Suomen kielen oppiminen vaatii ponnistelua ja rohkeutta
Suomen kielen oppiminen ei tapahdu yksin – turvallinen ilmapiiri, innostavat kollegat ja osallistava työyhteisö tukevat kielitaidon kehittymistä arjessa ja työelämässä. Tämän vahvistavat maahanmuuttajataustaiset vammaisalan työntekijät ja opiskelijat, joita haastateltiin hankkeen kehittämistyötä varten.
Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hankkeessa kehitetään kielikylpymallia suomen kielen oppimisen tueksi vammaisalan työyhteisöihin. Hankkeen kohderyhmä on moninainen, mikä huomioidaan valituissa työskentelytavoissa. Hankkeessa pyritään osallistavaan ja yhteiskehittävään työtapaan, joka läpäisisi prosessina koko työskentelyn.
Työharjoitteluaan hankkeessa suorittava sosionomiopiskelija Anna Mäkinen haastatteli vammaisalalla työskenteleviä maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita ja työntekijöitä heidän suomen kielen oppimisen kokemuksistaan. Tarkoituksena oli selvittää mahdollisimman kattavasti, millaisia haasteita suomen kielen oppimiseen liittyy. Haastattelut ovat osa hankkeessa tehtävää aineistonkeruuta kehittämistyön tueksi.
Kaikki keinot käyttöön kielen oppimisessa
Haasteltavien mukaan ahkera työ kielen oppimisen eteen sekä rohkeus vuorovaikutustilanteissa ovat lisänneet heidän kielitaitoaan. Tekstien lukeminen ääneen ja useampaan kertaan, niiden kääntäminen omalle kielelle sekä uusien sanojen mieleen painaminen ovat auttaneet suomen kielen oppimisessa. Kielen oppimisessa on hyödynnetty useita keinoja: selkokirjoja, selkouutisia, ääneen lukemista ja jopa Tinder-sovellusta.
Parhaiten kielitaito on kuitenkin kehittynyt yhteisissä keskusteluissa suomenkielisten opiskelu- ja työtovereiden kanssa. Kieltä on opittu erityisesti tilanteissa, joissa ei ole ollut mahdollisuutta käyttää muita kieliä:
“Sitä tuli opittua vähän niin kuin itsestään ja pakon edestä, kun oli vain suoriuduttava suomen kielellä.”
Haastateltavat kertoivat, että opiskelu on vaatinut heiltä heikomman suomen kielen taidon vuoksi paljon enemmän työtä kuin muilta opiskelijoilta:
“Kaikki koulutehtävät ovat aina vaatineet ainakin kaksikertaisen työpanoksen, jos verrataan suomenkielisiin opiskelijoihin.”
Avun pyytäminen on tuntunut hankalalta ja vaatinut rohkeutta:
“Avun kysyminen on saanut tuntemaan itseni avuttomaksi lapseksi ja joskus on tullut syyllinen olo, että muut ovat voineet ajatella, että olisin laiska tai tyhmä.”
Kuitenkin motivaatio suorittaa koulu loppuun ja ajatus siitä, että virheet oppimisessa ovat sallittuja eivätkä noloja, ovat vieneet oppimista eteenpäin. Innostavista opettajista ja opiskelukavereista on ollut suuri apu, samoin ajatuksesta, että myös muita pelottaa tai jännittää vuorovaikutustilanteissa.
Työyhteisön tuki rohkaisee
Suomen kielen puhuminen vaatii vieraskieliseltä henkilöltä usein uskallusta ja rohkeutta. Tämän vuoksi turvallisen ja sallivan ilmapiirin luominen opiskelu- ja työyhteisöissä onkin tärkeää. Työyhteisöissä on myös hyvä sopia, mitä kieliä käytetään ja missä tilanteissa. Suomen kielen oppimista voi haitata, mikäli keskustelukieli liian helposti vaihdetaan englanniksi.
Suomen kielen oppimista voi haitata, mikäli keskustelukieli liian helposti vaihdetaan englanniksi.
Työssäkäyvät haastateltavat korostivat vertaistuen merkitystä kielen oppimisessa. Koettiin myös, että toiset vieraskieliset kollegat saattavat ymmärtää kielen tuomia haasteita parhaiten. Yhdessä työskentely toisen vieraskielisen kollegan kanssa voi motivoida kumpaakin. Jos sana unohtuu tai tekeillä olevan asian selittäminen suomeksi takeltelee, voi toinen osata auttaa ja paikata tilanteen.
Kielen oppimisessa oli auttanut työssäkäyvälle haastateltavalle annettu neuvo siitä, että ei tarvitse pelätä avun pyytämistä ja aina voi kysyä kollegalta, jos vähänkin jotakin epäröi.
”Pitää aina kysyä apua. Se että kysyy, ei tarkoita, että olet tyhmä, vaan sitä että haluat oppia ja tehdä oikein.”
Asioiden varmistaminen kollegalta epävarmoissa tilanteissa on toivottavaa: ”Mitä ajattelet, toiminko oikein?” Jo pidempään vammaisalalla työskennellyt haastateltava kertookin, että uuden työntekijän motivaatio näkyy juuri siinä, että hän esittää paljon kysymyksiä. Tällöin hän on muiden silmissä kiinnostunut asioista ja haluaa antaa parastaan.
Työyhteisöllä on iso merkitys suomen kielen oppimisen tukemisessa, vaikka kielen oppijalla onkin tässä ensisijainen rooli. Yhteisesti sovitut periaatteet, kuten puhuminen selkeästi ja hitaasti helpottavat kielen oppijaa. Muistetaan myös yksilölliset tavat oppia! Yksi hyötyy kuvista, listoista ja kaavioista, kun taas toinen oppii vaikkapa työparin rinnalla toimien ja vuorovaikutuksessa muun työyhteisön kanssa.
On hyvä muistaa, että kysymys ”Tarvitsetko apua?” viestii välittämisestä. Kollegan ei tarvitse olla ilmiselvässä pulassa, jotta hänelle tarjottaisiin apua, vaan sitä kannattaa tarjota matalalla kynnyksellä.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024101179975
