Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamista kehitetään koulutusta uudistamalla

Väestö ikääntyy, ja krooniset sairaudet lisääntyvät. Palliatiivisen hoidon tarve on väestöön suhteutettuna Euroopassa suurinta maailmassa (WHO 2014a). Terveydenhuollon kustannuksista noin 25 prosenttia aiheutuu viimeisen elinvuoden hoidosta (STM 2017).

Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaan tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan ihmisen ja hänen läheisensä aktiivista, kokonaisvaltaista ja moniammatillista hoitoa. Hoidon tavoitteena on kärsimyksen ehkäiseminen ja lievittäminen sekä elämänlaadun vaaliminen huomioiden potilaan ja hänen läheistensä fyysiset, psykososiaaliset sekä eksistentiaaliset tarpeet.

Palliatiivinen hoito voi kestää jopa vuosia, jos kyseessä on parantumaton etenevä sairaus. Saattohoito on palliatiivisen hoidon osa, joka ajoittuu oletetun kuoleman ajankohdan välittömään läheisyyteen – elämän viimeisille päiville tai viikoille.

Palliatiivinen hoito voi kestää jopa vuosia.

Arvioiden mukaan Suomessa vuosittain 30 000 potilasta tarvitsee palliatiivista hoitoa elämän loppuvaiheessa – viimeisinä viikkoina tai kuukausina. Lisäksi on monia, jotka tarvitsevat varhaisempaa palliatiivista hoitoa ikääntymisen ja kroonisten sairauksien vuoksi.

Usein palliatiivinen hoito liitetään syöpää sairastavien hoitoon, mutta todellisuudessa potilaista suuri osa sairastaa muita kroonisia sairauksia. Palliatiivisessa hoidossa olevien potilaiden lisäksi myös heidän läheisensä tarvitsevat tukea, joten hoidon ja tuen tarvitsijoiden määrä on suuri.

Palliatiivinen hoidon tulee olla terveydenhuollon ydintoimintaa, ja se on kaikkien ammattilaisten velvollisuus. Hoidon tulee olla integroituneena terveydenhuollon kaikille tasoille. (WHO 2014b.)

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittäminen Suomessa

Suomessa yksi palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tunnistettu haaste on hoidon saatavuuden epätasa-arvoisuus. Vuonna 2017 julkaistun sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen mukaan kaikilla tulee olla mahdollisuus laadukkaaseen palliatiiviseen hoitoon, johon kuuluu myös kotisaattohoito (STM 2017).

Hoito tulee järjestää tarvelähtöisesti kolmessa tasossa. Perustaso kattaa kaikki sosiaali- ja terveyspalveluiden yksiköt, joissa hoidetaan kuolevia potilaita. Lisäksi perustasoon kuuluu A-tason terveydenhuollon yksiköitä, joihin on keskitetty saattohoitoa muun toiminnan oheen.

Yksi palliatiivisen hoidon haaste on hoidon saatavuuden epätasa-arvoisuus.

Erityistason (B) yksiköitä ovat muun muassa keskussairaaloiden palliatiiviset poliklinikat ja konsultaatiotiimit sekä alueelliset kotisairaalat ja saattohoito-osastot tai -kodit, joissa on tarjota erityistason palliatiivista hoitoa ja voidaan antaa konsultaatioapua perustasolle.

Vaativan erityistason (C) muodostavat yliopistosairaaloiden keskukset, jotka vastaavat vaativan erityistason hoidon lisäksi erityisvastuualueen palliatiivisen hoidon kehittämisestä, koulutuksesta, tutkimuksesta sekä muun muassa lasten ja nuorten palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toimintasuunnitelmasta. (STM 2017.)

Suosituksen taustalla on 1.1.2018 voimaan tullut valtioneuvoston asetus erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä. Palliatiivisen hoidon aseman vahvistaminen asetustasolla lisää palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen perus- ja erityisosaajien tarvetta.

Helmikuussa julkaistu sosiaali- ja terveysministeriön (2019) selvitys osoittaa, että palliatiivisen hoidon ja saattohoidon alueellisessa saatavuudessa on suurta vaihtelua. Erityistason palveluiden saatavuus ei ole alueellisesti tasa-arvoista varsinkaan kotisairaalapalveluiden osalta. Selvityksessä esiin noussut osaamisen puute vaikeuttaa merkittävästi palliatiivisen hoidon ja saattohoidon integrointia sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Koulutusta kehittämällä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamista vahvemmaksi

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon opetusta ei sisälly riittävästi terveyden- ja sosiaalihuollon ammattihenkilöiden perusopetuksen ja jatkokoulutuksen opetussuunnitelmiin (STM 2017). Sairaanhoitajien ja lääkäreiden peruskoulutuksessa ei ole valtakunnallista palliatiivisen hoidon opetusohjelmaa, ja viralliset erikoistumiskoulutukset ovat puuttuneet. Systemaattisen koulutuksen puute sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille on myös yksi syy, joka laskee Suomen sijoitusta kansainvälisessä palliatiivisen hoidon vertailussa.

Sairaanhoitajien ja lääkäreiden peruskoulutuksessa ei ole valtakunnallista palliatiivisen hoidon opetusohjelmaa.

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon rakenteiden kehittäminen ja lisääntyvä osaamisen sekä osaajien tarve haastaa sairaanhoitajien ja lääkäreiden koulutusjärjestelmää vastaamaan muuttuvaan tilanteeseen. Tähän haasteeseen vastataan Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa korkeakoulutuksen kehittämisen kärkihankkeessa ”Palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen monialainen ja työelämälähtöinen kehittäminen – EduPal”.

Hankkeessa selvitetään palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen opetuksen nykytila Suomessa. Lisäksi laaditaan moniammatillisesti yhteistyössä työelämän asiantuntijoiden kanssa palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen osaamisen kuvaukset (lääkärit, sairaanhoitajat, lähihoitajat) perustasolle (A) ja erityistasoille (B/C).

Hankkeessa laaditaan moniammatillisesti valtakunnallinen opetussuunnitelmasuositus palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen opetuksesta ammattikorkeakoulujen hoitotyön ja yliopistojen lääketieteen perusopetukseen. Lisäksi luodaan valtakunnalliset ja yhtenäiset suositukset erikoistumiskoulutuksesta palliatiiviseen hoitotyöhön ja lääketieteeseen. Kehittäminen noudattaa palliatiivisen hoidon ja saattohoidon järjestämisen tasoja (ks. kuvio 1).

Kuva 1. STM:n palliatiivisen hoidon tasot ja niitä vastaava koulutus (EduPal)

Sairaanhoitajien ja lääkäreiden koulutusta kehitetään

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on tehty sairaanhoitajien ja lääkäreiden koulutuksen nykytilan selvitys analysoimalla kaikki Suomen sairaanhoitajien ja lääkäreiden koulutusten opetussuunnitelmat. Sairaanhoitajien ja lääkäreiden perusopetuksen opetussuunnitelmasuosituksia palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osalta rakennetaan parasta aikaa. Hankkeessa pilotoidaan myös sairaanhoitajien peruskoulutuksen osana palliatiivisen hoidon suuntaava 15 opintopisteen kokonaisuus.

Hankkeen myötä syntyi 1.12.2018 sopimus sairaanhoitajien valtakunnallisesta erikoistumiskoulutuksesta. Erikoistumiskoulutuksen opetussuunnitelma laaditaan hankkeessa, ja koulutus käynnistyy 18 ammattikorkeakoulussa alkuvuodesta 2020.

EduPal-hankkeessa rakennetaan ja pilotoidaan palliatiivisen hoidon ylempi ammattikorkeakoulukokonaisuus.

Lisäksi hankkeessa rakennetaan ja pilotoidaan palliatiivisen hoidon ylempi ammattikorkeakoulukokonaisuus. Näin EduPal-hankkeessa kehitetään palliatiivisen hoitotyön koulutusta ammattikorkeakoulututkinnosta erikoistumiskoulutukseen ja aina ylempään ammattikorkeakoulututkintoon saakka.

Jotta perus- ja erikoistumiskoulutusten opetussuunnitelmasuositukset vastaavat työelämän tarvetta, hankkeessa on järjestetty valtakunnallisesti työpajoja, joihin osallistui moniammatillisesti 222 asiantuntijaa syksyllä 2018. Lisäksi hankkeessa toteutettiin sähköinen kysely lääkäreille, joilla on palliatiivinen erityispätevyys, ja sairaanhoitajille, joilla on kokemusta palliatiivisesta hoidosta. Asiantuntijat kertoivat näkemyksiään palliatiivisen hoidon osaamistarpeista ja koulutuksesta.

Koulutusta kehitettäessä olennaisia ovat myös opiskelijoiden näkemykset, ja sen vuoksi hankkeessa selvitetään myös niitä. Hankkeen kyselyyn on vastannut noin 1500 valmistuvaa sairaanhoitaja- tai lääkäriopiskelijaa.

Kärkihankkeiden yhteistyöllä kohti valtakunnallisia muutoksia

EduPal-hankkeen lisäksi käynnissä on muitakin korkeakoulutuksen kehittämisen kärkihankkeita.

MEDigi-hankkeen tavoitteena on harmonisoida lääketieteen perusopetusta ja tuottaa digitaalista opetusmateriaalia valtakunnallisesti. EduPal-hanke muodostaa palliatiivisen lääketieteen koulutuksen kehittämisen jaoston MEDigi-hankkeessa ja tuottaa valtakunnallista digitaalista palliatiivisen lääketieteen opetusmateriaalia perusopetuksen tueksi.

YleSHarviointi-hankkeen tavoitteena on luoda valtakunnallinen osaamisen arviointi sairaanhoitajakoulutukseen. EduPal-hanke on osallistunut valtakunnallisten osaamislausekkeiden laatimiseen palliatiivisen hoidon osalta. Lisäksi EduPal-hankkeen toimijat ovat moniammatillisesti osallistuneet palliatiivisen hoidon arviointiaineiston laatimiseen osaksi sairaanhoitajaopiskelijoiden osaamisen valtakunnallista arviointia.

Moniammatillisen kehittämisen avulla kohti laadukasta osaamista

EduPal-hankkeen keskeinen kulmakivi on moniammatillisuus. Kaikki koulutuksen kehittäminen toteutetaan hoitotyön ja lääketieteen yhteistyönä yhdessä muiden ammattiryhmien kanssa.

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tärkein tavoite on edistää potilaan ja läheisten elämänlaatua sekä lievittää kärsimystä. Tämä ohjaa palliatiivisen hoidon koulutuksen kehittämistä.

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tärkein tavoite on edistää potilaan ja läheisten elämänlaatua sekä lievittää kärsimystä.

Jotta kehitettävä koulutus vastaisi parhaalla mahdollisella tavalla potilaiden ja läheisten näkemyksiä, hankkeessa on avoimen kyselyn kautta selvitetty kansalaisten, potilaiden ja läheisten näkemyksiä osaamistarpeista. Näkemyksiä on kysytty myös potilasjärjestöiltä ja muilta sidosryhmiltä. Tavoitteena on kehittää koulutus, joka mahdollistaa osaavien ammattilaisten toteuttamaa, potilaiden ja läheisten kannalta parasta mahdollista hoitoa.

EduPal-hanke vastaa sairaanhoitajien ja lääkäreiden palliatiivisen hoidon ja saattohoidon koulutuksen kehittämisen tarpeeseen. Osaamisen vahvistaminen yhdessä rakenteiden kehittämisen kanssa mahdollistavat laadukkaan, ihmiskeskeisen ja läheiset huomiovan palliatiivisen hoidon toteutumisen. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon laadukas toteuttaminen vaatii moniammatillista työtä.

Siksi myös muiden sosiaali- ja terveysalan koulutusten kehittämisen tarpeita tulee jatkossa tarkastella. Valtakunnalliset perus- ja erikoistumiskoulutusten suositukset mahdollistavat palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen kehittymisen Suomessa kansainväliselle huipputasolle.

Kirjallisuus

Sosiaali- ja terveysministeriö (2019). Alueellinen kartoitus ja ehdotuksia laadun ja saatavuuden parantamiseksi. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tila Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:14.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2017). Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon järjestäminen. Työryhmän suositus osaamis- ja laatukriteereistä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmälle. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:4.

World Health Organisation (2014a). Global Atlas of Palliative Care at the End of Life. Saatavilla 9.5.2019 https://www.who.int/nmh/Global_Atlas_of_Palliative_Care.pdf

World Health Organisation (2014b). Sixty-seventh world health assembly. Saatavilla 9.5.2019 http://apps.who.int/gb/ebwha/pdf_files/wha67/a67_r19-en.pdf

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903199245