Laadun paikka näyttöön perustuviin käytäntöihin siirtymisessä

Koska sosiaali- ja terveyspalvelujen perimmäisenä tavoitteena eivät sinänsä ole itse palvelut, toiminnan laadun varmistaminen välitavoitteisiin pääsemiseksi ei ole riittävää. Periaatteessa palvelutuottaja saattaa kyllä kyetä tuottamaan hoitovuorokausia hyvinkin paljon ja jopa kyetä lisäämään olemassa olevalla henkilöstöllä tuotantoa, mutta se ei takaa, että palveluja saavat asiakkaat voivat hyvin. Sosiaalityöntekijät voivat kyetä tapaamaan varsin paljon asiakkaita ja tuottamaan palvelutarpeen arviointeja ja palvelusuunnitelmia, mutta se ei takaa, että kohderyhmän asiat olisivat juurikaan paremmin. Jotkut toimenpiteet tai tekemättä jättämiset voivat olla jopa haitallisia.

Näyttöön perustuvat käytännöt

Näyttöön perustuvien käytäntöjen tarkoituksena on, että sellaista palvelua ja muuta tukea tuotetaan, joka ilmeisimmin johtaa odotettavissa oleviin hyvinvointivaikutuksiin. Sellainen palvelu tai muu tuki, joka ei odotettavissa olevia tuloksia tuota ja voi olla jopa vahingollista, on epäeettistä.

Näyttöön perustuvalla käytännöllä tarkoitetaan, että

1. empiirinen näyttö tukee interventiota ja
2. näyttöön perustuvan intervention prosessia sovelletaan sosiokulttuurisessa kontekstissaan (Soydan & Palkinkas, 2014, s. 11).

Näyttöön perustuvien käytäntöjen kokonaisuuteen kuuluvat tieteellisin kriteerein paras saatavissa oleva tutkimusnäyttö, asiakkaiden preferenssit (arvot) ja käytännön asiantuntemus (clinical expertice). Palvelujen ja tuen käytäntöihin sovitetaan tieteellinen näyttö ja se, mikä on asiakkaiden elämäntilanne ja tahtotila (esim. emt., s. 28).

Musta laatikko -ilmiö

Näyttöön perustuvien käytäntöjen suurin pulma on ollut se, että palvelun, hoidon tai muun intervention tavoitelluista hyvinvointivaikutuksista on kyllä saatavissa tietoa, mutta ongelmana on niin sanottu musta laatikko -ilmiö (black box). Toisin sanoen, vaikutuksiin ja vaikuttavuuteen liittyvissä tutkimuksissa ei usein avata läpinäkyvästi sitä, miten asetettuihin tavoitteisiin on päästy.

Tiedetään, että tietyntyyppiset interventiot toimivat paremmin kuin toiset, mutta ei sitä, miksi jotkut palvelut tai muut interventiot toimivat paremmin kuin toiset.

Tiedetään, että tietyntyyppiset interventiot toimivat paremmin kuin toiset, mutta ei sitä, miksi jotkut palvelut tai muut interventiot toimivat paremmin kuin toiset. Käytännössä sosiokulttuuriseen toimintaympäristöön ja ammatillisille käytännöille jää paljon näytön soveltamiseen kuuluvaa liikkumatilaa. Tämä myös merkitsee sitä, että käytännössä palveluorganisaatioiden on kyettävä avaamaan työntekijöilleen ja asiakkaille läpinäkyvästi, millaisten välitavoitteiden ja tuen muotojen avulla hyvinvointiin asetetut tavoitteet ovat saavutettavissa (emt., s. 32).

Läpinäkyvyys osana laatua

Myös sosiaali- ja terveyspalveluita koskeva lainsäädäntö ohjaa siihen, että asiakkailla on oikeus tietää, mitä palveluilta on odotettavissa ja millä ehdoilla. Palveluprosessien läpinäkyvyydessä ajattelu- ja toimintatapoineen on kysymys palvelujen laadusta. Laatu ja vaikutukset ovat arvioitavissa vain, kun sekä prosessit että vaikutukset ovat tiedossa. Haasteena on, että käytäntö tuottaa asianmukaista informaatiota prosesseista ja toiminnan tuloksista. Palvelukokemusta mittaavat hymynaamat eivät riitä, vaan rekisterikäytäntöjen ja vaikutusmittareiden on oltava kunnossa. Kertynyttä informaatiota voidaan tällöin käyttää tutkimustarkoituksiin. Tutkimustieto puolestaan on siten käytettävissä sekä ammatillisessa että poliittisessa päätöksenteossa eli silloin, kun asiakkaita koskevia ratkaisuja tai rakenteellisia palveluihin ja tuen muotoihin liittyviä uudelleenjärjestelyjä tehdään.

Lähde

Soydan, H. & Palinkas, L. A. (2014). Evidence-based Practice in Social Work. Development of a New Professional Culture. Routledge.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402126649