Juttutyyppi  Blogi

Sote upposi ja hukutti valinnanvapauslain – henkilökohtainen budjetointi pysyy pinnalla

Sote-uudistuksen mukana kariutunut valinnanvapauslakiehdotus sisälsi kolme tapaa vahvistaa asiakkaiden valinnanvapautta: julkisen tai yksityisen sote-keskuksen ja hammashoitolan valinta, asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti (HB). Meitä kiinnostaa erityisesti HB ja se, miten sille käy, kun sote-uudistuksen toimeenpanon valmistelu lopetettiin. Hyvin sille käy – ainakin, jos niin halutaan.

Henkilökohtainen budjetti (HB) on rahasumma, jonka ihminen voi käyttää omaehtoisesti tarpeitaan vastaavaan tukeen ja palveluihin sovittujen reunaehtojen mukaan. Se on ollut käytössä monissa maissa jo pitkään. Myös Suomessa sitä on kokeiltu ja kehitetty lähinnä sosiaalipalveluissa jo ennen valinnanvapauslain luonnostelua.

HB on yksi tapa lisätä asiakkaiden itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta. Sekä kansainväliset että suomalaiset kokemukset ovat olleet pääosin hyviä, vaikka tutkimustietoa onkin vähän. Henkilökohtaista budjetointia pilotoitiin myös valtakunnallisessa Avain kansalaisuuteen -hankkeessa, jota olemme olleet toteuttamassa.

Henkilökohtainen budjetti on tapa lisätä asiakkaiden itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta.

On tärkeää huomata, että kaikki pilotit ja kokeilut on Suomessa toteutettu nykyisen lainsäädännön puitteissa. Erityistä lakia ei välttämättä tarvita HB:n periaatteiden soveltamiseen. Lainsäädäntö korostaa jo nyt ihmisten tarpeita, tavoitteita ja itsemääräämisoikeutta sekä kannustaa yksilöllisiin ratkaisuihin, joihin ammattilaisten on heitä tuettava.

Lakiluonnos määritteli HB:n vain joidenkin asiakasryhmien etuoikeudeksi. Näin se poikkesi periaatteiltaan siitä, millaisena henkilökohtainen budjetti kansainvälisesti tunnetaan ja millaisiin Suomessakin aiemmin toteutetut kokeilut ovat tukeutuneet. Tästä näkökulmasta voidaan jopa väittää, että on vain hyvä, että HB:n suomalainen toteutustapa sai lisäaikaa muotoutuakseen.

Mitä henkilökohtainen budjetointi on pilottien ja kansainvälisten toteutusten perusteella?

HB:n tavoitteet ja reunaehdot perustuvat tarpeiden arviointiin ja ne kirjataan yksilölliseen suunnitelmaan. Taustalla on lainsäädäntö, jonka perusteella henkilöllä on oikeus tukeen tai palveluun. HB edellyttää organisaation mahdollistamaa ihmislähtöistä ja kokonaisvaltaista työskentelytapaa.

  • Tuen tarpeessa olevan oma rooli yksilöllisen suunnitelman laadinnassa on keskeinen, ja hän päättää, ketkä suunnitelman laadintaan osallistuvat. Tavoitteet sovitaan tuen tarpeessa olevan ja ammattilaisten välisessä vuoropuhelussa.
  • Henkilö saa tietoa varhaisessa vaiheessa budjetin määräytymisestä ja käyttökohteista.
  • Rahasumma on riittävän suuri, jotta henkilö pystyy hankkimaan yksilölliseen suunnitelmaan kirjatun ja sovittuja tavoitteita vastaavan tuen ja palvelut.
  • Henkilö saa tarvitessaan tukea sekä yksilöllisen suunnitelman laadintaan että budjetin käyttämiseen. Tuen avulla HB mahdollistetaan muillekin kuin ”kyvykkäille”.
  • Henkilö voi käyttää budjettia ajankohtina ja tavoilla, jotka hänen omasta mielestään tukevat suunnitelmassa asetettuja tavoitteita.

Mitä tarvitaan, jotta henkilökohtainen budjetointi kehittyisi edelleen?

  • Sekä nykyisten että tulevien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ymmärrystä ja osaamista ihmislähtöisestä, tarpeisiin perustuvasta, kokonaisvaltaisesta sekä itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta korostavasta työskentelytavasta on vahvistettava. Toisaalta, eri yhteyksissä on väitetty, että juuri näin sosiaali- ja terveydenhuollon työtä pitäisi tehdäkin.
  • Huomiota on kiinnitettävä asiakassuunnitelmien laadintaan ja yksilöllisiin tavoitteisiin sekä tavoitteiden saavuttamiseen – ei vain palveluihin sinänsä. Palvelusetelijärjestelmästä poiketen HB:lla hankittavien palvelujen ei tarvitse olla ennalta määriteltyjä ja hyväksyttyjä. Tavoitteisiin voi vastata jokin muukin kuin perinteinen sote-palvelu. Henkilölle on annettava todellista valtaa valita tarpeitaan ja yhdessä sovittuja tavoitteita vastaava tuki tai palvelu.

Henkilölle on annettava todellista valtaa valita tarpeitaan ja yhdessä sovittuja tavoitteita vastaava tuki tai palvelu.

  • Jos itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden vahvistuminen HB:n avulla halutaan mahdollistaa kaikille, joilla siihen on oikeus, eikä pelkästään ”kyvykkäille”, on kehitettävä erilaisia tapoja tukea HB:n käyttöä.
  • Työkulttuurin, organisaatiokulttuurin, esimiesten ja johdon on edistettävä ja mahdollistettava edellä kuvattujen periaatteiden mukainen työskentely. Yksittäiset työntekijät eivät siihen ilman tukea pysty.
  • Henkilökohtaisen budjetoinnin toteuttaminen käytännössä edellyttää työn uudelleen organisointia, toimivia keskenään keskustelevia tietojärjestelmiä sekä työvälineitä niin ammattilaisille kuin budjetin käyttäjillekin helpottamaan HB:n määrittelyä ja seurantaa.

Henkilökohtaisen budjetoinnin kehittäminen Suomessa jatkuu. Yksi kehittäjä on Suunta – henkilökohtaisen budjetoinnin keskus. Tarvitaan lisää kokemuksia, keskustelua ja tutkittua tietoa, jotta pystytään sopimaan yhteisestä henkilökohtaisen budjetoinnin toimintamallista.

Kuvitus: Nelli Ahosola
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903199230