Kulttuurihybriditilassa elävän näkökulmia kieleen
Kulttuurihybriditilassa ihmisen toimintaan ja kieleen heijastuu piirteitä eri kulttuureista.
Muutin Saksasta Suomeen noin 25 vuotta sitten. Voisin kutsua omaa elämääni kulttuurihybriditilaksi, johon sisältyvät sekä saksalaisia että suomalaisia ilmiöitä. Vaikka kaikki toiminta ei olekaan kulttuurisidonnaista, oma identiteettini, ajatteluni, kielen käyttöni ja vuorovaikutuskäytänteeni sekä kanssakäymiseni ihmisten kanssa sisältävät kuitenkin selvästi saksalaisia ja suomalaisia elementtejä.
Kulttuurihybriditila ei ole mikään staattinen mielen rakennelma, vaan se muuttuu sosialisaation kautta paljonkin. Olen suomalaistunut osittain tietoisesti, mutta yhteiskunta on myös vaikuttanut muuttumiseeni ja siirtymä suomalaisuuteen on tapahtunut lähes huomaamatta. Pohdin tässä blogissa, minkälaiset kielelliset seikat vaikuttavat arkeeni.
Tunnekieli ja käyttökieli
Saksan kieli on säilynyt ajattelun ja tunne-elämän kielenäni, suomi taas on käyttökieleni, jolla hoidan asioita. Nykyään minun ei tarvitse kuitenkaan valmistella jokaista virkettä mielessäni suomeksi, kuten Suomeen muuttoni alkuvuosina. Alkuvuodet Suomessa olivat kielitietoisuusnäkökulmasta hyviä vuosia, koska silloin pohdin sanani vielä tarkkaan ja harkitusti.
Toisinaan koen, että voisi olla hyödyllistä palata kielelliseen itsetarkkailuun, ei niinkään kielen oikeellisuuden, vaan enemmänkin sen sisällön takia. On edelleen niin, että vain saksa menee niin sanotusti ihoni alle. Minulla on tapana kääntää tunneladattuja virkkeitä saksan kielelle, kun tarve vaatii.
Kahden kielitodellisuuden välissä
On myös kiinnostavaa havaita, että olemukseni ja vuorovaikutustyylini ovat erilaisia saksaksi ja suomeksi. Tuntuu siltä, että kieleen kytkeytyy erottamattomasti tietyntyyppinen tapa olla vuorovaikutuksessa, ilmaista asioita ja käyttäytyä.
”Olet saksaksi paljon puheliaampi ja isoäänisempi”, miehelläni on tapana sanoa, kun puhun siskoni tai saksalaisen ystäväni kanssa puhelimessa. ”Olet kuin kala vedessä”, sanoi tyttäreni viime kesänä yhteisellä lomalla Münchenissä, ja hän teki oikean havainnon.
Omalla ensimmäisellä kielellä ei tarvitse miettiä, miten saa ja miten pitää käyttäytyä ja miten tulee kommunikoida, koska käyttäytymis-, kohtaamis- ja vuorovaikutustaidot ovat niin sanotusti sisään rakennettuja, lapsesta saakka opittuja taitoja, jotka eivät unohdu koskaan. Toisella kielellä taas korrekti kielellinen käyttäytyminen on myöhemmin haltuun otettu. Spontaani käytös on vaarallista, koska siihen voi helposti ilmaantua sellaisia käytösmalleja, jotka eivät ole sopivia. Olen keskustellut asiasta muiden kulttuurihybriditilassa elävien ihmisten kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että meidän on osattava toimia kahdessa kielitodellisuudessa.
Kieleen kytkeytyy erottamattomasti tietyntyyppinen tapa olla vuorovaikutuksessa, ilmaista asioita ja käyttäytyä.
Keskustelimme myös siitä, että haluamme olla omia itsejämme ja samalla myös hyväksyttyjä suomalaisen yhteiskunnan jäseniä. Kuuluvuuden tunteen pystyy kulttuurihybridi-ihmisenä saamaan aikaan ainoastaan sopeutumalla kieliympäristöön tai löytämällä yhteisön, jota erilaisuus ei haittaa. Moni on löytänyt sellaisia yhteisöjä kansainvälisistä taide-, urheilu- tai teatteripiireistä, jotka ovat usein sallivia ja erilaisuutta sietäviä.
Perustarpeena yhteys äidinkieleen
Myös tarve kokea ja tuntea syvällisesti omalla äidinkielellä on säilynyt perustarpeena. Olen löytänyt näihin haasteisiin monta ratkaisukeinoa. Olen muuttanut asenteeni positiiviseen suuntaan ja hyväksynyt ”kulttuurihybriditilani” kohtalonani, pohtimatta sitä arjessa sen kummemmin. Lisäksi nautin kaikista niistä hetkistä erilaisuutta sallivien ihmisten kanssa, joissa voin olla oma itseni. Joukosta löytyy paljon ihmisiä taide- ja urheilupiireistä ja lisäksi kansainvälisiä ihmisiä, joilla on samansuuntaisia kokemuksia. Yhteys saksan kieleen ja kulttuuriin, lukemalla saksankielistä kirjallisuutta ja seuraamalla aktiivisesti, mitä Saksassa tapahtuu, auttaa löytämään tasapainon kahden merkitystilan välillä.
Kulttuurihybriditilassa elävä ihminen pystyy omalla asenteellaan ja omilla päätöksillään vaikuttamaan paljon omaan hyvinvointiinsa ja elämänsä harmoniaan. Lisäksi tarvitaan yhteiskunnallista moninaisuuden hyväksymistä ja avarakatseisuutta.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024101179969