Näkökulmia kestävään kehitykseen – suojakäsineet hoitotyössä
Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon ”sinisiä hanskoja” vilisee erilaisissa sosiaali- ja terveysalan toimipaikoissa? Kestävän kehityksen näkökulmasta niiden käyttö ei aina ole perusteltua.
Suojakäsineisiin verhottuja käsiä voi nähdä hoitajilla, jotka vain keskustelevat potilaan kanssa, tukevat häntä liikkumisessa tai avustavat pukeutumisessa. Hoitotyön käsihygieniaohjeet ovat tarkat ja selkeät, eikä edellä kuvatuissa tilanteissa käsineiden käyttö aina ole perusteltua. Maarit Luhtasaaren (2024) tuoreessa opinnäytetyössä selvitettiin, mitkä tekijät hoitotyön päätöksenteossa vaikuttavat siihen, että hoitaja pukee itselleen suojakäsineet ikäihmisten hoivatyössä. Lisäksi opinnäytetyö selvitti, arvioivatko hoitotyöntekijät itse työtään kestävän kehityksen näkökulmasta.
Totuttu tapa
Kyselytutkimuksen tuloksista ilmeni merkityksellisiä tekijöitä: suojakäsineiden käyttö on hoitajille totuttu tapa ja hoitaja suojaa enemmän itseään kuin potilasta. Kiinnostava havainto on myös se, että pitkään työskennelleet hoitajat käyttivät käsineitä harvoin ”varmuuden vuoksi” verrattuna vähemmän kokemusta omaaviin hoitajiin.
Monet hoitajat kokivat saaneensa riittävän perehdytyksen aloittaessaan työsuhteen, mutta silti käyttivät käsineitä myös silloin, kun niiden käyttö ei ollut perusteltua. Mitä se kertoo perehdytyksen sisällöstä tai laadusta? Onko edelleen vallalla virheellinen käsitys, että suojakäsineet ovat yhtä kuin hyvä käsihygienia?
Kestävä kehitys huomioitava myös hoitotyössä
Opinnäytetyön mukaan hoitajat tiedostivat suojakäsineistä syntyvän jätemäärän ja hieman tuotteen elinkaartakin, mutta taloudellisia menetyksiä tarpeettomasta käsineiden käytöstä ei oltu huomioitu. Myöskään sosiaalista ulottuvuutta hoitotyössä, esimerkiksi kosketuksen merkitystä paljain käsin tai suojakäsineen tuomaa vaikutusta hoitajan ja potilaan väliseen tasavertaisuuteen, ei tulosten mukaan mainittavasti huomioitu.
Opinnäytetyön tulokset eivät suoraan tarjonneet vastausta siihen, miksi suojakäsineitä käytetään myös suositusten ja ohjeiden vastaisesti. Osittain kyse voi olla totutusta tavasta. Voidaan myös ajatella, että suojakäsineiden tarpeeton käyttäminen saattaa heijastella viilentynyttä arvomaailmaa. Olemmeko vieraantumassa tasa-arvoisesta kohtaamisesta myös hoitotyössä? Tuovatko ”siniset käsineet” meille helpotusta kohtaamisissa tai jopa vallan tunnetta? Kestävän kehityksen näkökulmasta asiaa olisi kuitenkin syytä tarkastella kriittisesti, sillä pidemmän päälle suojakäsineiden tarpeeton käyttö kuormittaa sekä maapalloa että myös potilasta ja hoitohenkilökuntaa itseään.
Myös hoitotyössä on huomioitava kestävä kehitys tulevaisuudessa entistä paremmin.
Myös hoitotyössä on huomioitava kestävä kehitys tulevaisuudessa entistä paremmin. Tarpeettomasta suojakäsineiden käytöstä koituu palveluntarjoajalle kustannuksia sekä hankintakustannuksina että jätemaksuina. Myös ilman suojakäsineitä tapahtuvan kosketuksen merkityksellisyys olisi syytä huomioida hoitotyössä. Ekologinen ulottuvuus tulee huomioida esimerkiksi tuotteen tuhlaamisen välttämisenä sekä sen elinkaaren eri vaiheiden tiedostamisena.
Diakin uusi YAMK koulutus Ekososiaalinen työ ja globaali osaaminen on auttanut tiedostamaan huolenpidon laajentamisen tärkeyden yksilön hyvinvoinnista myös luontoon ja koko planeettaamme. Toimiminen tämän mukaisesti tulisikin olla uusi missio hoitohenkilökunnan perinteisen perustehtävän rinnalle.
Lähde
Luhtasaari, M. (2024). Hoitohenkilökunnan suojakäsineiden käyttöön vaikuttavat tekijät pitkäaikaishoidossa kestävän kehityksen näkökulmasta. Opinnäytetyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024092625696
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024101179985