”Moninaisuus on sitä, että ihmisen ei oleteta olevan tietynlainen”

Diakin tulkkauksen ja suomalaisen viittomakielen lehtori Tiina Saarijärvi-Kivelä sisällyttää moninaisuusosaamiseen tulkkausalalla ihmislähtöisyyden ja asiakkaan kokonaisvaltaisen kohtaamisen.

– Kokonaisvaltainen lähestyminen luo asiakkaalle turvallisen olon. Ajattelutapa soveltuu myös sotealaan. Kyse on aidosta kohtaamisesta, jossa ei oleteta eikä määritellä ihmistä vain sen perusteella minkälaisesta taustasta hän tulee.

Erilaiset käsitteet liittyvät kaikkiin kohtaamisiin. Mitä käsitteitä tulkki tai esimerkiksi sote-alan henkilökunta valitsee käyttää?

– Esimerkiksi käyttääkö termiä kuulovammainen vai viittomakielinen. Ihminen voi kokea olevansa enemmän esimerkiksi viittomakielinen, koska hänellä on siihen vahva kieli- ja kulttuuritausta. Kuulovammaisuus on enemmän lääketieteellinen näkökulma, vamman vakavuutta määrittävä termi. Ihminenhän voi määritellä olevansa myös molempia.

Kyse on ihmislähtöisestä, sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Se liittyy siihen, miten ihminen itse identifioituu.

– Hän voi itse määritellä sen, mitä käsitteitä hänestä käytetään, mitkä ovat hänen ominaisuuksiaan. Erityisyys ei saa olla lokeroivaa, vaan sen on oltava ihmislähtöistä.

Moninaisuusosaamista liittyy myös kommunikoinnin tapoihin.

– Aidossa dialogissa ajatukset ja tunteet välittyvät syvällisemmin. Esimerkiksi jos palvelutalossa asiakas ei puhu suomea tai ruotsia vaan esimerkiksi viittomakieltä, niin toteutuuko syvällisempi dialogi hänen kanssaan, onko hänellä turvallinen olo, pystyykö hän välittämään esimerkiksi erilaisia pelkoja?

Pelkkä kommunikointi voi onnistua vaikka eleillä, esimerkiksi näyttämällä peukkua vastauksena kysymykseen, nukuitko hyvin.

Moninaisuus uusi asia opetuksessa

Tiina Saarijärvi-Kivelä on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri. Hänellä on myös luokanopettajan koulutus, mutta valmistumisen jälkeen häntä kiinnosti erityisesti aikuiskoulutus ja nimenomaan korkeakoulukenttä.

– Sitten sattumoisin Diakissa oli viittomakielisen lehtorin pesti avoinna. Sen sain ja tässä on vierähtänyt jo 16 vuotta. Olen myös itse opiskellut työn rinnalla, suoritin esimerkiksi viittomakielen tulkin AMK-tutkinnon noin kaksi vuotta sitten.

”Kokonaisvaltainen lähestyminen luo asiakkaalle turvallisen olon.”

Saarijärvi-Kivelän työnkuvaan kuuluu suomalaisen viittomakielen opetusta sekä tulkkauksen opetusta. Sote-alan opiskelijat voivat opiskella suomalaisen viittomakielen alkeet Diakin avoimessa ammattikorkeakoulussa.

– Opiskelija-aines on siis laaja ja moninainen, ja työpäivät sisältävät paljon erilaista.

Saarijärvi-Kivelän mukaan moninaisuuden huomioimista on alettu sisällyttää tulkkausalan opetukseen, vaikka asia onkin melko uusi. Keinoja huomioida paremmin moninaisista taustoista tulevia opiskelijoita ja työntekijöitä pohditaan esimerkiksi työryhmässä, jossa Saarijärvi-Kivelä on mukana. Meneillään on myös opetuspilotti aiheesta.

– Moninaisuus on todellakin hyvin laaja asia, on ratkaistava, millä tavalla kaikkia mahdollisia osa-alueita voisi sopivalla tavalla sisällyttää eri opintojaksoihin ja opintokokonaisuuksiin.

Kiinnostus kielelliseen yhdenvertaisuuteen

Yksi kiinnostuksen kohde Saarijärvi-Kivelällä on kielellinen yhdenvertaisuus ja saavutettavuus, josta hän on parhaillaan kirjoittamassa artikkelia Diakin vuosikirjaan kollegan kanssa.

–Saavutettavuuden pitää toimia jokaisen kohdalla, näinhän me puhumme ja se on hieno asia. Mutta käytännön tasolla kielellinen yhdenvertaisuus ei usein toteudu. Viranomainen voi ajatella, että suomella on pärjättävä ja voihan sitä käyttää vähän eleitä, mutta asiakkaalle voi tulla turvaton olo, jos hän ei pysty ilmaisemaan itseään suomeksi. Viranomainen tulee käyttäneeksi paljon valtaa asiakkaan yli.

– Jos ajattelee toisin päin, niin voi miettiä, miten ahdistava kokemus olisi olla esimerkiksi sairaanhoidossa vieraskielisessä maassa. Saanko oikeasti asianmukaista hoitoa? Viranomainen ei voi siis ajatella, että kyllä me pärjäämme vaikka ruotsiksi, kun joku sitä vähän osaa.

Kokemukset muualta näyttävät asiat eri valossa

Saarijärvi-Kivelän työhön kuuluu myös viittomakielen ja puhevammaisten tulkkauksen kansainvälinen opiskelijaliikkuvuus yhteistyössä Diakin kansainvälisen toimiston kanssa.

Kansainvälisen yhteistyön tapoja on monia, esimerkiksi opiskelija- ja lehtorivaihto ulkomaille ja vastavuoroisesti Diakiin ulkomailta vaihtoon tulevien vastaanotto.

– Työ on siis aika laajaa: on opiskelijoiden kanssa tehtävä sekä korkeakoulujen kanssa tehtävä yhteistyö Suomessa ja kansainvälisesti korkeakoulutasoiseen viittomakielen tulkkauskoulutukseen liittyen. Voimme myös tehdä yhdessä jonkun pienimuotoisen hankkeen tai olla muita kautta yhteyksissä.

Saarijärvi-Kivelä on itse käynyt lehtorivaihdossa Irlannissa, Hollannissa ja Romaniassa.

Erityisesti Romania oli kiinnostava oppimisen paikka. Maassa ei ilmeisesti ole korkeakoulutasoista viittomakielen opetusta toisin kuin useimmissa länsimaissa.

Opettajavaihdosta sovittaessa sähköpostitse Saarijärvi-Kivelä ei kertonut olevansa viittomakielinen ja että hänellä on tulkit mukana. Tullessa vastaanottajien ensireaktio oli, että ”täällä on kaksi ylimääräistä ihmistä mukana!”

– Siellä oli uutta, että kuuro henkilö voi opiskella akateemisessa opiskeluympäristössä, ja hallita esimerkiksi englannin kielen. Se pysäytti, asia on itselle niin itsestään selvä. Koin, että pystyin antamaan sen näkökulman, että kaikki pystyy toimimaan eri tehtävissä, ei tarvitse ajatella, että on jotain esteitä.

– Moninaisuus on juuri sitä, että ei määritellä ja oleteta ihmisen olevan jonkinlainen, vaan jokainen saa opiskella, työskennellä ja kehittää itseään kiinnostustensa mukaan.