Osallisuus paranee yhteisöjä kehittämällä

Suomalaisesta yhteiskunnasta on puhuttu yksinäisten yhteiskuntana. Joka kymmenes kärsii vaikeasta yksinäisyydestä. Hiljattain apulaisprofessori Niina Junttila ehdotti Suomeen yksinäisyysministeriä Iso-Britannian malliin.

Yhteisöllisyyttä ja osallisuutta voidaan parantaa kouluttamalla ammattilaisia ja kehittämällä yhteisöllisyyttä ihmisten kanssa yhteistyössä.

On vaikea uskoa, että hallinnon lisääminen olisi ratkaisu ongelmaan, joka liittyy ihmisten keskinäisiin suhteisiin ja yhteisöjen toimintaan. Ratkaisu löytyy pikemminkin kansalaislähtöisyydestä. Yhteisöllisyyttä ja osallisuutta voidaan parantaa kouluttamalla ammattilaisia ja kehittämällä yhteisöllisyyttä ihmisten kanssa yhteistyössä. Diak tekee molempia.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on tehokas ehkäisemään köyhyyttä ja edistämään tasa-arvoa. Yhteisöllisyys sen sijaan on vahvempaa esimerkiksi Etelä-Euroopan maissa, joissa hyvinvointivaltio ei ole niin laaja. Pohjoismaisen hyvinvointimallin taustalla oleva universaaliuden ihanne soveltuu kuitenkin myös yhteisöllisyyden edistämiseen. Myös huonommassa asemassa oleville tulee tarjota mahdollisuuksia osallistua omien yhteisöjen toimintaan.

Osallisuuden paikkoja ja tiloja

Diak on mukana useissa kehittämishankkeissa, joissa lisätään osallisuutta yhteisöjä kehittämällä. Näistä voidaan mainita esimerkiksi Osallisuuden tila -hanke ja Yhteinen pöytä -toiminta Vantaalla. Oulussa toimii Inklusiivisella toimintatavalla uutta (ITU2) -hanke, jossa kehitetään yhteistoiminnallisesti asuinalueen osallistavaa toimintamallia ja palveluja.

Osallistavan budjetoinnin idean mukaan alueen asukkaat ehdottavat ratkaisuja, joista paras äänestetään toteutettavaksi. Yhteisissä tiloissa ruokailu ja kohtaaminen parantavat yhteisöllisyyttä aikana, jolloin ihmiset kohtaavat toisiaan yhä enemmän verkossa.

Myös yhteisöllinen toiminta on yksilöllistä.

Samalla on hyvä muistaa, että myös yhteisöllinen toiminta on yksilöllistä. Samanlaiset ratkaisut eivät toimi kaikilla eivätkä kaikkien ryhmien kanssa. Toiminnan tulee lähteä ihmisten ja asukkaiden tarpeista.

Kun yhteisöllisyyttä kohennetaan, ammattilaiset toimivat asukkaiden ja vapaaehtoisten kanssa yhteistyössä. Yhteisöllinen toimintaympäristö on uusi, ja myös
ammattilaiset tarvitsevat uusia välineitä toimimiseen ja osallisuuden edistämiseen.
Tähän tarvitaan koulutusta.

Koulutusta yhteisöjen kehittämiseen

Diakissa aloitettiin syksyllä 2017 englanninkielinen Master-tutkinto, jonka teemana on yhteisökehittäminen. Tutkinnon nimi on Master of Community Development and Conflict Resolution.

Tutkintoa on kehitetty yhteistyössä kahden tansanialaisen yliopiston kanssa korkeakoulujen kehitysyhteistyöprojektissa. Monissa Afrikan maissa julkinen hyvinvointijärjestelmä ei ole niin kehittynyt kuin meillä, mutta niistä löytyy yhteisöllisyyttä, josta me voimme oppia. Afrikassa sosiaalityö tarkoittaa suunnilleen samaa kuin yhteisöjen kehittäminen.

Lähtökohtana on, että kaikissa yhteisöissä on resursseja ja vahvuuksia, jotka voidaan ottaa kehittämisen lähtökohdiksi.

Master-tutkinnon yhtenä keskeisenä viitekehyksenä on voimavaralähtöisyys, yhteisön vahvuudet ja resurssit, puutteiden sijaan. Lähtökohtana on, että kaikissa yhteisöissä on resursseja ja vahvuuksia, jotka voidaan ottaa kehittämisen lähtökohdiksi.

Kansainvälisyys ja paikallisuus

Master-tutkinto antaa yhtä lailla valmiuksia kansainvälisiin tehtäviin kuin suomalaiseen yhteisöjen kehittämiseen. Globaali ja paikallinen kytkeytyvät yhä enemmän toisiinsa. Master-tutkinnossa painottuvat kansainväliset YK:n kestävän kehityksen tavoitteet: ympäristöllinen, sosiaalinen ja taloudellinen näkökulma.

Näkökulmat voivat olla myös konfliktissa keskenään. Konflikteja voidaan kuitenkin ennakoida ja ehkäistä. Konfliktien ehkäisy ja siihen liittyvät menetelmät ovatkin yksi tutkinnon keskeisistä sisällöistä.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903199226