Tilivelvollisuus julkisella sektorilla, markkinoilla ja kolmannella sektorilla
Julkisella sektorilla, yrityksissä ja järjestöissä vastuukysymykset määrittyvät eri tavoin. Kenelle siis toimijat näillä sektoreilla ovat vastuussa ja millaista tilivelvollisuutta niiltä odotetaan?
Puhuttaessa tilivelvollisuuden kohteesta tarkoitetaan sitä, mistä ihmiset ensisijaisesti ovat eri sektoreilla vastuullisia. Kysymys on siitä, mitä asioita heidän selitettävä, kun heiltä pyydetään selontekoja ja millä kriteereillä hyväksyttävä selitys voidaan ilmaista. Tilivelvollisuuden mekanismilla pyritään varmistamaan, että arvioinnin kohteiksi nousevat ne asiat, joista ihmiset ovat tilivelvollisia.
Mekanismit kutsuvat ihmisiä tilivelvollisuuteen, ratkaisevat selontekojen tarkoituksenmukaisuutta ja antavat sanktioita, mikäli selonteot eivät ole tarkoituksenmukaisia. Esimerkiksi Robert M. Goodin (2003, s. 14) on havainnollistanut, kuinka julkisen sektorin, markkinasektorin (yritykset) ja järjestösektorin (voittoa tavoittelemattomat) tilivelvollisuuden luonne eroavat kohteen ja mekanismin osalta toisistaan.
Julkisen sektorin tilivelvollisuus
Julkisen sektorin tilivelvollisuuden kohteena ovat toiminnot, kuten verojen keräys, julkispalvelut, ohjaus ja valvonta. Julkisella sektorilla kaksi suurinta virhettä on saada aikaan toiminta joko mielivaltaisesti tai valtuutensa ylittävästi. Viranomaisten tehtävänä on toimia auktoriteettina ja niiden on perusteltava toimintansa. Legitimaatioperustan on oltava sellainen, että sen pohjalta viranomaiset voivat oikeuttaa päätöksensä. Oikeutus voi olla esimerkiksi ”yhteinen hyvä” tai ”lainmukaisuus”.
Viranomaisten tuottamien toimintojen ja tehtävien toimeenpanon osalta kysymys ei ensisijaisesti ole motiiveista eikä toiminnan tuloksista. Ensisijaisesti kysymys on siitä, että viranomainen hoitaa hänen valta-alueeseensa kuuluvat tehtävät ja toimille annetaan perustelu. Perinteisesti tilivelvollisuuden mekanismina ovat julkisen sektorin sisäiset hierarkiat, joita hallitaan käskyvaltasuhteiden ja kontrollin avulla. Alemman tason viranhaltijat ovat vastuussa esimiehilleen, jotka ovat tilivelvollisia ylemmän tason virkamiehille. Jälkimmäiset ovat puolestaan tyypillisesti vastuussa vaalien kautta muodostetuille luottamuselimille.
Markkinasektorin tilivelvollisuus
Markkinasektorilla yrityksen tilivelvollisuuden kohteena ovat talous ja sen puitteissa aikaansaadut tulokset. Kiinnostus kohdistuu siihen, mitä ihmisten tekojen tuloksena tapahtuu, tuotettiinko tulosta. Osakkeenomistajat vaativat johdolta talouden tunnuslukujen esittämistä ja näitä yrityksen johto raportoi. Yhtiöt myös raportoivat tuloksistaan kuluttajille.
Liikkeelle panevana voimana eli mekanismina on markkinasektorilla kilpailu. Rajalliset voimavarat kohdistuvat kysynnän ja tarjonnan mekanismin mukaisesti tehokkaimmalla tavalla. Jos tässä epäonnistutaan ja syntyy negatiivisia ulkoisvaikutuksia, esimerkiksi ympäristöongelmia, julkinen sektori puuttuu mekanismiin.
Tilivelvollisuuden mekanismilla pyritään varmistamaan, että arvioinnin kohteiksi nousevat ne asiat, joista ihmiset ovat tilivelvollisia.
Järjestötoiminnan tilivelvollisuus
Yleishyödyllinen järjestötoiminta on intressipohjaista. Sitä voidaan nimittää toiminnan organisoitumisperustan osalta intentio- ja motiiviperusteisesti suuntautuneeksi. Lähtökohtana on jäsenistön, esimerkiksi potilasjärjestöjen, perusteella määrittynyt ”hyvä tahto”. Toiminta ei ole lakiperusteista palvelutuotantoa, mutta muuta intressiperusteista jäsenistölle ja muille sidosryhmille suunnattua tukea se voi olla. Tilivelvollisuuden kohteena eivät ensisijaisesti ole tulokset eikä järjestön toimintojen toteuttaminen. Tilivelvollisuuden mekanismina ovat yhteistoiminnalliset verkostot, jotka antavat toiminnalle tukea arvottamalla ja rahoittamalla sitä. Edellä mainitusta syystä järjestötoimintaan sisältyy selkeä yhteiskunnallisen vaikuttamisen intressi.
Tilivelvollisuuden näkymiä
Edellä mainittu luokittelua ovat vuosia haastaneet muun muassa uudet julkishallinnon johtamisopit ja julkisen valinnan teoria. Ne ovat tuoneet julkishallinnon johtamiseen yritysmaailmasta tuttuja piirteitä, kuten tavoitteellisuutta ja tuloksellisuutta. Julkisen valinnan teoria on puolestaan korostanut kannusteiden merkitystä läpinäkyvän tilivelvollisuuden toteutumiseen ja kyseenalaistanut julkisen hallinnon edustajien toimintaa pyyteettöminä yhteisen hyvän ajajina.
Myös korkeakoulut pohtivat tilivelvollisuuden luonnettaan, esimerkiksi sitä missä määrin ne ovat vastuullisia julkiselle sektorille ja taustayhteisöilleen. Yhtenäistä näkemystä ei liene siitä, onko niillä edellytyksiä ja velvollisuutta parantaa läpinäkyvyyttään. Yksi perusteltu argumentti läpinäkyvyyden parantamisesta liittyy tulosten saavuttamisen ja työhyvinvoinnin arviointiin. Siihen on kietoutunut myös hallinnon ajattelu- ja toimintatapojen kritiikkiä.
Kritiikin mukaan korkeakouluissa julkishallinnon perinteinen johtamistapa on yhdistetty sopimattomasti yritysmaailmasta oppia hakevaan, henkilöstöstä etäällä olevaan hallitusvastuuseen ja niukkuudessa pyristelevän toiminnan tuottavuuden parantamiseen sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota tuloksiin, kuten osaamisen parantamiseen. (Vrt. Kekkonen, 2023, Tupamäki, 2021.)
Lähteet
Goodin, R. E. (2003). Democratic Accountability: The Third sector and All. The Hauser Center for Nonprofit Organisations. The John F. Kennedy School of Government. June 2003. Working Paper No. 19. Viitattu 12.2.2024. https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=418262
Kekkonen, J. (15.3.2023). Koulutuksen merkitys. Puheenvuoro. Uusi Suomi. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jukkakekkonen/koulutuksen-merkitys/
Tupamäki, B. (2021). Kekkosen viimeinen sana – kovaa kritiikkiä yliopistoa kohtaan 2021. Tutkimus jatkuu eläkkeelläkin. Inter vivos 3/2021. https://issuu.com/intervivos/docs/iv_3_21_nettiin/s/13911197
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402126655