Juttutyyppi  Blogi

Tärkeintä on ihmisen kohtaaminen

Suomalainen työelämä on monimuotoistunut ja monikulttuuristunut etenkin 2000-luvulla. Nyt ja tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalojen henkilökunta ja asiakaskunta ovat moninaisia. Tämä haastaa työyhteisöt tunnistamaan työntekijöiden osaamista ja muuttamaan moninaisuuden voimavaraksi.

Diak ja Nicehearts ry ovat tehneet yhteistyötä jo yli kymmenen vuotta  opiskelijoiden harjoitteluiden merkeissä. Pitkäaikainen yhteistyö on vahvistanut ymmärrystämme siitä, mitä eri toimijoiden osallistuminen, osallisuus ja verkostoituminen voivat olla parhaimmillaan. Samalla yhteistyö on tarkoittanut näkökulman vaihtoa, kun lehtorit ovat työskennelleet projektityöntekijöinä ja päinvastoin. Tämä on mahdollistanut  uusien ideoiden ja toimintojen syntymistä.

Turvallinen tila tukee yhteistyötä

Nicehearts ry:n toiminnassa näkyy vahvasti turvallisen tilan periaate, mikä on oleellinen osa kulttuuri- ja sukupuolisensitiviistä työtä. Turvallisessa tilassa toteutuu kolme keskeistä toimintatapaa: kohtaaminen, dialogi ja tilan antaminen. Ilman kohtaamista ei ole mahdollisuutta molemminpuolisiin oppimisprosesseihin, joissa erilaisista taustoista olevat ihmiset voivat olla vuorovaikutuksessa ja aikaansaada yhteisymmärrystä.

Turvallisessa tilassa toteutuu kolme keskeistä toimintatapaa: kohtaaminen, dialogi ja tilan antaminen.

Dialogin avulla voimme lisätä erilaisten näkökulmien ymmärtämistä sekä kulttuurienvälistä kompetenssia ja tietoisuutta.

Lisäksi tilan antaminen on tärkeää, jotta voimme jakaa tietoa ja taitoja tasavertaisesti sekä rohkaista muita kokeilemaan uusia rooleja ja tehtäviä.

Opetus ja käytäntö vuoropuhelussa

Niceheartsissa järjestön työntekijöiden, asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden, vapaaehtoisten ja opiskelijoiden yhteiset tiedot ja taidot nähdään voimavarana, joita hyödynnetään uusien työmenetelmien ja –mallien luomisessa.

Diakin opiskelijat ovat työharjoittelun aikana kirjoittaneet opinnäytetöitä, olleet mukana tuottamassa oppaita ja kehittämässä toimintaa yhdessä Niceheartsin työntekijöiden, vapaaehtoisten ja asiakkaiden kanssa.

Muutama DSS-opiskelija (englanninkielinen sosionomikoulutus) ja Diakin DSS-alumni ovat kouluttautuneet esimerkiksi Naapuriäideiksi. Naapuriäiti-hankkeessa eri etnisistä taustoista olevat naiset ideoivat ja kehittävät omista yhteisöistä ja niiden tarpeista lähtevää lähiötoimintaa. Koulutetut Naapuriäidit toimivat mentoreina ja ovat mukana toteuttamassa tätä toimintaa.

Naapuriäiti-hankkeessa eri etnisistä taustoista olevat naiset ideoivat ja kehittävät omista yhteisöistä ja niiden tarpeista lähtevää lähiötoimintaa.

Qutomo-kotouttamisprojektinkulttuuri- ja sukupuolisensitiivinen kotouttamispolun työpajoissa osallistujina oli maahanmuuttajanaisia, järjestöjen työntekijöitä, kaupungin työntekijöitä, opiskelijoita, opettajia ja tutkijoita. Kaikkia osallistujia kuultiin ja kaikki osallistuivat tasavertaisesti. Maahanmuuttajataustaiset osallistujat eivät olleet toimenpiteiden ”kohteita” vaan kotoutumisen asiantuntijoita. Työpajoissa käytettiin rinnakkain suomen- ja englanninkieltä, mikä mahdollisti ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisen.

Moninainen työyhteisö

Kuinka monikulttuurisuus sitten näyttäytyy järjestössä, jossa työskennellään monikulttuurisessa työyhteisössä ja asiakkaat tulevat eri taustoista? Niceheartsissa työntekijän odotetaan olevan suvaitsevainen ja kunnioittavan muita työntekijöitä ja asiakkaita riippumatta heidän etnisestä, uskonnollisesta ja kielellisestä taustasta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Sosiaalisuus, positiivinen ja myönteinen asenne työhön on tärkeää. Projektityössä tarvitaan joustavuutta ja uskallusta heittäytyä uuteen,  mutta myös empatiaa, herkkyyttä ja hereillä oloa.

Järjestön työntekijöiden, asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden, vapaaehtoisten ja opiskelijoiden yhteiset tiedot ja taidot nähdään Niceheartsissa voimavarana, joita hyödynnetään uusien työmenetelmien ja –mallien luomisessa.

Kaikki tulijat kohdataan ihmisinä, ei tietyn kulttuurin edustajina.

Tullessaan tulija ei aina tiedä kuka on työntekijä, asiakas, vapaaehtoinen tai opiskelija. Olemme huomanneet, että tittelit eivät ole tärkeitä vaan se kuinka ihminen kohdataan.

Kaikki tulijat kohdataan ihmisinä, ei tietyn kulttuurin edustajina. Kohtaamisessa kuunnellaan tulijaa (asiakasta tai yhteistyökumppania) ja keskustelun kuluessa voidaan puhua lähtömaasta tai taustasta, jos sillä on merkitystä.

Onko meillä jatkossa tarvetta korostaa mikä on ”monikulttuurinen työyhteisö” tai ”monikulttuurinen asiakaskunta”? Kyse on ihmisistä, joilla on moninaisia taustoja. Luokittelut eivät ole oleellisia vaan kohtaamamme ihmiset.

Kuvitus: Nelli Ahosola
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018121050284