Yamk-opiskelijat syventävät osaamistaan kirkollisissa tutkimushankkeissa

Diakissa on vuodesta 2017 lähtien toteutettu useita kirkon työtä tarkastelevia tutkimusprojekteja, joissa ylempää amk-tutkintoa opiskelevat ovat tehneet opinnäytetöitään.

Uusimmat Diakoniabarometrit ja Kirkon kasvatuksen barometrit sekä Seurakuntien toimintakulttuurin muutos -tutkimusjulkaisu ovat tällä tavoin toteutettuja tutkimuksia. Ne muodostuvat pääosin opiskelijoiden opinnäytetöihin perustuvista artikkeleista. Näiden lisäksi julkaisuissa on ollut tekstejä muiltakin kirjoittajilta, kuten Diakin opettajilta ja ohjausryhmien jäseniltä.

Kirkkohallituksen rahoituksella toimiva tutkimusprosessi

Näiden tutkimusten tekeminen on ollut mahdollista Kirkkohallituksen myöntämän rahoituksen avulla. Tätä rahoitusta Diak on hakenut vuosittain ja kirkkohallituksen toiminnallisen osaston kanssa neuvotellen. Rahoitus on mahdollistanut Diakissa opettaville tutkimuksen tekemisen ja tuloksista raportoimisen. Tutkimushankkeet ovat tähän mennessä toteutuneet pääosin samalla mallilla.

Projektin alussa on muodostettu ohjausryhmä, jossa on alustavasti pohdittu hankkeen teemoja, merkitystä ja tehty alustava aikataulu. Sen jälkeen tutkimuksen teema on esitelty opiskelijoille, yleensä heti opintojen alussa. Kyseisestä teemasta innostuneet ovat sen jälkeen muodostaneet tutkijaryhmän hankkeen vastuuopettajien kanssa.

Tutkimuksen näkökulmia, tutkimuskysymyksiä ja kyselyitä on testattu sekä tutkijaryhmässä että laajemmin. Samalla on luotu tarkemmat aikataulusuunnitelmat. Tuloksista viestimisen suunnitteleminen on myös kulkenut mukana koko ajan. Tutkimushankkeen vastuuopettajien rooli on ollut yleensä koordinoiva ja ohjaava, mutta usein he itsekin ovat tutkineet ja kirjoittaneet hankkeen teemoista.

Tutkimushankkeissa opinnäytetöitään tehneiltä kysyttiin syksyllä 2023 toteutetussa pienimuotoisessa kyselyssä, mikä sai heidät lähtemään mukaan tutkimusprosessiin. Kysely lähti kaikille siihen mennessä kirkollisessa hankkeessa opinnäytetyönsä tehneelle 25 opiskelijalle, ja siihen saatiin 11 vastausta.

Työelämälähtöisyys innostajana, tutkijaryhmä kannustajana

Tutkimushankkeeseen lähtemisen syyt olivat vastausten mukaan monenlaisia. Suurin osa vastaajista korosti kiinnostustaan tarkastella kirkon työtä laajemmin ja kehittää omaa työtään. Tiedon laajentamisen ja työn kehittämisen näkökulmiin sisältyi muun muassa toive tutustua siihen, miten muissa seurakunnissa toimitaan, ja halu tunnistaa kehityssuuntia.

”Halu kehittää seurakuntatyötä alueellani. Erityisen mielenkiinnonkohteena oli työalojen yhteistyön kehittäminen ja verkostoyhteistyö. Lisäksi minulla oli mielenkiintoa nähdä kattavasti seurakuntien eroja, yhtäläisyyksiä ja kehittämissuuntia. Siksi lähdin tutkimusryhmään mukaan.”

”Se (tutkimus) tarjosi mahdollisuuden tehdä työelämään aidosti liittyvää tutkimusta.”

Sillä oli myös merkitystä, että tutkimushanke tarjosi lähtökohdat prosessille ja että hankkeeseen perustettu tutkijaryhmä tarjosi koko ajan vertaistukea ja ohjausta.

”Tutkimusprosessissa tarjottiin valmis sapluuna ja ohjausryhmän asiantuntijoiden tuki opinnäytetyön tekemiselle. Tutkimuksen tekemiseen oli ohjausryhmällä aiempien tutkimusten kokemus ja prosessiin varattuja valmiita resursseja. Rohkenin näin ottaa haasteen vastaan ja oppia uutta.”

Vertaistuki ja ohjaus innostivat ja kannustivat eteenpäin kaikissa tutkimusprosessin vaiheissa. Monessa vastauksessa arvostettiin sitä, että opiskelijat saivat itse vaikuttaa myös siihen, mitä tutkittiin.

Vertaistuki ja ohjaus innostivat ja kannustivat eteenpäin kaikissa tutkimusprosessin vaiheissa.

Opiskelijoiden työelämäkokemus onkin erittäin arvokas lähtökohta tämän tyyppisissä tutkimuksissa. Toki ideoita ja näkemyksiä on jatkuvasti testattava sekä tutkijaryhmässä että laajemminkin esimerkiksi ohjausryhmässä.

Opinnäytetyön tekeminen tällaisessa projektissa on monella tapaa haastavaa, varsinkin jos opiskelu toteutuu kokonaan työn ohessa. Opiskelu, työ ja perhe-elämä voivat muodostaa hyvin kuormittavan yhdistelmän. On tärkeää, että näissä tilanteissa ohjausta ja tukea olisi riittävästi tarjolla. Jokaisella on oma yksilöllinen tapansa opiskella ja tehdä tutkimusta ja silloin myös ohjauksen tulisi joustaa.

”Vaikeudet: Työn ohella viedä eteenpäin laajaa tutkimustyötä ja aikataulujen yhteensovittaminen (kirjoittaminen, yhteydenotot tutkimusseurakuntiin, haastattelujen aikataulutus, muut opinnot yms.).”

”Tämä prosessi on ehdottomasti ollut haasteellisin tekemistäni lopputöistä. Sain olla mukana erinomaisessa tutkijatiimissä. Tutkimus eteni sovitussa aikataulussa ja rytmissä. Sain silti tehdä paljon yksilötyötä omaa aikataulua järjestäen. Sain tapaamisissa palautetta, joka nostatti rimaa aina vaan korkeammalle, mutta aina kannustaen. Opettajat olivat valmiita auttamaan, mutta itselleni sopiva kokeileva ja itseä ohjaava oppiminen mahdollistettiin.”

Näyttää siltä, että jatkossa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota myös tutkimusprosessien suunnitteluun ja aikataulutukseen ja näistä viestimiseen. Monissa kyselyvastauksissa korostetaan etukäteistiedon merkitystä ja tutkimuksen vaiheistamisen selkeämpää avaamista.

Tutkimushankkeiden hyödyt ja tulevaisuus

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden tulee olla työelämälähtöisiä ja työelämää kehittäviä. Siksi nämäkään hankkeet eivät ole päättyneet siihen, että tulokset on raportoitu kirjoittamalla. Tuloksia on hyödynnetty koulutuksissa ja erilaisilla kehittämispäivillä niin paikallisseurakunnissa kuin hiippakunnissa ja valtakunnan tasollakin.

Kyselyyn vastanneet kertoivat, että opinnäytetyön tekeminen on kehittänyt omaa ammatillisuutta ja tutkivaa työotetta.

”Johtavassa tehtävässä olen voinut hyödyntää saatua tietoa ja ymmärrystä työntekijöiden ohjaamisessa ja tukemisessa…Opinnäytetyöprosessin antama oppi on myös auttanut hahmottamaan, mistä asioista olisi saatava lisää tutkimustietoa, huomaan erilaiset ilmiöt ja muutokset paremmin kuin ennen.”

Kirkon kannalta olisi tärkeää tunnistaa tätä työntekijöiden tutkimuksellista osaamista. Miten luotaisiin mahdollisuuksia, joissa sitä voisi hyödyntää paremmin kehittämistyössä?

Tutkimuksesta ja tulosten raportoimisesta ei juurikaan ole hyötyä, ellei niitä opiskella ja reflektoida. Ne antavat kuitenkin tärkeitä aineksia päätöksentekoon ja tiedolla johtamiseen. Jatkossa onkin tärkeää entistä paremmin ideoida ja suunnitella sitä, miten ja missä tuloksista voitaisiin viestiä. Kirjallisten tutkimusraporttien rinnalle tarvitaan myös muita tiedon julkistamisen kanavia.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753372