Moninaisuusosaamisen ytimessä
Monimuotoisuus, eri kulttuurit ja erilaiset taustat ovat osa suomalaista yhteiskuntaa. Osa pitää erilaisuutta rikkautena samalla kun toiset tuntuvat hiukan arastelevan sitä. Työelämässä puhutaan paljon kulttuurien kohtaamisesta ja eri taustojen huomioimisesta. Vaikka tarkoitus on hyvä, yhtä tärkeää on muistaa ihmisyys. Todellinen moninaisuusosaaminen pohjautuukin juuri ihmislähtöiseen työotteeseen, jossa ihmiset kohdataan ihmisinä.
Moninaisuus on käsite, jonka voi ymmärtää monella tavalla, mutta joka pohjimmiltaan kuvaa ihmisyyden eri piirteitä ja olemassaolon muotoja (Opinvoimala i.a). Sillä voidaan viitata muun muassa ikään, kulttuuriin, uskontoon tai sosioekonomiseen asemaan. Moninaisuus on harvoin vain yhdenlaista moninaisuutta. Sen sijaan moninaisuuden eri muodot ovat usein läpileikkaavia ja päällekkäisiä. Moninaisuusosaamisella voidaan puolestaan viitata kykyyn edistää yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä sekä tunnistaa ja huomioida eri väestöryhmien tarpeita. Ajatuksena on, että ihmisiä lähestytään silti yksilöinä, vaikka oltaisiinkin tietoisia henkilön taustoista. (THL, 2024.) Joskus taustan huomioiminen mahdollistaa paremman yhteisymmärryksen sekä toimivampien ratkaisujen tunnistamisen. Silloin voidaan puhua moninaisuusosaamisesta.
Moninaisuusosaamista voisi lähestyä pyrkimyksenä oppia mahdollisimman paljon niistä erilaisista moninaisuuden muodoista mitä suomalaisesta yhteiskunnasta löytyy. Tämä pyrkimys saattaisi kuitenkin muodostua pian kestämättömäksi ja työlääksi vaihtoehdoksi. Samalla tieto harvoin antaa kaikkea sitä mitä käytännön työ ja moninaisuusosaaminen todellisuudessa vaatii. Monesti osaaminen kehittyy nimenomaan työtä tehdessä. Joten mistä siis lähteä liikkeelle ja mistä kartuttaa moninaisuusosaamista?
Tekemällä oppii
Vuosien aikana olen työskennellyt monenlaisten ihmisten kanssa ja myös johtanut tiimejä, jotka ovat koostuneet eri kieli-, kulttuuri- ja kansalaisuustaustoista tulevista ihmisistä. Olen usein pohtinut, miten suuri rikkaus on ollut päästä työskentelemään niin monimuotoisissa tiimeissä ja yhteisöissä. Monimuotoisissa tiimeissä ja yhteisöissä on väistämättä oppinut paljon uutta. Olisi silti väärin sanoa, että nämä kokemukset ovat olleet vain helppoja tai, että niistä olisi selvitty täysin ilman haasteita. Ihmisten kanssa työskentely on aina sekä monimutkaista että palkitsevaakin. Kuitenkin esimerkiksi kieleen tai kulttuuriin liittyvät erot voivat tehdä työlle tärkeästä vuorovaikutuksesta haastavampaa. Tiimin toimivuudelle on suunnattoman tärkeää, että vuorovaikutus on onnistunutta, rakentavaa ja työn tavoitteita edistävää.
Jakaisin näiden kokemusten kautta saamani keskeiset opit kahteen tekijään, jotka ovat edesauttaneet omaa työtäni monimuotoisissa ja kansainvälisissä ympäristöissä.
Kaikki lähtee liikkeelle itsetuntemuksesta ja kyvystä tiedostaa millainen itse on tiimin vetäjänä, tiimiläisenä, työkaverina sekä viestijänä.
Kaikki lähtee liikkeelle itsetuntemuksesta ja kyvystä tiedostaa millainen itse on tiimin vetäjänä, tiimiläisenä, työkaverina sekä viestijänä. Moninaisuuden kanssa työskennellessä on väistämättömän tärkeää tuntea omat lähtökohtansa. Ilman itsetuntemusta on vaikea ymmärtää sitä, miten oma tapa toimia eroaa toisesta. On myös mahdollista, ettei tällaista kykyä kehity ilman, että toimii erilaisissa ympäristöissä. Tämä onkin ensimmäinen ehdotukseni moninaisuusosaamisen kasvattamiseen: mene rohkeasti sellaisiin ympäristöihin, jotka poikkeavat sinulle tutusta ja turvallisesta.
Itsetuntemus ja työskentely monimuotoisissa ympäristöissä ei kuitenkaan yksistään riitä. On yhtä tärkeää lähestyä asioita avoimin mielin. Erityisesti johtavissa tehtävissä kyky avoimesti kuunnella, mitä muut sanovat ja ehdottavat, on kullanarvoinen taito. Voisiko toisten tavat nähdä ja toteuttaa asioita olla jopa parempia kuin mitä itse ehdottaisi? Tai voisiko nämä näkökulmat yhdistää?
Väitän, että monimuotoisuuskysymyksissä tämä taito on toiminnan edellytys. Se vaatii etenkin kykyä kyseenalaistaa itselle normaalit tavat toimia. Keskeiseksi muodostuu taito rakentaa yhteisymmärryksessä yhteisiä tapoja toimia, joissa eri näkökulmat voivat täydentää toinen toisiaan. On tärkeää heittäytyä ja olla avoin uusille, itselle vieraille ehdotuksille. Niistä voi syntyä jotakin kertakaikkisen mahtavaa.
Nämä kaksi tekijää ovat mahdollistaneet sen, että olen pystynyt työskentelemään aina hyvässä hengessä kaikkien kohtaamieni ihmisten kanssa. Itsetuntemuksen ja avoimen lähestymistavan ansiosta huomio on keskittynyt siihen, miten rakentaa juuri tähän hetkeen paras vuorovaikutus sekä tapa toimia. Henkilön tausta on silloin ollut oikeastaan toissijainen asia. Kysymys on ollut lopulta vain kahden (tai useamman) ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta ja kunnioituksesta.
Lähteet
Opinvoimala. (i.a) Moninaisuus. Saatavilla 20.11.2024 https://www.opinvoimala.fi/sivu/moninaisuus
THL. (11.7.2024). Kulttuurisensitiivinen työote. https://thl.fi/aiheet/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/tyon-tueksi/hyvia-kaytantoja/kulttuurisensitiivinen-tyoote
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024101179971