10 vinkkiä yhteiskehittämiseen ikäihmisten kanssa
Käyttäjien osallistaminen tuotekehitykseen on ratkaisevan tärkeää toimivien ja käyttäjäystävällisten teknologioiden kehittämisessä. Kun yhteiskehittämistä tehdään ikääntyneiden loppukäyttäjien kanssa, on otettava huomioon erityiskysymyksiä, jotka liittyvät iän mukanaan tuomiin fysiologisiin ja kognitiivisiin muutoksiin. Lisäksi on tärkeää panostaa kohderyhmälle räätälöityyn viestintään yhteistyön aikana sekä huomioida myös omaisten ja hoiva-ammattilaisten rooli.
Ikääntymisestä innovaatioksi (IKI) -hankkeessa kehitetään GeroTestbed-toimintamallia, jonka tavoitteena on parantaa ikäihmisille suunnattujen teknologisten ratkaisujen käyttäjäystävällisyyttä. Millaisia oppeja on saatu aiemmista projekteista, joissa ikääntyneet ovat osallistuneet teknologian testaamiseen ja kehittämiseen?
Living labit ja testbedit ovat testaus- ja kokeilualustoja, joissa teknologian loppukäyttäjät, tutkijat, yritykset ja palveluiden hyödyntäjät (kuten kunnat) kehittävät uusia tuotteita ja palveluita aidoissa käyttöympäristöissä (Almirall ym. 2012). Ne pohjaavat avoimia innovaatioita (Chesbrough, 2006), käyttäjäinnovaatioita (von Hippel, 2005) ja osallistavaa suunnittelua (Ehn, 1993) koskevaan tutkimukseen.
1) Eri toimijoiden tavoitteet ja intressit näkyviksi
Monialaisessa yhteistyössä on tärkeää tunnistaa osapuolten erilaiset intressit ja tavoitteet (Hakkarainen & Hyysalo, 2013). Näiden kartoittaminen ja dokumentointi ovat olennaisia jo suunnitteluvaiheessa, ennen yhteiskehittämisen alkua. Säännöllinen vuoropuhelu ja yhteisymmärryksen rakentaminen auttavat luomaan jaetun käsityksen toiminnan tavoitteista. Toiveet ja odotukset voivat kuitenkin muuttua matkan varrella, joten niitä on hyvä tarkastella jatkuvasti. Projektin eri vaiheiden dokumentointi auttaa osapuolia seuraamaan yhteistyön etenemistä ja hahmottamaan yhteiskehittämisen sekä odotettuja että toteutuneita tuloksia.
2) Tutkimuseettistä refleksiivisyyttä tarvitaan koko yhteistyön ajan
Iän tuomat fysiologiset ja erityisesti kognitiiviset muutokset herättävät tutkimuseettisiä kysymyksiä, joita voi olla vaikea ennakoida yhteistyön alussa. Tutkimuseettisten pohdintojen ei tulisi rajoittua vain suunnitteluvaiheeseen ja informoidun suostumuksen hankkimiseen, vaan refleksiivisyyden on säilyttävä läpi koko hankkeen. Yhteistyön välittäjillä tulee olla riittävä ymmärrys kohderyhmästä sekä valmius tunnistaa tutkimuseettisesti herkkiä tilanteita ja kyky reagoida niihin tarvittaessa. Tämä edellyttää säännöllistä ja tiivistä vuorovaikutusta ikääntyneiden sekä mahdollisen hoivahenkilökunnan tai omaisten kanssa. On myös tärkeää huomioida, että teknologian kehittäjillä tällaista osaamista on usein rajallisesti. (Callari ym., 2020.)
3) Informoituun suostumukseen pitää kiinnittää erityistä huomiota
Informoidun suostumuksen varmistamiseksi infokirjeen ja suostumuslomakkeen tulee olla selkokielisiä, ja niissä tulee käyttää riittävän suurta fonttia sekä selkeää asettelua. Lomake on hyvä käydä suullisesti läpi osallistujan ja omaisten kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kaikki osapuolet ymmärtävät projektin tavoitteet ja vaatimukset. Jos osallistujan kognitiiviset kyvyt ovat heikentyneet esimerkiksi muistisairauden vuoksi, suostumuksen voi antaa omainen tai huoltaja. Muistisairaus ei sinänsä ole este testaamiseen osallistumiseen. (Callari ym., 2020.)
4) Ikääntyneiden osallistumishalukkuus saattaa muuttua
Ikääntyneiden osallistumishalukkuus tai informoidun suostumuksen ehdot voivat muuttua herkästi, erityisesti etenevän muistisairauden yhteydessä. Suostumusta onkin hyvä tarkistaa useamman kerran projektin eri vaiheissa, ja muistuttaa osallistujia oikeudesta jättäytyä pois yhteistyöstä. Yhteistyön välittäjien tulisi säännöllisesti kartoittaa muitakin osallistumismotivaatioon vaikuttavia tekijöitä ja puuttua mahdollisiin ongelmiin koko projektin ajan. (Callari ym., 2020)
5) Viestintä on syytä ulottaa myös laajempaan hoivaverkostoon
Kun ikääntyneet osallistuvat teknologian testaamiseen tai yhteiskehittämiseen, omaisten ja laajemman hoivaverkoston rooli on tärkeä huomioida jo suunnitteluvaiheessa. Omaiset eivät välttämättä ole tietoisia ikääntyneen osallistumisesta yhteiskehittämiseen, joten projektista viestiminen on tarpeen ulottaa tarvittaessa myös ikääntyneen perheenjäseniin ja esimerkiksi kotihoidon työntekijöihin tai muihin ammattilaisiin, joita aihe koskettaa. (Callari ym., 2020.)
6) Huomio myös omaisten ja hoivatyöntekijöiden työpanokseen
Vanhuspalveluiden henkilöstön – ja usein myös omaisten – työkuorma on jo valmiiksi suuri, joten ylimääräisiin tehtäviin ei välttämättä riitä aikaa tai motivaatiota. Siksi eri toimijoiden, mukaan lukien omaiset ja hoivahenkilöstö, roolit ja vastuut on hyvä määritellä huolellisesti jo yhteiskehittämisen tai testaamisen suunnitteluvaiheessa. On tärkeää pohtia, miten työkuormaa voisi keventää tai vähintäänkin varmistaa, ettei lisätyö tule yllätyksenä. (Callari ym., 2020.)
Teknologiaa kehittävien ihmisten elinpiiri saattaa olla kaukana ikääntyneiden loppukäyttäjien ja heidän hoitajiensa arjesta.
7) Eri toimijoiden välinen oppiminen vaatii tukea
Teknologiaa kehittävien ihmisten elinpiiri saattaa olla kaukana ikääntyneiden loppukäyttäjien ja heidän hoitajiensa arjesta. Tämä sosiaalinen etäisyys korostaa välittäjätahon roolia ja vastuuta yhteistyön onnistumisessa. Osapuolten välinen oppiminen vaatii erityistä tukea eikä synny automaattisesti pelkkien yhteiskehittämisen menetelmien avulla (Hakkarainen & Hyysalo, 2016). Teknologian kehittäjät saattavat lisäksi tarvita lisäkoulutusta ja perehdytystä ymmärtääkseen esimerkiksi hoivaympäristössä tapahtuvaa vuorovaikutusta ja tuotteen käyttöä.
8) Ikääntyneitä motivoi oman ja muiden terveyden edistäminen
Testaus- tai kokeilutoimintaan osallistumiseen voivat vaikuttaa sisäiset motivaatiotekijät, kuten uteliaisuus tai halu oppia uutta, sekä ulkoiset tekijät, kuten rahallinen palkkio. Aiemmat yhteiskehittämisprojektit osoittavat, että ikääntyneiden kohdalla sisäiset motivaatiotekijät ovat tärkeämpiä kuin ulkoiset. Erityisesti oman tai muiden terveyden edistäminen on keskeinen syy osallistua teknologian testaamiseen tai kehittämiseen. Ikääntyneet eivät välttämättä odota rahallista kompensaatiota, mutta he arvostavat tietoa siitä, millainen merkitys heidän panoksellaan on ollut ja millaisia tuloksia yhteistyöllä on saavutettu. (Callari ym., 2019.)
9) Yhteiskehittämisen menetelmien suhteen on hyvä olla joustoa
Yhteiskehittämisen tai osallistavien menetelmien tavoitteena on mahdollistaa eri toimijoiden välinen yhteistyö, lisätä ymmärrystä loppukäyttäjien tarpeista ja teknologian odottamattomista käyttötavoista sekä auttaa ratkaisun arvolupauksen täsmentämisessä. Onnistunein lopputulos saavutetaan silloin, kun käytössä on useita erilaisia yhteiskehittämisen menetelmiä, joista voidaan valita kuhunkin tilanteeseen ja tarpeeseen sopivin vaihtoehto (Knight-Davidson ym., 2020).
10) Ikäihmiset ovat moninainen joukko
Lopuksi on tärkeää muistaa, että ikääntyneet ovat tänä päivänä yhtä monimuotoinen joukko kuin nuoremmatkin. Fyysiset ja kognitiiviset erot voivat olla suuria, samoin kuin erot digitaidoissa ja muussa teknologiaosaamisessa. Ikääntyneet kuuluvat moniin vähemmistöihin, aivan kuten muutkin, ja elämäntavoissa sekä elämäntilanteissa voi olla merkittäviä eroja. Käyttäjien moninaisuus on tärkeää huomioida myös teknologian kehittämisessä, jotta erilaiset näkemykset ja elämänkokemukset saadaan osaksi käyttäjäystävällisempien teknologioiden ja palveluiden tuotekehitysprosesseja.
Lähteet
Almirall, E., Lee, M. & Wareham, J. (2012). Mapping Living Labs in the Landscape of Innovation Methodologies. Technology Innovation Management Review, September 2012: 12–18.
Ballon, P., Pierson, J. & Delaere, S. (2005). Test and Experimentation platforms for broadband innovation: Examining European practice. Paper presented at the 16th International Telecommunications Society Europe Conference, Porto, Portugal, 4–6 September 2005.
Callari, T. C., Moody, L., Saunders, J., Ward, G., Holliday, N., & Woodley, J. (2019). Exploring Participation Needs and Motivational Requirements When Engaging Older Adults in an Emerging Living Lab. Technology Innovation Management Review, 9(3): 38–49.
Callari, T. C., Moody, L., Saunders, J., Ward, G., Holliday, N., & Woodley, J. (2020). Stakeholder requirements for an ethical Framework to Sustain Multiple Research Projects in an Emerging Living Lab Involving older Adults. Journal of Empirical Research on Human Research Ethics, 15(3): 111–127.
Chesbrough, H.W. (2006). Open Innovation: the New Imperative for Creating and Profiting from Technology. Harvard Business School Press.
Ehn, P. (1993). Scandinavian design: On participation and skill. Teoksessa D. Schuler, & A. Namioka (toim.), Participatory design: On principles and practices. Lawrence Erlbaum Associates.
Hakkarainen, L. & Hyysalo, S. (2013). How Do We Keep the Living Laboratory Alive? Learning and Conflicts in Living Lab Collaboration. Technology Innovation Management Review, December 2013: Living Labs and Crowdsourcing: 16–22.
Hakkarainen, L. & Hyysalo, S. (2016). The Evolution of Intermediary Activities: Broadning the Concept of Facilitation in Living Labs. Technology Innovation Management Review 6(1): 45–58.
Von Hippel, E. (2005). Democratizing Innovation. The MIT Press.
Knight-Davidson, P., Lane, P. & McVicar, A. (2020). Methods for co-creating with older adults in living laboratories: a scoping review. Health Technol. 10: 997–1009.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024101179970