Tutkintomäärien nostolla ei ratkaista tulevaisuuden osaajavajetta
Ammattikorkeakoulujen uudistuvat rahoituskriteerit nostavat tutkintomäärätavoitteita, mutta eivät perusrahoitusta. Osaajapulan ratkaiseminen edellyttää huomiota määrällisten tavoitteiden lisäksi myös laadulliseen kehittämiseen.
Seinäjoen ammattikorkeakoulun rehtori Jaakko Hallila tarkasteli vuoden 2023 lopussa julkaistussa blogissaan ”Suomen korkeakoulujärjestelmää uhkaa totaalinen romahdus tämän vuosikymmenen aikana” ammattikorkeakoulujen rahoituksen kehitystä. Blogissa Hallila tarkastelee, miten ammattikorkeakoulujen rahoitus on kehittynyt viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) ja ammattikorkeakoulut solmivat tänä vuonna uudet sopimukset vuosille 2025–2028. Hallila luo blogissaan näkymää seuraavalle OKM-sopimuskaudelle sekä vuodelle 2035.
Tekstissään Hallila toteaa, että ongelmia tuottavat sekä ammattikorkeakoulujen rahoituksen määrä että sen rakenne. Artikkeli maalaa kuvaa ammattikorkeakoulusektorin tulevaisuudesta ja osaamistarpeisiin vastaamisesta. Samalla se osoittaa, että ammattikorkeakoulujen rahoituksen korjaavilla toimenpiteillä on kiire.
Tutkintomäärien nostolla kilpailua
Ammattikorkeakoulututkintojen rahoituksesta noin 75 prosenttia on kytköksissä tutkintokoulutukseen. OKM on ohjannut tutkintovolyymeja määrittelemällä korkeakoulukohtaisen tutkintokiintiön, jonka puitteissa ammattikorkeakoulu on optimoinut toimintaansa. Viime aikoina on herätty ikäluokkien pienenemisestä johtuvaan työvoimapulaan, joka on jo arkea usealla alalla. Sen vuoksi OKM on pyytänyt ammattikorkeakouluilta ehdotuksia uusista kiintiöistä seuraavalle sopimuskaudelle ja tutkintonäkymistä jopa vuodelle 2035. Rahoitusmallin suosiessa isoja tutkintomääriä ja turvatakseen omaa rahoitustaan ammattikorkeakoulut ovat vastanneet tähän pyyntöön kunnianhimoisilla tutkintomäärätavoitteilla.
Samaan aikaan ammattikorkeakoulujen kokonaisrahoitusta ei olla nostamassa. Kun tutkintokiintiöitä kasvatetaan voimakkaasti ilman, että jaettavissa oleva rahoitus kasvaa, joudutaan tutkinnot tuottamaan aiempaa pienemmällä rahalla. Näin syntyy kilpailutusasetelma, jossa voittajia ovat ne, jotka tuottavat eniten halvimmalla.
Perusrahoitus laahaa perässä
Tutkintomäärien nosto tuo esille laajemman ongelman. Ammattikorkeakoulujen rahoitusta on systemaattisesti ja pitkään vähennetty. Rahoituksen jatkuva supistuminen ajaa etenkin pienet ja useammilla kampuksilla toimivat korkeakoulut ahdinkoon. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintojen tutkintokohtainen rahoitus on kahdessakymmenessä vuodessa pudonnut jopa 56 prosenttia. Tutkinnon hinta ei sote-alan koulutuksessa enää kata koulutuksen kustannuksia. Tämä pakottaa ammattikorkeakoulut jatkuviin tehostamistoimiin, jotka ovat riski niin opintojen sisällölliselle kuin laadullisellekin kehittämiselle.
Ammattikorkeakoulujen rahoitusta on pitkään vähennetty.
Laadun lisäksi kärsivät myös opiskelijat. Opiskelijamäärien lisääntyessä moninaisista taustoista tulevat opiskelijat tarvitsevat monenlaista tukea ja ohjausta. Kuten heikentyneet PISA-mitatutkin oppimistulokset osoittavat, myös ammattikorkeakouluilta odotetaan yhä enemmän panostuksia perus- ja opiskelutaitoihin. Tämä aiheuttaa lisäkustannuksia. Vaarana on myös kasvava joukko opintojen keskeyttäjiä.
Laadullisille mittareille tarvetta
Miten ammattikorkeakoulujen rahoitusmallia sitten pitäisi uudistaa? Vaikka tulosorientaatio on sinänsä hyvä asia, pelkästään määrälliset tavoitteet ja mittarit eivät voi olla toimintaa ohjaavia tekijöitä. Rahoituskriteereihin tulisi saada myös mittareita, jotka osoittavat ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja laatua. Tätä voitaisiin tukea perusrahoituksella, jolle annettaisiin korkeakoulukohtaiset mittarit. Tämä edistäisi ammattikorkeakoulujen pyrkimystä sekä erottautua muista että kehittää omia vahvuusalueitaan.
Ammattikorkeakoulujen rahoituksen laskukierre on katkaistava ja kestävä rahoitus on taattava. Jos ammattikorkeakouluilta vaaditaan näkymiä vuoteen 2035 asti, tulisi päättäjien vastaavasti kyetä tarjoamaan rahoitusnäkymiä kauaskantoisesti ja yli hallituskausien. Tutkintokohtaista rahoitusta on myös syytä tarkastella toteutuneiden kustannusten pohjalta.
Ammattikorkeakouluilta vaaditaan yhä enemmän ulkopuolista rahoitusta, joka on usein epävarmaa ja suhdanneherkkää. Ulkopuolisen rahoituksen tavoitteissa täytyy huomioida eri alojen erilaiset lähtökohdat rahoittajien löytämiseksi.
Ammattikorkeakoulut tuottavat osaajia moniin yhteiskunnan kriittisiä toimintoja ylläpitäviin tehtäviin. Tutkintovolyymien nosto ei ratko ongelmia yhteiskunnassamme. Vuoden 2035 tutkintomäärätavoitteet ovat käytännössä epärealistiset, sillä ikäluokat pienenevät koko ajan. Avain parempaan ovat tutkintojen laatu, valmistuvien osaaminen, tuottavuuden nosto sekä innovatiiviset uudet ratkaisut. Rahoituksen tulee olla linjassa näiden tavoitteiden kanssa ja muuttua niiden mukaisesti.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753345