Yhteistyöllä veto- ja pitovoimaa sosiaalialalle

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekee vuosittain arvion sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen edellytyksistä. Syksyllä 2023 tehdyn arvion mukaan joustamaton lainsäädäntö, kireä taloustilanne ja henkilöstöpula vaikeuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa. Vaikeudet ovat suuria perus- ja erityistason lasten, nuorten ja perheiden sekä iäkkäiden palvelujen järjestämisessä. (Croell ym., 2023.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon veto- ja pitovoima on heikentynyt, ja huoli riittävän ja osaavan henkilöstön turvaamisesta on todellinen. Työpaikan vaihtaminen on ammattialalla yleistä. Vuonna 2022 työpaikkoja vaihdettiin selvästi eniten sosiaali- ja terveydenhuollossa: työpaikan vaihdoksia oli yhteensä 145 000. Helpottava tieto on se, että työpaikan vaihdoksista 63 prosenttia (91 700) tapahtui toimialan sisällä. (Heikura & Reijas, 2023.)

Henkilöstötilanne on jo nyt vaikea sosiaali- ja terveydenhuollossa, ja riskinä on, että se vaikeutuu nykyisestä. Kuntien eläkevakuutuksen (KEVA) laskelmien mukaan joka kolmas hyvinvointialueiden työntekijä eläköityy seuraavien kymmenen vuoden aikana. Lukumääräisesti eniten eläkkeelle jää lähivuosina lähi- ja sairaanhoitajia. (Keva, 2023.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstötilanteeseen on haettu ratkaisuja laatimalla sosiaali- ja terveysministeriön johdolla tiekartta vuosille 2022–2027. Pikaratkaisuja henkilöstövajeen korjaamiseen ei ole. Jotta henkilöstöä on lähivuosina saatavissa, tulee sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutusmäärät olla riittäviä ja alalla työskentelevien työnjakoa uudistaa, kuten myös työn organisointia työpaikoilla. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2023.)

Miten sosiaali- ja terveydenhuollon veto- ja pitovoimaa voidaan lisätä? Löytyvätkö tarvittavat ratkaisut lähivuosille laaditusta tiekartasta, vai löytyykö myös muita ratkaisuja?

Käytännön osaamista ja kestävyyttä sosiaalialan vaativiin asiakastyötehtäviin

Lisää osaajia ja osaamista Satakuntaan korkeakouluyhteistyöllä (LISKO) -hanke järjesti 18. syyskuuta 2023 sosiaalialan korkeakoulutusta käsitelleen työpajan. Työpajassa oli noin 25 osallistujaa sosiaalialalta ja korkeakouluista, ja sitä pohjusti ennakkokysely. Työpajassa määriteltiin hanketoimintaan kehittämiskohteita ennakkokyselyn tuloksia hyödyntäen.

Sosiaalialalla työskennellään ihmisten kanssa, joiden elämäntilanne voi olla erittäin hauras ja haavoittuva. Työelämän ja korkeakoulujen yhteishankkeella tulee lisätä ymmärrystä sosiaalialan asiakastyön vaativuudesta ja osaamistarpeista.

Työkokemuksen on todettu kartuttavan sosiaalialalla työskentelevän mahdollisuuksia luoda toimiva yhteys asiakkaaseen. Se lujittaa myös ammattilaisen kokemusta työn mielekkyydestä. Työntekijän ja asiakkaan liian läheinen yhteistyösuhde voi kuitenkin synnyttää epämiellyttäviä tunteita, jos työntekijän ja asiakkaan roolit ja työskentelyn rajat eivät ole riittävän selvät. (Harju, 2023.)

Hankkeen avulla tulee kehittää asiakasta osallistavia ja hänen osallisuuttaan vahvistavia työkäytäntöjä. Samaan aikaan tulee kehittää sekä ammattialalle vielä opiskelevalle tai vastavalmistuneelle että kokeneelle ammattilaiselle työvälineitä oman osaamisen, sen kehittämistarpeiden ja ammatillisuuden rajojen tunnistamiseen. Lisäksi on kehitettävä työvälineitä oman työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen.

Sekä sosiaalialan opiskelijoiden että alalla jo työskentelevien tulee tunnistaa osaamisensa, vahvuutensa ja voimavaransa kuten myös niiden kehittämistarpeet. Heillä tulee olla kyky pitää huolta itsestään ja jaksamisestaan sekä vankat työyhteisössä toimisen taidot.

Myös työyhteisöllä tulee olla keinoja työhyvinvoinnin edistämiseen ja työhyvinvointia uhkaavien tekijöiden tunnistamiseen. Työyhteisön jäsenet voivat tukea toisiaan osaamisen kehittämisessä ja voimavarojen lisäämisessä. Lisäksi johtajilla ja esihenkilöillä tulee olla valmius kehittää työyhteisön toimintatapoja sellaisiksi, että ne edistävät työhyvinvointia ja työssä jaksamista sekä osaamisen ja voimavarojen uudistamista.

Harjoittelujaksojen kehittämisellä lisää valmiuksia sosiaalialan työhön

LISKO-hankkeen työpajan perusteella osaamisen tunnistaminen ja kehittäminen sekä työhyvinvoinnin edistäminen ovat olennaisia sosiaalialan veto- ja pitovoiman lisäämisen näkökulmasta. Ne tulee ottaa huomioon jo opiskelijoiden käytännön oppimisjaksojen ja harjoittelujen yhteydessä.

Työpajassa ehdotettiin toimenpiteitä, joiden toivottiin vahvistavan sosiaalialan korkeakouluopiskelijoiden resilienssiä, kuten toimintakykyisyyttä, psyykkistä kestävyyttä, joustavuutta ja palautumista harjoittelujaksojen erilaisissa muutostilanteissa. Yksi ehdotus oli harjoittelua edeltävän valmentavan opintojakson rakentaminen. Valmentavan opintojakson tulisi antaa totuudenmukainen kuva vaativasta sosiaalialan asiakastyöstä ja siinä tarvittavasta osaamisesta.

Lisäksi työpajassa ehdotettiin itsearviointivälineen rakentamista. Itsearviointiväline auttaisi sosiaalialan korkeakouluopiskelijoita tunnistamaan paremmin osaamisensa, vahvuutensa ja voimavaransa sekä niiden kehittämistarpeet. Itsearviointivälinettä tulisi käyttää sekä ennen vaativassa sosiaalialan asiakastyössä suoritettavaa harjoittelua että sen aikana ja päättyessä.

Harjoittelujaksoihin ja yleisesti sosiaalialan korkeakouluopintoihin ehdotettiin työnohjauksellisia kasvuryhmiä ja mentorointia, joiden avulla vahvistettaisiin ammatillista kehittymistä ja työnhyvinvointia. Työyhteisön ja -tiimin jäsenenä toimiseen tulee kiinnittää huomiota harjoittelussa ja sen ohjauksessa. Harjoittelujaksoilla tulisi saada valmiuksia myös moniammatilliseen yhteistyöhön, ja niitä pitäisi järjestää sosiaalialan ja sosiaalityön korkeakouluopiskelijoiden pari- ja tiimityöhön perustuen.

Harjoittelun asema on merkittävä sosiaalialan ja sosiaalityön korkeakouluopinoissa. Harjoittelujaksojen kehittäminen on myös tärkeää alan veto- ja pitovoiman vahvistamiseksi ja varmistamiseksi. Esimerkiksi sosionomin AMK-opintoihin sisältyy tavallisesti noin 45 opintopistettä harjoittelua, joka on viidesosa tutkinnon laajuudesta. Harjoittelut ovat suunniteltuja ja tavoitteellisia käytännön oppimisjaksoja. Sosionomiopiskelijalla on mahdollisuus vaikuttaa harjoittelujaksojensa sisältöihin ja tavoitteisiin sekä tekemiensä valintojensa avulla ammatillisen osaamisensa ja asiantuntijuutensa kehittymisen suuntaan. (Helminen, 2021.)

Miten sosiaalialan korkeakoulut ja työelämätahot voivat vahvistaa alan veto- ja pitovoimaa?

Porin yliopistokeskuksessa järjestettiin Satahyvää – Satakunnan sosiaali-, terveys- ja hyvinvointitutkimuksen päivä 30. lokakuuta 2023. LISKO-hankkeella oli osasto päivän yhteydessä olleella hanketorilla. Osastolla vierailleilta kerättiin kehittämisideoita lomakkeella, joka sisälsi kaksi avointa kysymystä. Ensimmäisessä kysymyksessä tiedusteltiin, miten korkeakoulut voivat kehittää sosiaalialan veto- ja pitovoimaa. Toinen kysymys oli sisällöltään vastaava, mutta tarkastelukulmana oli sosiaalialan työelämätahot. Lomakkeen täytti kahdeksan Satahyvää-päivän osallistujaa runsaasta neljästäkymmenestä osallistujasta.

Sosiaalialan korkeakoulutuksen järjestäjillä on mahdollisuus vaikuttaa alan veto- ja pitovoimaan.

Sosiaalialan korkeakoulutuksen järjestäjillä on mahdollisuus vaikuttaa alan veto- ja pitovoimaan (taulukko 1). Korkeakoulut voivat lisätä alan vetovoimaan kertomalla koulutus- ja opetustoimintansa yhteydessä ammattialan monipuolisista työmahdollisuuksista, arvoperustasta, yhteiskunnallisesta tehtävästä sekä työn merkityksestä kansalaisille. Tärkeää on alan arvojen ja kansalaislähtöisten, osallistavien työkäytäntöjen kuvaaminen sekä positiivisen mielikuvan vahvistaminen.

Lisäksi korkeakoulut voivat vaikuttaa sekä veto- että pitovoimaan rakentamalla tuleville sosiaalialan ammattilaisille vankan ammatillisen osaamisperustan, joka tarjoaa valmiudet myös työhyvinvoinnin edistämiseen ja osaamisen jatkuvaan kehittämiseen.

Taulukko 1. Korkeakoulujen mahdollisuudet lisätä sosiaalialan veto- ja pitovoimaa.

Sosiaalialan työelämätahojen mahdollisuudet vaikuttaa alan veto- ja pitovoimaan ovat laajat (taulukko 2). Vetovoimaa voidaan lisätä esimerkiksi tiedottamalla ammattialasta ja sen työmahdollisuuksista uratarinoilla sekä kannustavilla ja onnistuneilla työkokemuksilla.

Työelämätahot voivat lisätä sekä veto- että pitovoimaa laadukkaalla ja prosessimaisella perehdytyksellä. Sosiaalialan työntekijät ja harjoittelijat tulee myös kohdata arvostavasti ja kuuntelevasti. Lisäksi tehtäväkuvausten ja vastuumäärittelyjen on oltava selkeitä, ja niiden on mahdollistettava työssä kehittyminen.

Pitovoiman kannalta sosiaalialan työyhteisöissä on myös tärkeää vaalia kokemusta työn mielekkyydestä sekä edistää työhyvinvointia monipuolisin keinoin. Lisäksi työntekijöillä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa työn tekemiseen ja sen sisältöön.

Taulukko 2. Työelämätahojen mahdollisuudet lisätä sosiaalialan veto- ja pitovoimaa.

Pula osaavasta henkilöstöstä on paheneva ongelma sosiaalialalla. Henkilöstövajetta uhkaa syventää muun muassa se, että suuri osa hyvinvointialueiden työvoimasta eläköityy lähivuosina (ks. Croell 2023; Keva 2023). Sosiaalialan veto- ja pitovoimaa voidaan vahvistaa, mutta se edellyttää sekä sosiaalialan korkeakoulutuksen järjestäjien että työelämätahojen yhteistyötä ja erilaisten keinojen käyttämistä.

Hankeyhteistyöllä vahvistetaan sosiaalialan veto- ja pitovoimaa

Sosiaalialan veto- ja pitovoiman lisäämisen tarve on ilmeinen. Sosiaalialan julkisuuskuva kaipaa kirkastamista, ja alan työntekijöiden osaamista ja työskentelyä tukevia käytäntöjä on vahvistettava. Sosiaalialan korkeakoulujen työharjoitteluita on myös kehitettävä esimerkiksi rakentamalla harjoitteluun valmentavia opintojaksoja. Lisäksi eri ammattien tehtäväkuvaukset ja vastuualueet tarvitsevat selkiinnyttämistä ja työhyvinvoinnin edistämiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota.

Sosiaalialan korkeakoulujen ja työelämätahojen tulee suunnitella, toteuttaa ja arvioida alan veto- ja pitovoiman lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä tiiviissä yhteistyössä. Alan opiskelijoita ja ammattilaisia on myös osallistettava hankeprosessin eri vaiheisiin. Vankka yhteistyö eri osapuolten välillä edistää hankeperusteisen kehittämisen lopputulosten leviämistä ja juurtumista sosiaalialan arkiseen toimintaan.

Lähteet

Croell, K., Hetemaa, T., Knape, N., Leipälä, J., Louet-Lehtoniemi, T., Nieminen, J., Ridanpää, H., Suomela, T., Syrjä, V., & Syrjänen, T. (2023). Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen Suomessa. Valtakunnallinen asiantuntija-arvio, syksy 2023. (Päätösten tueksi 42/2023). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-199-3

Harju, H. (2023). Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kokemusosaaminen – Tunnistaminen, hyödyntäminen ja merkitys opinnoissa ja työssä. (Diak Puheenvuoro 46). Diakonia-ammattikorkeakoulu. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-424-4

Heikura, T., & Reijas, M. (16.11.2023). Työpaikkaa vaihdetaan eniten terveys- ja sosiaalipalveluissa. Tieto & Trendit. Saatavilla 3.12.2023 https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/tyopaikkaa-vaihdetaan-eniten-terveys-ja-sosiaalipalveluissa/

Helminen, J. (2021). Harjoittelu ammattitaitoa edistämässä – kartoitus ammattitaitoa edistävästä harjoittelusta sosionomikoulutuksessa. (Diak Puheenvuoro 37). Diakonia-ammattikorkeakoulu. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-381-0

Keva (30.11.2023). Hyvinvointialueiden työntekijöistä joka kolmas eläköitymässä. Saatavilla 3.12.2023 https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkelit/hyvinvointialueiden-tyontekijoista-joka-kolmas-elakoitymassa/

Sosiaali- ja terveysministeriö (2023). Tiekartta 2022–2027: Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:8). Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7178-3

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401173048