Hyvinvointiteknologia ja eettisyys gerontologian opetuksessa

Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston yhteistyönä on rakennettu vanhustyön korkeakouluopintojen kokonaisuus, jonka tarkoituksena on kehittää vanhustyön osaamista aikuisopiskelijan tarpeen mukaan. Opintokokonaisuuden aihepiireihin kuuluvat myös hyvinvointiteknologia ja eettisyys.

Diakin opintojaksolla ”Terveysteknologia gerontologisessa hoitotyössä” tarkastellaan teknologian tuomia mahdollisuuksia tukea ikääntyneen ihmisen hyvinvointia ja erilaisten teknologisten ratkaisujen soveltuvuutta erilaisissa hoitotyön ympäristöissä. Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston opintojaksolla ”Vanhustyön ja tutkimuksen eettisiä kysymyksiä” tarkastellaan muun muassa hyvinvointiteknologian merkitystä hyvän vanhenemisen kontekstissa ja siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä.

Moniulotteinen hyvinvointiteknologia ikääntyvän ihmisen arjen tukena

Hyvinvointiteknologia-käsite on moniulotteinen. Siinä yhdistyy monta eri tieteenalaa, kuten terveystieteistä gerontologia ja kuntoutus, hoitoalan taitotieto, lääketiede sekä tekniikan alan osa-alueita. Hyvinvointiteknologian tavoitteena on edistää ja ylläpitää terveyttä, hyvinvointia tai itsenäistä suoriutumista.

Hyvinvointiteknologian osa-alueita ovat esimerkiksi ikäteknologia, viriketeknologia, turvateknologia ja etähoito.

Hyvinvointiteknologian osa-alueita ovat esimerkiksi ikäteknologia, viriketeknologia, turvateknologia ja etähoito. Ikäteknologian tavoitteena on tutkia ja kehittää hyvän vanhenemisen tukemiseen suunnattuja laitteita, palveluja ja ympäristöjä. Viriketeknologia pitää sisällään asioita, joiden tavoitteena on tarjota aistikokemuksia, elämyksiä ja ajanvietettä sekä mielen ja kehon virkistystä.

Turvateknologian tavoitteena on parantaa ihmisten, eläinten tai ympäristön turvallisuutta tai omaisuuden suojaa. Etähoidolla voidaan tarkoittaa esimerkiksi virtuaalihoitoa, jossa ohjataan ja tuetaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa tietoverkkoja ja muuta tekniikkaa hyödyntämällä.

Kahdessa edellä mainitussa opintojaksossa hyvinvointiteknologialla tarkoitetaan niin laitoksissa kuin erityisesti ikääntyvien ihmisten kotona käytettävää teknologiaa, joka liittyy heidän arjessa selviytymiseensä, sairauksien hoitoon, hoivaan, toimintakyvyn vajeiden ja heikentymisen ehkäisyyn ja hidastamiseen sekä niiden kompensointiin ja kuntoutukseen.

Teknologian kysyntää lisää toisaalta teknologian kehitys ja toisaalta väestön vanhenemisen myötä hoidon ja hoivan tarpeen kasvu. Teknologian merkitys korostuu, kun toimintakyvyltään heikentyneitä ihmisiä avustetaan ja hoidetaan yhä pidempään kotioloissa, ja samanaikaisesti hoitoalojen työvoimapula on kasvussa.

Teknologiaa on välttämätöntä tarkastella myös eettisistä näkökulmista.

Teknologia tarjoaa uusia vastauksia ikääntyvän yhteiskunnan haasteisiin, mutta nostaa samalla esiin suunnitteluun, soveltamiseen ja seurauksiin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Robotiikan, automatiikan ja uudenlaisen teknologian hyödyntämisen lähtökohtana tulee siis olla iäkkään henkilön itsemääräämisoikeuden ja omatoimisuuden tukeminen ja lisääminen, palvelun parantaminen ja henkilöstön työn kehittäminen ja vahvistaminen. Koska ei ole varmuutta siitä, miten hyödyllistä saatavilla oleva teknologia on yksittäiselle ikääntyvälle ja hänelle annettujen palvelujen kokonaisuudessa, teknologiaa on välttämätöntä tarkastella myös eettisistä näkökulmista.

Teknologiaa ikääntyneen ihmisen ehdoilla eettiset näkökulmat huomioiden

Tutkimusta teknologian hyödyntämisestä vanhustyössä on jo hyvin saatavilla. Esimerkiksi Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ja Vanhustyön keskusliitto toteuttivat vuosina 2010–2014 yhteistyössä viisivuotisen Käyttäjälle kätevä teknologia -projektin (KÄKÄTE).

Projektin ensisijaisina päämäärinä olivat ikäihmisten kotona asumisen tukeminen ja heidän kanssaan työtä tekevien työn helpottaminen. Käyttäjälähtöisyyden ja -ystävällisyyden lisäämiseksi projektissa kehitettiin keinoja, joilla käyttäjien ääni saataisiin entistä vahvemmin kuuluviin. Kehittämisen painopisteitä olivat ikäihmisten osallisuus ja elinympäristön turvallisuus.

Ikäihmisten asennoituminen tekniikkaan on myönteinen.

Projektin tuloksena saadut käyttöesimerkit ja kokemukset ovat osoittaneet, että ikäihmisten asennoituminen tekniikkaan on myönteinen. Kuitenkin teknologian käytön yhteydessä on esiintynyt yhä paljon puutteita, eivätkä hyödyt ole kaikilta osin vakuuttaneet. Tämän vuoksi teknologian aktiivisessa käyttöönotossa on perusteltua olla varovainen eikä saa luottaa sokeasti uuden teknologian ”kaikkivoipaisuuteen”.

Teknologian kehittämisprosessiin sisältyy tutkimusta, suunnittelua ja käyttöä sekä arviointia. Teknologian tulee turvata hyvä elämä terveyden, sosiaalisen osallistumisen ja henkilökohtaisen autonomian näkökulmasta.

Teknologian hyödyntämiseen liittyvässä eettisessä pohdinnassa on huomioitava sekä käyttäjät että työntekijät. Sen käyttöönotossa on varmistettava riittävä tuki, ohjaus ja neuvonta sekä iäkkäille ihmisille että heidän omaisilleen ja ennen kaikkea teknologiaa hallinnoivalle henkilöstölle.

Kyse on hoidon ja palvelujen sisällöistä ja toimintatavoista sekä niiden vaikutuksista palveluiden käyttäjien elämään ja henkilöstön työolosuhteisiin. Teknologian vaikutuksia heikoimmassa asemassa olevan henkilön tilanteeseen on muistettava pohtia aina erityisesti etiikan näkökulmasta.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019080123380