Presidentillistä puhetta
Suomessa presidentinvaaleissa tammi-helmikuussa 2024 käytiin useita kymmeniä vaaliväittelyjä, ensin yhdeksän ehdokkaan kesken ja toisella kierroksella kahden ehdokkaan kesken. Näitä seuratessa tuli tarkkailtua myös katselijoiden reaktioita silloin, kun väittelyä katsottiin televisiosta useamman henkilön kesken. Tulipa kuultua myös (ihaileva?) kommentti: ”Kyllä ne osaavat asiansa ja ovat kaikki niin tietoviisaita.” Minkälaisin kielellisin keinoin tällainen käsitys voi syntyä?
Presidentinvaaliehdokkaat ovat korkeakoulutettuja politiikan ja/tai yhteiskunnallisen tutkimuksen ammattilaisia. Lähtökohtaisesti he ovat yhteiskunnan, talouden ja maailmanpolitiikan asioissa huomattavasti ”tavallista kansalaista” valveutuneempia. Tietomäärä ei sinällään toki tarkoita, että asiansa osaa automaattisesti esittää sujuvasti. Esiintymiskyky on eri asia kuin tiedon määrä. Kaikista ehdokkaista välittyi sujuva esiintymistaito. Miten he sen tekevät?
Asiantuntija hallitsee termit
Asiantuntemus tulee termien hallinnasta: tietoviisas osaa alansa sanaston ja fraseologian unissaankin. Erikoistermit hallitsemalla ja sujuvasti niitä käyttämällä vaikkapa juristit ja ekonomistit kuulostavat niin ”tavattoman viisailta” – silloinkin kun kyse on aivan tavallisten ilmiöiden ja asioiden kuvaamisesta.
Kun kuvailu tapahtuu latinalaisperäisin termein, asia kuulostaa heti paljon vakuuttavammalta. Presidenttiehdokkaat totisesti osaavat talouden, politiikan ja modernin sotilasyhteistyön termit ja vieläpä niiden lyhenteetkin. Erityisesti lyhenteiden suvereeni käyttö luo mielikuvan, että ehdokas on niin perehtynyt asiaansa, ettei jaksa enää edes pitkiä termejä käyttää.
Asiantuntemus tulee termien hallinnasta: tietoviisas osaa alansa sanaston ja fraseologian unissaankin.
Vertailun vuoksi: helpoin tapa antaa itsestään rutinoituneen maailmanmatkaajan kuva on kertoa lähtevänsä chillaamaan Nykiin, Damiin tai Köpikseen tai Thaikkuihin ja päheä kellomies puolestaan piipahti Rolle-ostoksilla tahi hankki jopa ”Karin duunaaman” Tourbillonin.
Sujuvaa puhetta
Presidenttiehdokkaiden, erityisesti kahden kärkiehdokkaan, puhe kuulostaa vakuuttavalta myös siksi, että he eivät niinkuta eivätkä ääntele öötä (Junkkari, 2024): ”… presidentinvaalien tv-tenttejä on ollut mukava seurata. Ehdokkaiden puheessa ei öö totaa kuule.”
Ehdokkaiden rutinoitu osaaminen ja puhevalmennus karsii ylimääräiset äänteet puheesta: ero ”tavallisen asiantuntijan”, vaikkapa perusprofessorin tai lehtorin, esiintymiseen on huima.
Äänteet ja rytmi
Kärkiehdokkailla puheen foneettisissa ominaisuuksissa on havaittavia eroja – vakuuttavuutta nekin tuovat. Alexander Stubb on tarkoituksellisesti lisännyt puheeseensa semanttisia taukoja korostamaan tärkeimpiä asioita: vaikutelma on, että ehdokas tietää mikä on oikeasti asiassa (maailmantilanteessa) olennaista. Pekka Haavisto puolestaan täyttää puheajan tasaisella nopeudella ilman suurempia taukoja: vaikutelma on asiantuntijan epäröimätön analyysi.
Kaikki presidenttiehdokkaamme ovat eittämättä tietoviisaita – sen kuvan he itsestään myös onnistuvat puheessaan luomaan.
Lähde
Junkkari, M. (3.2.2024). Stubb yrittää neutraloida Haaviston vaalikortin, ja se ärsyttää Haavistoa suunnattomasti. Helsingin Sanomat.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401173061