Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Ihmiset

”Mitä enemmän on tiedon puutetta, sitä enemmän on pelkoa”

Signmark eli Marko Vuoriheimo on maailman ensimmäinen levytyssopimuksen saanut kuuro räppäri, joka on myös luennoinut ympäri maailman kuurojen oikeuksista. Vuoriheimon mukaan kuurojen tilannetta parantaisi, jos heidät nähtäisiin viittomakielisenä kielivähemmistönä eikä vammaisryhmänä.

Kuurous ei ole rajoittanut Marko Vuoriheimon, 40, elämää. Vuoriheimo tunnetaan maailman ensimmäisenä levytyssopimuksen saaneena kuurona rap-artistina Signmarkina, ja hän on julkaissut kolme levyä. Vuoriheimo on myös työskennellyt vuosien ajan ulkoministeriön erityisavustajana, missä roolissa hän on matkustanut ympäri maailmaa puhumassa kuurojen oikeuksista.

Edellä mainituissakin olisi meriittiä kylliksi, mutta lisäksi Vuoriheimo on menestynyt salibandyn ja jääkiekon pelaajana ja pelannut muun muassa kuurojen olympialaisissa, työskennellyt viittomakielen lehtorina niin Diakissa kuin Humanistisessa ammattikorkeakoulussa – ja kehittänyt vielä mobiilitulkkauspalvelun.

Kohti osallisuutta

Menestys ei ole tullut helpolla. Maaliskuussa Vuoriheimo vieraili Diak Areenan syrjäytymistä käsittelevässä seminaarissa kertomassa omasta elämästään, johon on mahtunut paljon vaikeuksia, lannistavia hetkiä ja syrjintää kuurouden vuoksi.

Musiikkihaave aiheutti paljon vastustusta. Kun Vuoriheimo jäi yläasteella kiinni välitunneilla musiikkiluokassa soittamisesta, yläasteen rehtori piti puhuttelun, jossa hän julisti, että musiikkihaaveesta on pakko luopua.

”Nuorempana olin herkempi. Pelkäsin, että menen nolaamaan itseni.”

Kun Vuoriheimo meni nuorisotalon musiikkikerhoon, ohjaajat suhtautuivat kuuroon poikaan ihmeissään. Vuoriheimo ohjattiin soittamaan yksin muista erilliseen huoneeseen. Seuraavalla kerralla hänelle ojennettiin lappu, jossa häntä kehotettiin menemään kuurojen teatterikerhoon.

Vuoriheimo on aina ollut aktiivinen osallistumaan, vaikka se ei ole ollut helppoa.

– Nuorempana olin herkempi. Pelkäsin, että menen nolaamaan itseni. Puhun jonkin verran, mutta puheestani kyllä kuulee, että olen kuuro. Aikoinaan viittomakielen käyttämistä myös pilkattiin ja häpesin sitä, Vuoriheimo kertoo.

– Olen kuitenkin sellainen, että vain menen ja teen. Esimerkiksi jos tulen ulkoministeriöön niin aikaisin, etteivät tulkit ole vielä tulleet, ja näen jonkun ministerin, jolle minulla on jotain tärkeää asiaa, kommunikoin vaikka kirjoittamalla.

Nykyään monet ottavat kuurojen osallistamisen vakavissaan.

– Eri tahot ovat alkaneet ottaa yhteyttä tulkkausyritykseeni ja lähteneet selvittämään tulkkaukseen liittyviä asioita. Olen huomannut, että jos nykyään nuorisotaloihin tulee kuuroja, henkilökunta lähtee itse aktiivisesti selvittämään, mistä saisivat tulkin mukaan. Se on hieno juttu.

Marko Vuoriheimo kertoi elämästään syrjäytymistä käsittelevässä Diak Areenassa maaliskuussa.

Urheilu yhdistää

Kuuroilla on omia urheilujoukkueita, mutta usein kuurot myös pelaavat kuulevien joukkueissa. Aina mukaan pääseminen ei ole vaivatonta.

– Kun itse aikoinaan menin uuteen joukkueeseen yksin, monet pelaajista olivat epäluuloisia ja ihmeissään. Päätin kuitenkin, että olen itse aktiivinen, menen moikkaamaan tyyppejä ja sanon, että mennään pelaamaan yhdessä hyvin. Ja sitten he hoksaavat, että onhan tuo hyvä pelaaja, joka kannattaa ottaa mukaan.

Aina osallistumista ei tehdä helpoksi. Vuoriheimo kertoo jääkiekkoa Mestiksessä pelanneesta lapsuudenystävästään. Takana oli menestyksekäs kausi, jonka jälkeen valmentaja vaihtui. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen uusi valmentaja pyysi ystävää poistumaan joukkueesta, sillä kommunikointi kuuron kanssa oli hänen mielestään liian haastavaa.

”On helpompi vain poistua tilanteesta kuin lähteä katsomaan, mikä tämä outo juttu on; kuka on tämä outo ihminen.”

Toisaalta Vuoriheimo kertoo ystävästään, jonka poika oli liittymässä urheilujoukkueeseen. Isä kutsui joukkueen pelaajat, heidän vanhempansa ja valmentajat koolle ja kertoi, millaista on olla kuuro ja miten kuuron kanssa kommunikoidaan.

– Isä ikään kuin valmensi joukkuetta. Kun poika meni pelaamaan, jokainen pelaaja osasi viittoa hänelle jotain. Se oli tosi mahtava tilanne.

Suhtautua voi siis monin tavoin. Pienellä paneutumisella ja opettelulla saa paljon hyvää aikaan.

– Sanon usein, että mitä enemmän ihmisillä on tiedon puutetta, sitä enemmän on pelkoa. On helpompi vain poistua tilanteesta kuin lähteä katsomaan, mikä tämä outo juttu on; kuka on tämä outo ihminen.

Vähemmistöidentiteetti, ei vamma

Vuoriheimo ei pidä kuuroutta niinkään vammana kuin viittomakieliseen kielivähemmistöön kuulumisena.

– Olen keskustellut paljon tapaamieni saamelaisten, maahanmuuttajien ja romanien kanssa siitä, kuinka me samaistumme toisiimme. Samaistumme heihin jopa enemmän kuin muihin vammaisryhmiin. Meillä on oma kieli, ja meitä kaikkia yritetään integroida valtaväestöön, Vuoriheimo sanoo.

Jos kuurous nähdään kielivähemmistöön kuulumisena, kiinnitetään huomio rikkaaseen viittomakieliseen kulttuuriin eikä kuulon puutteeseen.

”Meillä on oma kieli, ja meitä yritetään integroida valtaväestöön.”

Kun kuurous hahmotetaan vammana, se pyritään myös hoitamaan. Suomessa syntyy vuosittain joitakin kymmeniä kuuroja lapsia. Suurimmalle osalle asennetaan sisäkorvaistute eli ihon alle asennettava sähköinen kuulokoje. Lapsille annetaan puheterapiaa, mutta tyypillisesti ei viittomakielen opetusta, sillä sen ajatellaan hidastavan puheen oppimista.

Vuoriheimo on vuosien varrella ottanut tiukasti kantaa sisäkorvaistutteen asentamista vastaan viittomakielen sivuuttamisen takia. Istute ei välttämättä takaa riittävää kuuloa, eikä sitä voi käyttää uidessa tai saunassa.

Kun kuuro lapsi ei saa viittomakielen opetusta, voi hän jäädä maailmojen väliin: hän ei kuulu täysin kuuleviin, mutta ei myöskään viittomakielisiin.

– Kiva katsoa sitten kymmenen tai viidentoista vuoden päästä, millainen identiteettikriisi näillä lapsilla on, Vuoriheimo toteaa.

Tulkkauksen tulevaisuus

Vaikka kuurouteen pyritään vaikuttamaan yhä enemmän sisäkorvaistutteella, ei Vuoriheimon mukaan viittomakielisen tulkkauksen tarve tule vähenemään. Tarve pikemminkin kasvaa, sillä Suomeen tulevien maahanmuuttajien joukossa on myös viittomakielisiä.

Suomessa suurimman osan viittomakielisistä tulkkauspalveluista kustantaa Kela. Muutama vuosi sitten Kela kilpailutti tulkkauspalvelut, minkä seurauksena työskentelevien tulkkien määrä pieneni. Samalla kuitenkin tulkkauksen vuosimäärärahaa on kasvatettu.

Teknologian kehitys voi jatkossa muuttaa tulkkauksen luonnetta. Vuoriheimon kehittämä tulkkausohjelmisto yhdistää videopuhelulla tulkin ja tulkattavan. Idea ohjelmistoon tuli Vuoriheimon omasta turhautumisesta siihen, miten työlästä on tilata Kelalta tulkki arkiasioiden hoitoon.

”Jos lapseni tulee aamulla kipeäksi, en voi tuosta vain varata aikaa lääkärille, sillä usein sitä varten pitää soittaa.”

– Jos lapseni tulee aamulla kipeäksi, en voi tuosta vain varata aikaa lääkärille, sillä usein sitä varten pitää soittaa. Kelalta täytyy tilata tulkki kotiin soittamaan terveysasemalle. Jos siellä on takaisinsoittopalvelu, joudun toivomaan, että sieltä soitetaan takaisin ennen kuin tulkki ehtii lähteä, Vuoriheimo kertoo.

Monet julkiset toimijat ovat vähentäneet puhelinpalveluita ja lisänneet chat-asiakaspalvelua, mutta Vuoriheimo muistuttaa, että viittomakielisten piirissä suomen osaamisessa on vaihtelua. Joillakin ei ole kirjoitetun suomen taitoa ollenkaan.

Myös tekoälyn roolia tulkkauksen tulevaisuudessa on pohdittu paljon. Vuoriheimo suhtautuu tekoälyn käyttämiseen varovaisen optimistisesti.

– Tiedän että muutamissa maissa on kehitteillä tekoälyavusteisia palveluita. Uskon että tulevaisuudessa se voi toimia, mutta siihen tulee menemään ehkä kymmenenkin vuotta. Viittomakielessä on ihan erilainen sanajärjestys kuin puhekielessä.

Tekoälyavusteinen tulkkaus ei kuitenkaan sovi kaikkiin tilanteisiin.

– Tekoälytulkkauksen käyttäminen vaikka bussilippua ostaessa on ihan okei. Mutta entä jos menet vaikka lapsen kanssa ulkomaille, ja tulee onnettomuus? Haluaisitko mieluummin, että sairaalassa on puhuva tulkki, vai haluatko jutella robotin kanssa?

Kuvat: Mikael Helenius ja Johanna Leppänen

Sana-assosiaatio

Marko Vuoriheimo vastasi 11 sanan sana-assosiaatioon. Ajatusviivan vasemmalla puolella on sana ja oikealla puolella haastateltavan vastaus.

  1. Kuurous – ylpeys
  2. Diak – arvostus
  3. Menestys – kunnianhimo
  4. Syrjäytyminen – este
  5. Rytmi – basso
  6. Kokemus – elämänkatsomus
  7. Yrittäminen – tahto
  8. Epäonnistuminen – ylös nouseminen
  9. Musiikki – rakkaus
  10. Viittomakieli – rikkaus
  11. Esiintyminen – inspiraatio