Sijaishuollon itsenäistymistyöskentelyyn tulisi kiinnittää huomiota nykyistä enemmän

Kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on paljon kiinni kurottavaa kotona asuviin ikätovereihinsa verrattuna. Heidän elämäntilanteisiinsa, elinoloihinsa ja kokemustaustoihinsa liittyy useampia eriarvoistavia riskitekijöitä (Ikonen ym., 2017). Tilanne ei muutu siinäkään vaiheessa, kun nuori muuttaa laitoksesta tai sijaisperheestä omilleen. Monella sijaishuollossa kasvavalla lapsella on takanaan traumaattinen lapsuus, johon ei kuulu luotettavia aikuisia. Siinä missä kotoa muuttava nuori saa rakentaa omaa kotiaan vanhempiensa avustuksella ja tuella, monen sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren on pärjättävä jälkihuollon tuen ja Googlen avulla.

Itsenäistymistyöskentelylle ei ole määritelty rakennetta tai tavoitteita

Lastensuojelulain mukaan lapsella tai nuorella on oikeus jälkihuoltoon, jos hän on ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle yli puoli vuotta. Huostaanottoja puretaan Suomessa edelleen harvakseltaan, ja yli 80 prosenttia jälkihuollon asiakkaista onkin täysi-ikäisiä (Hirschovits-Gerz & Weckroth, 2024).  Jälkihuolto käynnistyy tavallisesti nuoren 18-vuotissyntymäpäivän paikkeilla. Se on yleisimmin taloudellista tukea ja sosiaaliohjausta eli nuori voi saada tukihenkilön, joka auttaa häntä itsenäistymisen alkutaipaleella.

Jälkihuollon tuki on tärkeä osa lastensuojelussa kasvaneen nuoren itsenäistymistä, mutta vain siitä puhumalla unohdetaan itsenäistymistyöskentely eli pohja, joka pitäisi tehdä jo sijaishuollossa.

Jälkihuolto on ollut viime vuosina huomion kohteena, sillä edellinen hallitus nosti jälkihuollon päättymisen ikärajaa 21 vuodesta 25 vuoteen. Vain vuotta myöhemmin nykyinen hallitus laski ikärajaa 23 vuoteen. Lakimuutoksiin liittynyt keskustelu, lausunnot ja tutkimus toivat aiemmin lastensuojelun varjoon jääneen jälkihuollon esiin mediassa sekä päättäjien ja ammattilaisten puheissa.

Jälkihuollon tuki on tärkeä osa lastensuojelussa kasvaneen nuoren itsenäistymistä, mutta vain siitä puhumalla unohdetaan itsenäistymistyöskentely eli pohja, joka pitäisi tehdä jo sijaishuollossa. Siivoustaidot, ruuanlaitto ja kaupassa käyminen, laskujen maksaminen ja ylipäätään rahan arvon ymmärtäminen tulisi olla hallussa ennen kuin käydään selaamaan vuokra-asuntojen ilmoituksia.

Haasteena on, että sen paremmin lastensuojelulaki kuin hyvinvointialueiden kilpailutuksetkaan eivät määrittele itsenäistymistyöskentelyä tai sen tavoitteita. Yhdessä yössä aikuiseksi -selvityksen (2025) työpajoista saadun tiedon mukaan lastensuojelulaitosten työntekijät ajattelivat usein, että itsenäistymisasiat kuuluvat jälkihuollon vastuulle. Jälkihuollon työntekijät taas moittivat niin laitoksia kuin perhehoitajiakin siitä, ettei sijaishuollossa ole tehty riittävää pohjaa nuoren itsenäistymiselle. Toisinaan näyttää, että nuoren täysi-ikäistyminen tulee yllätyksenä kaikille muille paitsi hänelle itselleen.

Taistelu aikaa vastaan

Itsenäistymistyöskentelyä haastaa se, että Suomessa lapset sijoitetaan kodin ulkopuolelle yleisimmin vasta teini-iässä. Kiireellisiä sijoituksia ja huostaanottoja tehdään eniten 13–17-vuotiaille lapsille. Lapset ovat myös yhä haastavammin oireilevia: sijaishuoltopaikoissa perhehoidon määrä on vähentynyt ja vaativan laitoshoidon määrä lisääntynyt. (Lastensuojelu, 2023.) Sijaishuollossa käytetäänkin paljon aikaa ja työpanosta lapsen voinnin tasaamiseen: koulunkäynnin varmistamiseen, tarvittavien mielenterveys- ja päihdepalveluiden hankkimiseen ja usein käytännössä esimerkiksi itsetuhoisen lapsen hengissä pitämiseen.

Tilanteen ollessa näin epävakaa on ymmärrettävää, että itsenäistymistyöskentely annettaisiin mieluummin jonkun muun tehtäväksi. Yksin pärjääminen ja tutusta laitoksesta tai sijaisperheestä pois muuttamisesta puhuminenkin voi ahdistaa lasta, joka voi kokea, että asuu ensimmäistä kertaa elämässään turvallisessa paikassa. Nuori myös elää hetkessä, eikä mikään itsenäistymiseen liittyvä jaksa kiinnostaa ennen kuin asiat ovat hyvin konkreettisia – ja silloin ollaan jo lähellä 18 vuoden ikää.

Olosuhteet ja osaaminen vaihtelun syynä

Laitosten vaihtelevat olosuhteet epätasa-arvoistavat sijoitettujen lasten itsenäistymistyöskentelyä. Osassa laitoksista nuori itsenäistyy tilanteesta, jossa hän asuu omassa huoneessaan täydessä ylläpidossa. Toisissa puolestaan on itsenäistymisasuntoja, joihin nuori muuttaa yleensä 17-vuotiaana. Laitoksen pihapiirissä on turvallista harjoitella, ja kun 18-vuotissyntymäpäivä lähestyy, nuori ottaa yhä enemmän vastuuta esimerkiksi kaupassa käymisestä ja ruuan laittamisesta.

Perhehoidossa on vieläkin enemmän vaihtelua siinä, millaiset valmiudet perhehoitajilla on tukea nuorta itsenäistymisessä. Voi olla, että perhehoitajat ovat sosiaalialan ammattilaisia, joille Kelan lomakkeet ovat tuttu juttu. Yhtä hyvin voi olla, että sijoitettu lapsi on perhehoitajien ainoa, eikä heillä ole oman ammattinsa tai koulutuksensa myötä kokemusta itsenäiseen elämään ohjaamisesta.

Arjen taitojen harjoittelu on hyvin yksilökohtaista, eli puutteiden havainnoiminen vaatii ohjaajalta ammattitaitoa. Nuori on voinut huolehtia kaupassa käymisestä ja ruuan laittamisesta itselleen ja pikkusisarilleen koko lapsuutensa, eikä siihen tarvita opetusta. Samalle nuorelle yksinäisyyden sietäminen omassa asunnossa voi olla taito, jonka opettelu nousee muita arjen taitoja tärkeämmäksi. (Laine & Hämäläinen, 2025.)

Asumisen asioita puheeksi pelin kautta

Pakopeli itsenäisyyteen on jälkihuollon kehittämisen hanke, mutta oikeastaan hanke paikantuu enemmän sijaishuollossa tapahtuvaan itsenäistymistyöhön. Hankkeen tuotoksena syntyy pakopeli, jossa sijoitettujen nuorten kanssa käydään pakopelin avulla läpi itsenäiseen asumiseen ja jälkihuoltoon liittyviä asioita. Pelin jälkeen käytävässä purkukeskustelussa omaohjaaja ja nuori voivat tarkastella pelin teemoja nuoren omien haasteiden kautta.

Fyysisistä pakopeleistä hyötyvät Pohjois-Pohjanmaan alueen nuoret, mutta samaa ideaa toistava selainpohjainen versio on kaikkien sijaishuoltopaikkojen hyödynnettävissä. Kevään 2025 kuluessa peliä testataan useammassakin laitoksessa sekä vapaaehtoisten testaajien ryhmissä. Peli valmistuu syksyllä 2025. Tällä hetkellä tunnelmat ovat odottavat, sillä tähän lastensuojelun innovaatioon on ladattu kovasti odotuksia. Pelin uskotaan tuovan uutta näkökulmaa ennen kaikkea sijaishuollossa tehtävään itsenäistymistyöskentelyyn.

Lähteet

Hirschovits-Gerz, T., & Weckroth, N. (2024) Lastensuojelun jälkihuollon tilannekuva 2024. Tutkimuksesta tiiviisti 47/2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Ikonen, R., Hietamäki, J., Laakso, R., Heino, T., Seppänen, J., & Halme, N. (2017). Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi. Kouluterveyskyselyn tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 21, syyskuu 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135232/URN_ISBN_978-952-302-903-3.pdf?sequence=1

Laine, S., & Hämäläinen, S. (2025). Yhdessä yössä aikuiseksi – Selvitys lastensuojelusta itsenäistyvien nuorten asumisen haasteista. (Diak Puheenvuoro 48). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-445-9

Lastensuojelu. (2023). Tilastoraportti 19/2024, 2.5.2024. Suomen virallinen tilasto, Lastensuojelu. THL. https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-perheet/lastensuojelu/lastensuojelu

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041125737