Varhaiskasvatuksen sosionomi lapsen ja perheen hyvinvoinnin tukijana

Varhaiskasvatuslaki (L 540/2018) säätää tehtävänimikkeistä, joista täysin uusi on varhaiskasvatuksen sosionomi. Lain mukaan varhaiskasvatuksen sosionomin osaamista voidaan hyödyntää erityisesti lasten ja perheiden palvelujärjestelmän osalta. Sosionomeja kouluttavat ammattikorkeakoulut ja heidän tutkintonimikkeensä on sosionomi, AMK. Useat kunnat ja palveluntuottajat ovat jo valmistautuneet varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvan tuloon perustamalla vakansseja sekä määrittelemällä tehtävänkuvia. Laissa määriteltiin henkilöstörakenteelle vuoteen 2030 ulottuva siirtymäaika.

Lasten ja etenkin perheiden hyvinvoinnin tukeminen on varhaiskasvatuksen normiohjauksessa niukasti sanoitettuna. Taustalla vaikuttanee hallinnonalamuutos koulutuspalvelujen piiriin ja sinällään tärkeä tavoitteiden painotus pedagogisiin tavoitteisiin. Kuitenkin varhaiskasvatus on neuvolapalvelujen rinnalla kattavin pienten lasten ja heidän perheidensä käyttämä palvelu. Pikkulapsiperheiden vanhemmille varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat tärkeitä kasvatustyön kumppaneita. Varhaiskasvatuksen sosionomin laaja-alainen osaaminen kohdentuukin erityisesti lasten ja perheiden hyvinvoinnin vahvistamiseen.

Lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen varhaiskasvatuksen tehtävänä

Varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet ovat laajat ja muun muassa yhteiskunnan monimuotoistumisen myötä yhä laajenevat. Tavoitteiden keskiössä on lapsen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin sekä oppimisen edellytysten edistäminen.

Lapsiperheet voivat Suomessa pääsääntöisesti hyvin, mutta pienten lasten perheissä koetaan myös jaksamisen haasteita, yksinäisyyttä, taloudellista niukkuutta ja lähisuhdeväkivaltaa. Vanhemmat kaipaavat tukea muun muassa lapsen kasvuun ja kehitykseen sekä lapsen käyttäytymisen pulmiin. Vanhempien tuen tarpeen havaitseminen voi olla ammattilaisille haastavaa etenkin silloin, kun vanhemmalla on jaksamisen haasteita tai psyykkistä kuormittuneisuutta. (THL, 2024.)

Varhaiskasvatuksessa perheiden asiakkuudet ovat vuosien mittaisia ja ammattilaisilla on mahdollisuus luoda luottamuksellisia suhteita vanhempien kanssa. Varhaiskasvattajat ovat siis ainutlaatuisella aitiopaikalla havaitsemassa perheiden tuen tarpeita sekä vahvistamassa myönteisiä ja turvallisia lähisuhteita perheessä. Varhaiskasvatuksen sosionomeilla on osaamista tietää ja tunnistaa paitsi perhekohtaisesti myös alueellisesti ja yhteiskunnallisesti mahdollisia vanhempia kuormittavia ja perheen hyvinvoinnin riskitekijöitä.

Osallisuutta ja hyvinvoinnin pedagogiikkaa lapsiryhmässä

Lasten oikeuksiin varhaiskasvatuksessa kuuluvat kuulluksi tuleminen ja osallisuuden kokeminen. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tulee näin ollen varmistaa jokaisen lapsen mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Toiminnassa tulee noudattaa inklusiivisen toimintakulttuurin periaatetta, jossa edistetään osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.

Varhaiskasvatuksen sosionomin laaja-alainen osaaminen kohdentuu erityisesti lasten ja perheiden hyvinvoinnin vahvistamiseen.

Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvaan paikannetaan muun muassa lasten vuorovaikutuksen ja osallisuuden vahvistaminen sekä syrjäytymisen ja kiusaamisen ehkäisy (Talentia, i.a.). Diakonia-ammattikorkeakoulussa tehdyssä opinnäytetyössä (Berg, 2024) varhaiskasvatusyksikön henkilökunta näki varhaiskasvatuksen sosionomin tärkeimmäksi tehtäväksi lapsiryhmässä esimerkiksi lasten ryhmäytymisen lisäämisen sekä osallisuuden varmistamisen.

Varhaiskasvatuksessa on siirrytty kuuliaisuuskulttuurista lasten kuulemiseen sekä heidän osallisuutensa ja toimijuuden korostamiseen. Martikainen & Oikarinen (2021, s. 170) näkevät, että varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin kehittämisen tulisi olla varhaiskasvatuksen työyhteisön tietoinen kollektiivinen prosessi, jossa keskeisenä tavoitteena on tunnistaa yhteisölle ominaisia sosioemotionaalista hyvinvointia tukevia tekijöitä vuorovaikutuksessa. Olennaista on ymmärtää kasvattajien ja lasten hyvinvoinnin yhteen kietoutunut vuorovaikutuksellinen luonne. Hyvinvoinnin pedagogiikka näyttäytyy varhaiskasvatuksen lapsiryhmissä yhteisöllisyyden rakentamisena lasten kesken sekä lasten ja varhaiskasvattajien kesken.

Sainio ym. (2021) nostavat esiin hyvinvointiosaamisen merkityksen kulttuurissamme, jossa jo lapsena korostuvat yksilölliset valinnat, välitön palkitsemisen ja altistuminen nopealle mielihyvälle esimerkiksi median tai ruoan kautta. Tämän vastapainoksi lapset tarvitsevat mahdollisuuksia harjoitella muun muassa liikkumiseen, uneen, ravitsemukseen ja itsesäätelyyn liittyviä hyvinvointitaitoja sekä varhaiskasvatuksessa että kotona.

Vertaisryhmässä toimiminen voi sisältää lapselle myös ulossulkemista tai kiusaamista. Eriarvoistavat käytännöt, kiusaaminen tai kamppailu omasta asemasta ryhmässä koskettavat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia lapsia. Varhaiskasvattajan tulisi tunnistaa näkymätöntäkin varhaiskasvatuksen arkeen sisältyvää eriarvoisuutta ja puuttua siihen. Varhaiskasvatuksen lapsiryhmissä tulisikin tehdä töitä sen eteen, että kaikki lapset pääsevät osallisiksi. Varhaiskasvattajan tehtävänä on luoda psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallinen paikka jokaiselle lapselle. (Vuorisalo & Eerola-Pennanen, 2022.)

Vanhemmuuden tukeminen luo kestävää hyvinvointia

Varhaiskasvattajien tehtävänä on tukea vanhempien kasvatustyötä ja sitä kautta koko perheen hyvinvointia. Varhaiskasvatus lasten ja perheiden palveluna paikantuu myös osaksi laajempaa yhteiskunnallista, lapsen oikeuksia ja perheiden hyvinvointia turvaavaa palvelujärjestelmää. Varhaiskasvatus on ennaltaehkäisevää lastensuojelua, se voi olla lastensuojelun piirissä olevan lapsen tukitoimi sekä keskeinen ohjaava taho sosiaalihuollon tai terveydenhuollon palveluihin. Monitoimijaisessa yhteistyössä lapsia, vanhemmuutta ja koko perhettä tukemalla voidaan katkaista haitallisia ylisukupolvisia ketjuja ja vahvistaa myönteistä ja turvallista kasvatuskulttuuria. Varhaiskasvatustyö on konkreettista turvallisuus- ja rauhankasvatustyötä.

Varhaiskasvatuksen sosionomin kompetensseihin (SOAMK, 2023) kuuluu vanhemmuuden tukeminen ja perheen rinnalla kulkeminen. Varhaiskasvatuksen sosionomi tuntee ja tunnistaa lasten ja perheiden hyvinvointiin ja voimavaroihin vaikuttavia tekijöitä sekä vahvistaa niitä tuen eri muotoja käyttämällä. Keskeistä on myös kulttuurisen moninaisuuden huomioon ottaminen sekä yhteisöllisyyden rakentumisen tukeminen. Varhaiskasvatuksen sosionomit mahdollistavat vertaistuen ja kokemusten jakamisen erilaisissa toiminnallisissa tapahtumissa kuten vanhempainilloissa, vanhempien yhteisissä kohtaamisissa kahvihetkillä tai asiantuntijaluentojen äärellä.

Varhaiskasvatuksen sosionomin selvimmin tunnistettu ja tunnustettu erityisosaamisen alue onkin perheiden kanssa työskentely. Perheiden kanssa työskennellessään sosionomi ymmärtää sosiokulttuuristen tekijöiden, kuten perheen arvojen ja elämäntavan, perhekulttuurin ja perheen roolien merkityksen perheen hyvinvoinnille ja tunnistaa niiden yhteyksiä laajempiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tekijöihin. Hän osaa työskennellä perheen kanssa dialogisesti ja perheiden ratkaisuja kunnioittavalla tavalla. (Nivala & Rönkkö, 2021, s. 137–138.) Vanhempien tukemiselle tarvitaan aikaa, tilaa ja sen merkityksen tunnustamista arjen varhaiskasvatustyössä.

Maria Bergin opinnäytetyössä (Berg, 2024) ilmeni, että varhaiskasvatuksen sosionomin asiantuntijuutta hyödynnetään perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä etenkin silloin, kun lasten haasteet varhaiskasvatuksessa liittyvät perheiden toiminta- ja kasvatusympäristöön päiväkodin ulkopuolella. Sosionomilla on tiedossa päiväkodin perheitä koskevat ajankohtaiset tarpeet, joihin hän voi tuoda perheiden saatavilla olevien palvelujärjestelmän kautta keskustelu- ja neuvonta apua.

Varhaiskasvatus yhteisöllisenä työnä

Hyvinvointityö varhaiskasvatuksessa edellyttää ammattilaisilta monipuolista osaamista aina lapsen ikäkausittaisen hyvinvoinnin rakentumisesta, myönteisen ja turvallisen vanhemmuuden ja perhesuhteiden tukemisesta sekä palvelujärjestelmän tuntemuksesta yhteiskunnallisten ilmiöiden ja rakenteiden tunnistamiseen. Sen keskiössä on lasten, perheiden ja päiväkotien lapsiryhmien tavallisten ja arkisten, hyvinvointiin vaikuttavien asioiden, kuten leikin, liikkeen, levon, läsnäolon, ravitsemuksen ja kanssasäätelyn merkityksen tunnistaminen.

Hyvinvointityö on osa laadukasta varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksen sosionomi vahvistaa lapsen osallisuuden huomioivaa toimintakulttuuria lapsiryhmässä. Hän on vanhempien kasvatuskumppani, tuntee oman alueensa perheiden palvelujärjestelmän sekä luo ja vahvistaa perhekohtaista yhteistyötä keskeisten yhteistyötahojen kanssa. Hän toimii moniammatillisten tiimien jäsenenä yhteisöllistä ja dialogista työotetta vahvistaen. Tulevaisuudessa, yhteiskunnan monimuotoistuessa hyvinvointityö varhaiskasvatuksessa tulee entisestään korostumaan.

Tärkeää on, että jo ammatillisen koulutuksen aikana varhaiskasvatuksessa tehtävä työ nähdään vahvasti lasten ja vanhempien kanssa tehtävänä yhteisöllisenä työnä. Tätä tavoitetta tukee myös tuore Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen raportti (Karvi, 2024) nostaessaan varhaiskasvatuksen sosionomin koulutuksen keskeiseksi sisällöksi lasten ja perheiden, yhteiskunnan ja työelämän muuttuvat tarpeet. Varhaiskasvatuksen sosionomin erityisosaamisen tunnistamista ja tehtäväkuvan selkiyttämistä tulee jatkaa työelämän kanssa.

Lähteet

Berg, M. (2024.) Varhaiskasvatuksen sosionomin työtehtävät helsinkiläisessä varhaiskasvatusyksikössä – henkilöstön ja johdon näkökulma. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/819188

Holmikari, J., & Rintakorpi, K. (2021) Sosiaalipedagogisen osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen varhaiskasvatuksessa. Sosiaalipedagoginen aikakausikirja, vuosikirja 2021, vol. 22.

Karila, K., Rantala, K., Rusi, M., Davidsson, S., Helakari, P., Holsti, E., Keloneva, R., Kytölaakso, K., Malkamäki, L., Valkonen, S., Frisk, T., Mustonen, K., Sarkkinen, T. & Huhtanen, M. (2024). Varhaiskasvatuksen koulutus Suomessa 2023: Arviointi koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 7:2024. https://www.karvi.fi/fi/julkaisut/varhaiskasvatuksen-koulutus-suomessa-2023-arviointi-koulutuksen-tilasta-ja-kehittamistarpeista

L 540/2018. Varhaiskasvatuslaki 13.7.2018/540. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20180540

Martikainen, S., & Oikarinen, T. (2021). ”Lapsista näkee, että me tehdään tämä hyvin”: Sosioemotionaalisen hyvinvoinnin toimintakulttuuri päiväkodissa. Journal of Early Childhood Education Research, 10(3), 147–181

Nivala, E., & Ryynänen, S. (2019). Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus.

Nivala, E. & Rönkkö, S. (2021.) Varahaiskasvatuksen sosionomin asiantuntijuus ja sosiaalipedagoginen osaaminen. Teoksessa Fonsen, E., Koivula, M., Korhonen, R. & Ukkonen-Mikkola, T. (toim.) Varhaiskasvatuksen asiantuntijat. Yhteistyössä eteenpäin.  Suomen varhaiskasvatus ry.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Koulutusten kehittämistä tutkimuksella, yhteistyöllä ja verkostoitumalla. Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumin toisen toimintakauden loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2024:7. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165440

Sainio, T., Pajulahti, R., & Sajaniemi, N. (2020). Näin tuet lapsen itsesäätelyä: Hyvinvoinnin pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. PS-kustannus.

Suomen ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen verkosto. (2023). Varhaiskasvatuksen sosionomin kompetenssit. https://www.sosiaalialanamkverkosto.fi/wp-content/uploads/2023/12/Varhaiskasvatuksen-sosionomikompetenssit-2023.pdf

Talentia ry. (i.a.). Varhaiskasvatuksen sosionomi. Saatavilla 13.5.2024. https://www.talentia.fi/nain-vaikutamme/talentia-vaikuttaa-varhaiskasvatuksessa/varhaiskasvatuksen-sosionomin-tehtavakuva/

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2024). Lasten ja perheiden hyvinvointi. https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/lasten-ja-lapsiperheiden-hyvinvointi

Vuorisalo, M. & Eerola-Pennanen, P. (2022). Eriarvoistuminen ja kamppailut omasta asemasta.  Teoksessa M. Koivula., A. Siippainen, P., Eerola-Pennanen, P.  & M, Böök, M. Valloittava varhaiskasvatus: Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia (3. korjattu ja laajennettu painos.). Vastapaino.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051732304