Sote-palvelujen toimeenpanon onnistumisesta tarvitaan tutkimusta
Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudesta järjestämistavasta on karttunut tietoa. Hyvinvointialueilla palvelujen järjestäminen ja lakisääteisten palvelujen tuotannon varmistaminen julkisten palveluntuottajien ja kilpailutetun liiketoiminnan avulla ei ole sujunut aivan suunnitelmien ja tavoitteiden mukaisesti.
Hyvinvointialueiden ja kuntien kesken on intressiristiriitoja. Muitakin haasteita on. Esimerkiksi yleishyödylliset järjestöt pohtivat rooliaan ja asemaansa suhteessa lakisääteisiin palveluihin ja tarjoamansa tuen muotoihin.
Minkä tahansa hallinnollisen uudistuksen, palvelujen järjestämisen tavan muutokseen tai palvelujen tuottamiseen tulisi kohdistua toimeenpanoon liittyvää arviointia. Tiedetään, että esimerkiksi seuraavat tekijät vaikuttavat toimeenpanon onnistumiseen:
- Yhteiskunnalliset tekijät (esim. valtakunnan politiikka ja valtion ohjausmekanismit, hyvinvointialueita koskeva politiikka, painostusryhmät, rahoitus, palvelujen tuottamiseen liittyvä toimintapolitiikka),
- työntekijöiden osaaminen
- toimeenpantavan kohteen ominaisuudet (mm. paikallinen merkitys, ajattelu- ja toimintatavat),
- uudistuksen toimeenpaneva vastuuorganisaatio (muutoksen koordinointi) ja
- toimeenpanoprosessin osatekijät (koulutusvastuut, tekninen tuki yms.).
Kansalaiset eivät välttämättä ole huomanneet eroa palveluiden laadussa verrattuna lähimenneisyyteen.
Havaintoja sosiaali- ja terveyspalveluiden kipukohdista
Seuraavaksi joitain omakohtaisia kokemuksia ja läheltä tehtyjä havaintoja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toiminnasta ja yhteistyöstä.
Vaikka potilaan asiat pääsääntöisesti lopulta hoituvat, henkilökunnan keskinäinen yhteistyö ja potilasvuorovaikutus vaatisivat usein parannettavaa. Palveluprosesseissa on katkoksia ja nopeita suunnanmuutoksia. Ne vaativat asiakkaalta nopeaa reagointia ja omalta osaltaan prosessien varmistamiseen liittyvää ajankäyttöä. Resursseja kuluu vastaanottoaikojen peruuntumisiin ja turhiin käynteihin eri yksiköissä, kuten terveyskeskuksissa, laboratorioissa ja sairaaloissa.
Vaikka potilaan asiat pääsääntöisesti lopulta hoituvat, henkilökunnan keskinäinen yhteistyö ja potilasvuorovaikutus vaatisivat usein parannettavaa.
Potilaiden oireisiin liittyvässä ennakoinnissa ja palvelujen sovittamisessa olisi parannettavaa. Esimerkiksi tutkimuksia ei aina kyetä tekemään silloin, kun siihen olisi potilaan tilan osalta parhaat edellytykset, minkä vuoksi niitä jää myös tilan heikkenemisen vuoksi tekemättä.
Aikaa tuhraantuu jonottamiseen ja takaisinsoittojen odottamiseen. Lääkäreiden toimeksiannoissa eri yksiköille on epäselvyyksiä ja vastaanottava henkilökunta joutuu selvittämään ja tulkitsemaan niitä. Asiakas voi olla epätietoinen hoidon tavoitteista, keinovalikoimasta ja odotettavissa olevista lopputuloksista. Kokonaisuudesta vastaavaa henkilöä on vaikea löytää tai sitä ei ole.
Palvelujen käyttäjillä voi olla epäselvää mistä positiosta käsin henkilökunnan edustaja kyselee häneltä asioita, joita hän on selittänyt useaan kertaan. Onko hoidon kokonaisuutta ja tilannetta avaava henkilö esimerkiksi erikoissairaanhoidossa erikoiskoulutuksen saanut kokenut lääkäri vai alalle opiskeleva tai mikä hänen roolinsa kokonaisuudessa on? Toteutettavaksi aiottujen toimenpiteiden kannalta merkityksellisiä tietoja jää kirjaamatta tai ne havaitaan vasta toimenpidetilanteessa. Toimenpidettä suorittava lääkäri voi viimetingassa ihmetellä kirjaamatta jäänyttä asiaa. Potilas saa todeta, että hän on kyllä kertonut asian, mutta häntä ei ole ”lääkärikierrolla” kuunneltu.
Kaikkea potilaan tai sosiaalipalvelujen asiakkaan ei tarvitse tietää, mutta valitettavaa on, mikäli hänen on osattava ja uskallettava vaatia saadakseen asianmukaista palvelua. Kovin heikossa elämäntilanteessa olevilla ihmisillä siihen ei yleensä ole voimavaroja.
Tietosuojassa ja potilaan kohtelussa on pulmia. Potilasta osastolle valmisteleva henkilökunta voi keskustella muiden potilaiden kuullen vastaanotossa potilaan aiempien epikriisien (tilannekuvausten) pohjalta hänen orientoitumisestaan, kuvailla hänen olemustaan arkisin laatumäärein ja mennä varsin tulkinnanvaraisiin epikriiseihin kirjattuihin (esim. käyttäytymisen) yksityiskohtiin. Näillä kuvauksilla ei välttämättä ole mitään yhteyttä nykytilanteeseen ja aiemmat tiedot voivat olla myös paikkansapitämättömiä. Tietosuoja etenkin vastaanottotiloissa ja ensivaiheen tutkimustiloissa on koetuksella ja pahimmillaan potilasta arvostava asenne loistaa poissaolollaan.
Tutkimusta tarvitaan
Toimeenpanon ongelmat heikentävät palvelujen kustannusvaikuttavuutta. Subjektiiviset kokemukset eivät kuitenkaan riitä palvelujen kehittämiseen. Tarvitaan palvelujen toimeenpanoa koskevaa systemaattista tutkimusta.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040915623