Diakoninen hoitotyö edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia
Diakoninen hoitotyö on sairaanhoitaja (AMK), diakoninen hoitotyö eli sairaanhoitaja-diakonissojen kaksoistutkinnon suorittaneiden terveydenhuollon ja kirkon alan ammattilaisten erityisosaamista, joka on vajavaisesti tunnistettu ja hyödynnetty molemmissa ammatillisissa työympäristöissä.
Tutkinto koostuu 240 opintopisteestä, joka on 30 opintopistettä enemmän kuin sairaanhoitaja (AMK) -koulutus sekä sisältää 60 opintopistettä kirkon alan opintoja, joista osa on integroitu sairaanhoitajaopintoihin.
Monipuolista vuorovaikutusta
Sairaanhoitaja (AMK), diakoninen hoitotyö -koulutuksesta valmistuneilla on monipuoliset valmiudet erilaisissa elämäntilanteissa olevien asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Koulutuksessa painottuu monipuolinen kohtaamisosaaminen ja tämän vuoksi sairaanhoitaja-diakonissoilla on hyvät valmiudet potilaan kanssa käytävään vuorovaikutukseen esimerkiksi saattohoidossa tai tilanteissa, joissa potilaalla on parantumaton sairaus.
Terveydenhuollon ammattilaisena sairaanhoitaja-diakonissa osaa edistää terveyttä kokonaisvaltaisesti, vahvistaa asiakkaan voimavaroja ja tukea omatoimista selviytymistä. Sekä hoitotyössä että kirkon diakoniatyössä sairaanhoitaja-diakonissan vahvuutena on kokonaisvaltainen ymmärrys ihmisestä ja hänen hyvinvoinnistaan, joka pohjautuu holistiseen ja karitatiivisen hoitotyön lähestymistapaan.
Diakonisen hoitotyön periaatteet koostuvat hengellisestä hoidosta, eheyden ja osallisuuden vahvistamisesta sekä henkisen terveyden edistämisestä. Hengellisen hoidon välineitä voivat olla esimerkiksi musiikki, pyhien tai ihmisille tärkeiden tekstien lukeminen, rukoileminen tai siunaaminen. Kokonaisvaltaisessa hengellisessä hoidossa huomioidaan ihmisen koko elämäntilanne kunnioittavasti, hyväksyvästi ja läsnä ollen. Kokonaisvaltaisuus merkitsee diakonisessa hoitotyössä asennetta kohdata ihminen hänen eri puolineen ja elämäntilanteineen laaja-alaisesti.
Koulutuksessa painottuu monipuolinen kohtaamisosaaminen ja tämän vuoksi sairaanhoitaja-diakonissoilla on hyvät valmiudet potilaan kanssa käytävään vuorovaikutukseen esimerkiksi saattohoidossa tai tilanteissa, joissa potilaalla on parantumaton sairaus.
Hengellinen hoitotyö
Hengellinen hoitotyö (engl. spiritual nursing tai spiritual care) taustalla on käsitys ihmisen spiritualiteetista, henkisyydestä. Englannin kielessä käsitteet ”henkisyys” ja ”hengellisyys” yhdistyvät yhdeksi käännöstermiksi, spirituality. Näin ollen konteksti määrää, kumpaa näistä käsitteistä tarkoitetaan. Usein spiritualiteetti on virheellisesti ymmärretty vain uskonnollisuutena. Uskonto voi olla osa ihmisen henkisyyttä, mutta ei pelkästään sitä. Uskonto on organisoitua, joka sisältää uskomuksia ja käytäntöjä, joihin kuuluvat kirkkoon osallistuminen ja sitoutuminen järjestäytyneeseen uskontoon. Spiritualiteetti voidaan määritellä myös yksilön kokemuksena hänen yhteydestään luontoon, taiteeseen, korkeampaan voimaan, Jumalaan, yliluonnolliseen tai kuoleman jälkeiseen elämään. Yhteyden kokemus voi antaa merkityksen ja arvon yksilön elämälle, sairaudelle, kriisille tai kuolemalle.
Hengellinen hoitotyö on tapa toteuttaa käytännönläheistä, konkreettista hoitotyötä, jossa yhdistetään sekä hoitotieteellistä tietoa että hoitotyön taitoa. Henkinen hoitaminen alkaa kannustamalla ihmistä myötätuntoisessa suhteessa ja etenee asiakaslähtöisesti siihen suuntaan, mihin ihmisen tarpeet kulloinkin osoittavat.
Hengellinen hoitotyö on hoitoa, joka tunnistaa myös potilaan henkisen olemuksen ja reagoi siihen, kun hän kohtaa elämää muuttavia tapahtumia kuten syntymä, trauma, sairaus, menetys tai surua. Hoitotyö voi siis sisältää asiakkaan merkityksellisyyden tai arvokkuuden kokemuksen tukemista, itsensä ilmaisemista kokonaisvaltaisesti, hengellisen tuen, rituaalien, rukouksen, sakramentin tai yksinkertaisesti herkän kuuntelijan tarpeen täyttämisen. Asiakkaalle tarjotaan toivon näköaloja ja elämäniloa kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Hengelliseen tukeen sisältyi asiakkaan kokemusten vastaanottaminen ja empatian tarjoaminen, uskonnollinen tuki sekä kokonaisvaltaisen tuki myös asiakkaan perheelle.
Henkinen terveys
Henkisellä hyvinvoinnilla on merkittävä yhteys yksilön terveyteen. Hyvä henkinen terveys on tutkitusti yhteydessä sairauksista selviytymiseen, parempaan hoitoon sitoutumiseen, parempiin mahdollisuuksiin käsitellä elämän kriisejä, vähäisempää masennukseen ja itsemurhariskiin sekä merkityksellisempään elämään. On olemassa myös negatiivista hengellisyyttä, joka voi ilmetä esimerkiksi psyykkisenä pahoinvointina, yksinäisyytenä tai syyllisyytenä. Henkinen kärsimys puolestaan voi esiintyä ihmisessä erilaisina fyysisinä ja psyykkisinä oireina esimerkiksi hermostossa tai ruuansulatuselimistössä.
Hengellisen hoitotyön edistäviä tekijöitä tutkimusten mukaan ovat hoitajan empatia, aktiivinen kuuntelu ja vuorovaikutustaidot. Sairaanhoitajan oma kyky pohtia hengellisyyden ja henkisyyden merkitystä on tärkeää, jotta hän kykenee jakamaan elämän ja kuoleman merkityksiä asiakkaan kanssa. Hoitajan oma ammatillinen osaaminen ja asenne vaikuttivat haluna ja kykynä toteuttaa hengellistä hoitotyötä.
Diakonisen hoitotyön keskiössä on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi, jonka yhtenä tärkeänä osa-alueena on henkinen terveys. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan hoitotyössä tulisi edistää kokonaisvaltaisempaa näkemystä terveydestä, joka sisältää myös ei-aineellisen ulottuvuuden ja korostaa saumatonta yhteyttä mielen ja kehon välillä. Tähän haasteeseen pystytään vastaamaan kehittämällä diakonista hoitotyötä.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753352