Mentorointi opiskelijan tukena ja minäpystyvyyden vahvistajana

Mentorointi on yksi ohjauksen muodoista. Sen ytimessä ovat kuunteleminen, keskustelu ja uudet oivallukset. Perusasetelmassa toiminnan osapuolina ympäristöstä riippumatta ovat perinteisesti olleet kokeneet mentorit ja kokemattomammat aktorit. (Kupias & Salo 2014, 11–12, 19.)

Diakin korkeakouluopintoihin valmentava hanke Maahanmuuttajat korkeakoulutukseen ja työelämään (1.4.2017–31.12.2019) tarjoaa koulutuksen lisäksi hankkeessa mukana oleville opiskelijoille myös mentorointia. Mentoreina toimivat Diakin tutkinto-opiskelijat ja aktoreina hankeopiskelijat. Hankkeen mentorointi pohjautuu vuorovaikutukseen, ja se on tavoitteellinen oppimisprosessi.

Mentoroinnin hyödyt

Eurooppalaista mentorointia on kuvattu psykososiaaliseksi mentoroinniksi (psychosocial mentoring), joka kehittää muun muassa ajattelua ja vahvistaa itsearvostusta (Leskelä 2005, 24). Muita tunnuspiirteitä kuvataan olevan tavoitteellisuus ja kehittymiseen tähtääminen sekä kahdensuuntainen oppiminen. Eurooppalaisessa mentoroinnin mallissa mentori ohjaa aktoria kehittämään tämän omaa päätöksentekoa. (Ristikangas, Clutterbuck & Manner 2014, 24–25.)

Mentoroinnilla katsotaan olevan runsaasti erilaisia hyötyjä.

Mentoroinnilla katsotaan olevan runsaasti erilaisia hyötyjä. Mentorointiprosessissa niin mentorit kuin aktoritkin oppivat uusia taitoja ja heidän tietonsa lisääntyy. Mentorit saattavat oppia esimerkiksi johtamistaitoja ja aktoreiden itsetunto puolestaan vahvistuu ja hyvinvointi lisääntyy. (Garvey 2014, 371.) Vahva itsetunto kasvattaa uskoa tulevaan. Mentorointi myös voimaannuttaa ja maahanmuuttajakontekstissa tukee kotoutumisprosessia, millä voi olla hyvinvointivaikutuksia koko aktorin perheeseen. (Vanhanen, Ahlfors, Saarela & Wetzer-Karlsson 2013, 177.)

Mentorointi tarjoaa kokemuksen ja asiantuntijuuden jakamista, keskustelukumppanuutta ja aktorin tarpeisiin vastaavaa ohjausta. Nämä lisäävät aktorien myönteisyyttä, eheytymistä, stressin vähentymistä ja tulevaisuuden jäsentymistä. (Leskelä 2005, 242–243.)

Mentorointi Maahanmuuttajat korkeakoulutukseen ja työelämään -hankkeessa

Yksi mentoroinnille tyypillinen toimintaympäristö on oppilaitokset. Oppilaitosmentorointi on tavoitteellista ja aktorin kasvuun pyrkivää, ja siinä saattaa olla eri ohjausmuotojen, kuten perehdytyksen, piirteitä. (Kupias & Salo 2014, 60–61.)

Diakin maahanmuuttajahankkeissa on toteutettu mentorointitoimintaa. Opin portailla Pohjois-Pohjanmaalla -hankkeessa esimerkiksi kokoonnuttiin opiskelijakahvilaan keskustelemaan opinnoista (Nuottila 2017, 70). Opin Portailla Satakunnassa -hankeen mentorit osallistuivat hankkeen järjestämiin tukipajoihin. Näissä hankkeissa sekä mentorit että aktorit olivat Diakin tutkinto-opiskelijoita.

Erilaisesta opiskelukulttuurista tulevien aktoreiden on tärkeää päästä orientoitumaan hyvin mentorointiin.

Diakin Maahanmuuttajat korkeakoulutukseen ja työelämään -hankkeen opinnoissa tutustutaan ammattikorkeakouluopintoihin ja kannustetaan maahanmuuttajataustaisia hakemaan korkeakouluopintoihin sosiaali- ja terveysalalle. Hankkeessa voi opiskella pienissä ryhmissä joitakin ensimmäisen lukukauden opintoja, suomen kieltä, matematiikkaa ja tietotekniikkaa sekä osallistua mentoritoimintaan. Mentoreina toimivat Diakin opiskelijat, joiden kautta hankeopiskelijat eli aktorit saavat jo tutkintoa opiskelevien kokemuksia sosionomin tai sairaanhoitajan opinnoista, joita kohti he pyrkivät.

Vuonna 2018 hankkeen mentorointi on järjestetty pienryhmämentorointina. Mentori tapaa aktoreitaan noin kaksi kertaa kuussa omassa ryhmässään ja lisäksi koko joukolle on muutama yhteinen kokoontuminen kauden aikana. Ryhmien omissa tapaamisissa on muun muassa harjoiteltu keskustelemaan suomen kielellä eri teemoista sekä valmistauduttu valintakokeen ryhmäkeskusteluun. Yhteisissä kokoontumisissa on kuultu sosionomi- ja sairaanhoitajaopinnoista vierailevilta tutkinto-opiskelijoilta, ryhmäydytty ja orientoiduttu yhteiseen mentorointimatkaan.

Erilaisesta opiskelukulttuurista tulevien aktoreiden on tärkeää päästä orientoitumaan hyvin mentorointiin, jotta mahdollista arkuutta voidaan purkaa heti aluksi (Luhanka-Aalto 2017, 3). Mentorointiohjelma on rakennettu Väestöliiton Womento-työuramentorointia mukaillen.

Mentoreiden kokemuksia

Maahanmuuttajat korkeakoulutukseen ja työelämään -hankkeen mentorit ja aktorit arvioivat toimintaa ja kertovat kokemuksistaan anonyymisti syksyllä 2018 kerätyssä palautteessa.

Se, että tuntee tekevänsä hyvää työtä, palkitsee.

Syyt mentoriksi ryhtymiseen ovat moninaiset, kuten kiinnostus eri kulttuureja ja maahanmuuttajien arkea kohtaan sekä mahdollisuus erilaiseen opiskelutapaan ja avun tarjoamiseen.

Mentorina toimiminen on antanut positiivisia kokemuksia. Mukana oleminen on koettu mielenkiintoiseksi, kehittäväksi ja hyödylliseksi kokemukseksi. Se on ollut myös opettavaista: itsestä on opittu uusia puolia ja oppia on tullut myös aktoreilta. Tämä kuvastaa kaksisuuntaista oppimisprosessia parhaimmillaan. Myös se, että tuntee tekevänsä hyvää työtä, palkitsee.

”Mentorina toimiminen tuntuu hyvältä, kun joku on kokenut hyötyvänsä siitä. Kiitos on parasta.”

Mentorit tukevat hankkeen opiskelijoita monella eri tavalla. Mentoreiden mukaan he ovat tavoitettavissa, kertovat omista kokemuksistaan, rohkaisevat puhumaan ja kirjoittamaan suomea ja kehottavat olemaan armollisia kielioppivirheiden suhteen. Lisäksi mentorit tsemppaavat, kehuvat aktoreiden hyviä puolia, kysyvät huolista sekä tukevat tehtävien ja hakulomakkeen teossa.

Aktoreiden kokemuksia

Aktorit ovat kokeneet, että mentorointi on tärkeää ja hyödyllistä. Mentoreilta on saatu mm. hyviä vinkkejä, vastauksia omiin kysymyksiin, tietoa valintakokeesta ja opiskelusta, tukea suomen kielen harjoitteluun sekä harjoitusta valintakoetilannetta varten. Eräs hankkeen opiskelija kertoo, että on saanut mentoroinnista lisää itseluottamusta. Lisäksi aktorit kertovat saaneensa vinkkejä, tsemppausta ja henkilökohtaista tukea.

”Minä kysyn mentorilta, kun on jotain epäselvää tai miten jokin tehtävä pitää tehdä.” 

Eräs hankkeen opiskelija kertoo, että on saanut mentoroinnista lisää itseluottamusta.

Aktorit ovat saaneet mentoroinnin kautta positiivisia ja merkittäviä kokemuksia. Niitä ovat mm. palautteen saanti, uudet oivallukset, omien kokemusten reflektointi ja uusien ihmisten kohtaaminen. Myös se, että mentorilta saa kokemustietoa valintakokeista ja opiskelusta, mainitaan merkittävänä kokemuksena.

”[Tähän mennessä merkittävin kokemukseni on se], miten mentorit suhtautuvat ja tukevat aktoria. Heidän ajankäyttö ja ohjeistus lisää itsetuntoa ja usko omaan onnistumiseen kasvaa.”

Mistä minäpystyvyys rakentuu?

Minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön uskomuksia hänen omista kyvyistään suoriutua eri tilanteissa (Bandura 1994). Koettu pystyvyys vaikuttaa opinnoista suoriutumiseen eli tietojen ja taitojen käyttämiseen paineen alla. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka opiskelijoilla on samat tiedot ja taidot, saattaa tulokset olla hyvinkin erilaisia riippuen siitä, minkälainen heidän koettu pystyvyytensä on. (Zimmerman 1995, 213.)

Minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön uskomuksia hänen omista kyvyistään suoriutua eri tilanteissa.

Minäpystyvyys koostuu neljästä eri osa-alueesta: 1) yksilön aiemmat onnistumisen kokemukset, 2) mallioppiminen, 3) ympäristön antama palaute ja 4) tunnetilat. Nämä luovat pohjan yksilön minäpystyvyydelle. Yksilön usko omaan pystyvyyteen voi rakentua näiden eri osa-alueiden kautta, ja ihmiset käyttävät niitä oman pystyvyytensä arviointiin. Osa-alueiden kokemusten voimakkuus vaihtelee. Eniten painoarvoa saavat onnistumisen kokemukset.

Koulutuksellisen minäpystyvyyden rakentumiseen kuuluu käsitys itsestä oppijana sekä käsitys kognitiivisen kapasiteetin riittävyydestä (Partanen 2011, 4). Ihmiset kuitenkin käsittelevät tietoa eri tavalla. Pystyvyyskokemusten voimakkuus vaihtelee siis sen mukaan, miten ne on koettu kognitiivisella tasolla. (Bandura 1977.)

Mentorointi minäpystyvyyden vahvistajana

Mentorointi voi tarjota aktorille kokemuksia, jotka saattavat vahvistaa hänen minäpystyvyyttään. Verbaalinen kannustus ja tuki kuuluvat yhteen Banduran (1977) minäpystyvyyden osa-alueista. Nämä ovat asioita, joita kaikki palautetta antaneet aktorit kertoivat saaneensa mentoroinnista Diakin hankkeen aikana.

Läsnäolon ja arvostavan kohtaamisen merkitys korostuivat aktoreiden kokemuksissa.

Merkittävät onnistumisen kokemukset ovat minäpystyvyyden rakentumisen pohja, eli ne vaikuttavat vahvimmin pystyvyysuskomusten rakentumiseen (Bandura 1977).

Eräs opiskelija reflektoi, kuinka positiivisten mentorointikokemusten kautta hänen itsetuntonsa oli vahvistunut. Erityisesti hän liitti merkittävyyden siihen, kuinka positiivisesti mentori suhtautui häneen. Läsnäolon ja arvostavan kohtaamisen merkitys korostuivat aktoreiden kokemuksissa. Näin sosiaalialan asiakastyöskentelyn ydinteemat tulivat esille myös mentorointitoiminnassa.

Mentorit voivat joissain tapauksissa toimia myös sosiaalisina malleina. Ihmiset etsivät päteviä malleja, joihin samaistua. Tärkeää on etenkin heidän koettu samanlaisuutensa. Sosiaalisten mallien kautta siirtyy tietoa ja taitoja havainnoijalle. (Bandura 1977.)

Näiden ajatusten kannustamana voidaan todeta, että tutkinto-opiskelijoilla on tärkeä rooli mentorointitoiminnassa – vahvistamassa elementtejä, jotka voivat parhaimmillaan tukea hankkeen opiskelijan minäpystyvyyttä.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018111348002

Lähteet

Bandura, A. (1977). Self-efficacy: Toward a Unifying Theory of Behavioral Change. Psychological Review 84 (2), 191–215.

Bandura, A. (1994). Self-efficacy. Saatavilla https://www.uky.edu/~eushe2/Bandura/BanEncy.html

Garvey, B. (2014). Mentoring in a Couching World. Teoksessa E. Cox, T. Bachkirova & D. Clutterbuck (toim.), The Complete Handbook of Couching. Second Edition (s. 361–374). Lontoo: SAGE Publications Ltd.

Kupias, P. & Salo, M. (2014). Mentorointi 4.0. Helsinki: Talentum Media Oy.

Leskelä, J. (2005). Mentorointi aikuisopiskelijan ammatillisen kehittymisen tukena  (Väitöskirja, Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden laitos) Saatavilla http://urn.fi/urn:isbn:951-44-6331-5

Luhanka-Aalto, R. (2017). Mentorointiopas. Opas mentorointikoordinaattoreille. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavilla
https://www.theseus.fi/handle/10024/140539

Nuottila, K. (2017). Mentorointi – kannustavaa rinnalla kulkemista. Teoksessa M. Pinolehto (toim.), Sujuvampia polkuja romaneille ja maahanmuuttajille. Opin portailla Pohjois-Pohjanmaalla -hankkeen loppuraportti (s. 69–71). Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. DIAK PUHEENVUORO 12. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-305-6

Partanen, A. (2011). ”Kyllä minä tästä selviän.” Aikuisopiskelijat koulutustarinansa kertojina ja koulutuksellisen minäpystyvyytensä rakentajina (Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden laitos). Saatavilla https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/27071/978-951-39-4273-1.pdf

Ristikangas, V., Clutterbuck, D. & Manner, J. (2014). Jokainen tarvitsee mentorin. Helsinki: Helsingin kauppakamari.

Vanhanen, S., Ahlfors, G., Saarela, I. & Wetzer-Karlsson, M. (2013). Mentorointi koulutettujen maahan muuttaneiden naisten kotoutumisen edistäjänä. Teoksessa Alitoppa-Niitamo, A., Fågel, S. & Säävälä, M. (toim.), Olemme muuttaneet – ja kotoudumme. Maahan muuttaneiden kohtaaminen ammatillisessa työssä (s. 176–186). Helsinki: Väestöliitto.

Zimmerman, B. J. (1995). Self-efficacy and educational development. Teoksessa Bandura, A. (toim.), Self-efficacy in Changing Societies (s. 202–226).  New York: Cambridge University Press. Saatavilla https://www.researchgate.net/profile/Barry_Zimmerman/publication/247480203_Self-efficacy_and_educational_development/links/549b67770cf2b80371371ad5/Self-efficacy-and-educational-development.pdf