”Roboteille ei pidä opettaa ihmisen etiikkaa.”

Helsingin Vanhankaupungin historiallisen museomiljöön keskellä seisoo ankeanoloinen, ensi silmäyksellä lähes tyhjältä vaikuttava teollisuushalli. Alkuvaikutelma hämää, sillä todellisuudessa teollisuushalli on innovaatiokeskus, jonka startup-yrityksissä ideoidaan aivan uutta.

Robotisaation asiantuntija Cristina Andersson ottaa vastaan lämpimästi hymyillen. Andersson kertoo päätyneensä robotisaation pariin vuonna 2011 julkaistuaan yhdessä Jari Kaivo-ojan kanssa kirjan Bohobusiness – ihmiskunnan voitto koneesta.

Paitsi robotisaatioaktivisti, Cristina Andersson on paljon muutakin, esimerkiksi startup yrittäjä, tieteenfilosofi, kasvatustieteilijä ja laulaja. Hän on myös mukana Diakin työelämän neuvottelukunnassa samoin kuin erään pörssiyhtiön hallituksessa. Työuransa Andersson aloitti opettajana ja opettamista hän kertoo rakastavansa edelleen.

–Monella muullakin elinkeinoelämän asiantuntijalla on kasvatustieteilijän tausta. Teknologiahan kehittyy koko ajan, mutta nykyään on jo enemmän kyse siitä, miten me ihmiset kehitymme siinä lomassa. Olenkin kiinnostuneempi ihmisistä kuin roboteista, siitä miten rakennamme yhdessä tätä maailmaa, jossa on älykkäitä ja oppivia teknologioita.

Voidaksemme ymmärtää teknologian tuomaa muutosta, on meidän myös ymmärrettävä teknologioita.

Andersson kuitenkin muistuttaa, että voidaksemme ymmärtää teknologian tuomaa muutosta, on meidän myös ymmärrettävä teknologioita.

Robotti on arkinen kaveri hoitotyössä

Anderssonin mukaan teknologia on jo muuttanut paljon sosiaali- ja terveysalaa.

–Esimerkiksi kuntoutuksessa on saatu mitatusti loistavia tuloksia. Vaikkapa aivohalvauksen kärsinyt ihminen kuntoutuu robottikuntoutuksessa nopeammin ja laadukkaammin. Samalla fysioterapeutinkin selkä pysyy kunnossa, kun hänen ei tarvitse kyykkiä lattialla!

Andersson havainnollistaa, että robottikuntoutuksessa kävelyrobotti voi arvioida yksilöllisesti vastuksen ja vielä molemmille jaloille erikseen. Robotti voi myös lisätä vastusta sopivasti, eikä se väsy kesken, vaan jaksaa niin pitkään kuin tarpeen.

Kun roboteista saadaan tarpeeksi pienikokoisia kulkemaan kotihoitajan mukana, niin kotikuntoutukseen avautuvat aivan uudenlaiset mahdollisuudet.

Katoaako inhimillisyys?

Cristina Anderssonin edessä pöydällä on pörröinen kissa. Kun sen ottaa syliin, alkaa se kehrätä pehmeästi. Naukuakin kissa osaa. Onko robottikissasta kuitenkaan tuomaan oikeasti läheisyyttä sitä kaipaavalle?

– Yksinäisyys on iso ongelma, ja ihmiset ovat saaneet hyvinvointia roboteista, jotka auttavat kokemaan läheisyyden tunnetta. On muistettava, että kaikki ihmiset eivät edes halua toisten ihmisten läheisyyttä vaan halailevat mieluummin robottikissaa.

Entä kun sairastunut etsii apua vaivaansa ja hoitopaikassakin vastaa vain robotti?

Robotti ei arvota. Se ei ajattele sinusta yhtään mitään, joten sille voi kertoa kaikki asiat.

– Täytyy muistaa, että monet ihmiset ovat hyvin häveliäitä. Heidän voi olla vaikea kertoa noloiksi koetuista vaivoista. Robottihan ei arvota. Se ei ajattele sinusta yhtään mitään, joten sille voi siis kertoa kaikki asiat. Eräässä kokeilussa on huomattu, että esimerkiksi maahanmuuttajat asioivat aluksi mieluummin robotin kanssa.

Andersson huomauttaa, että moni vastustaa robotteja periaatteellisesti ajattelematta lainkaan sitä, miten paljon teknologiasta on kuitenkin hyötyä.

– Vastustaako kukaan sitä, että vaikkapa hengityksen avustaminen tapahtuu koneellisesti sen sijaan, että jonkun olisi koko ajan pumpattava hengityskonetta? Jotta voi antaa inhimillistä hoivaa ihmisille, on tärkeää osata toimia teknologian kanssa.

Tuhoutuuko etiikka?

– Usein kysytään, miten saamme robotteihin ihmisen etiikan. No, eihän ihmisen etiikka ole aina niin kestävällä pohjalla kuin ajatellaan. Viime aikoina on esimerkiksi raportoitu väärinkäytöksistä vanhuksia kohtaan hoitolaitoksissa. Ehkei roboteille siis pidä ohjelmoida ihmisen etiikkaa. Robotin etiikaksi riittää, että se noudattaa lakia, eikä tee mitään pahaa, Cristina Andersson toteaa.

Robotin etiikaksi riittää, että se noudattaa lakia, eikä tee mitään pahaa.

Tällä hetkellä robotit ovat vielä täysin ihmisten ohjailtavissa.

– Jos ne siis keksivät jotakin kurjaa, niin syyttävä sormi kohdistuu niiden kouluttajiin. Microsoftilla oli esimerkiksi twiittaava robotti – ihmiset opettivat sen rasistiksi päivässä.

Sen sijaan, että pohdittaisiin, miten robotit saataisiin toimimaan eettisesti, olisi pohdittava, miten ne voivat olla ihmiselle hyödyksi.

– Teknologiaa on kehitettävä niin, että se edistää inkluusiota ja tasa-arvoa. Mahdollisimman monen olisi päästävä hyötymään siitä. Esimerkiksi autistisia lapsia on voitu auttaa robottien avulla oppimaan, se on hyvä esimerkki siitä, mihin robotteja pitäisi käyttää.

Hävittääkö uusi teknologia ammatteja?

Yksi iso kysymys on, hävittääkö uusi teknologia hoitoalan ja muita ammatteja.

Andersson uskoo, että ihmisten kanssa riittää aina työtä.

– Hoitotyön kokonaisuus on kuitenkin niin valtava, että siinä riittää tehtävää sekä koneille että ihmisille. Robotit voivat hoitaa kokonaan tai osittain esimerkiksi hallintoa ja logistiikkaa, samoin kuin suurta tarkkuutta vaativia tehtäviä, kuten lääkeannostelua ja kuntoutusta.

Robotit voisivat myös vapauttaa ihmisiä tekemään töitä, joita vain ihminen voi tehdä.

Jos löydämme hoitotyön kokonaisuudesta roboteille oman paikkansa, niin silloin pystymme antamaan enemmän huomiota ja aikaa potilaille.

– Jos löydämme hoitotyön kokonaisuudesta roboteille oman paikkansa, niin silloin pystymme antamaan enemmän huomiota ja aikaa potilaille. Nythän hoitoalan ihmiset pystyvät keskittymään useimmiten vain potilaan fyysisiin ongelmiin, vaikka näyttäisi ilmeiseltä, että henkilöllä on jokin muukin ongelma.

”Oppiminen on elämän tarkoitus”

Cristina Andersson puhuu paljon oppimisesta ja oppimiseen liittyvistä tunteista.

– Rakastan sitä tunnetta, kun olen oppinut jotakin, mitä en ole aikaisemmin hallinnut. Siinä on minulle kyse voittamisesta. En ole siis niinkään kiinnostunut toisten ihmisten voittamisesta.

Viimeksi Andersson on opiskellut kvanttiteknologiaa.

– Kvanttiteknologiassa on kyse muun muassa oudosta yhteydestä hiukkasten liikkeiden välillä, esimerkiksi sen kaltaisesta yhteydenpidosta, mitä lintujen välillä käydään, kun ne osaavat lähteä yhtä aikaa etelään. Mutta jos tuntuu, että ymmärrät kvanttilaskentaa, niin et ole ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Nyt olen myös koodannut kvanttikonetta, aikaisemmin en ole osannut koodata ollenkaan.

Toinen uusi ala, jota Andersson on harjoitellut viime aikoina, on nyrkkeily.

– En ollut koskaan aiemmin nyrkkeillyt, enkä muutenkaan ole mikään liikunnallinen ihminen, mutta nyrkkeily on vain äärettömän kivaa. On ihanaa olla aloittelija, aloittaa jotakin ihan alusta.

Kuvat: Meeri Utti