Katsomus ennen kaikkea

Millaisia tietoja ja taitoja moninaisista katsomuksellisista taustoista tulevien ihmisten kohtaaminen vaatii? Uskonnollisten perinteiden tunteminen on osa katsomuksellista sivistystä ja auttaa pitkälle – mutta riittääkö se toimivan vuorovaikutuksen ja riittävän luottamuksen syntymiseen kohtaavassa asiakastyössä?

Maailmankatsomus tarkoittaa henkilön näkemystä maailmasta ja elämästä. Se luo pohjan arvoille ja käsitykselle hyvästä elämästä.

Maailmankatsomukseen voi liittyä käsityksiä elämän tarkoituksesta ja siitä, mihin toivo ihmisen elämässä perustuu. Usein maailmankatsomus linkittyy uskonnolliseen perinteeseen tai oppijärjestelmään, mutta laajemman elämänymmärryksen kuvaajana sen ei kuitenkaan tarvitse liittyä uskontoon.  

Kansainvälinen muuttoliike, globaali tiedonkulku ja uskonnollisten käsitysten yksilöllistyminen ovat muuttaneet suomalaista hengellistä ja henkistä kenttää yhä monimuotoisemmaksi. Vaikka reilu puolet suomalaisista kuuluu edelleen luterilaiseen kirkkoon, on suomalaisten uskonnollisuus monimuotoistunut suhteessa niin kristilliseen perinteeseen kuin muihin uskontoihin ja katsomuksiin.

Maailmankatsomukseen liittyvät kysymykset vaikuttavat monin tavoin henkilön arkeen ja käsitykseen itsestään. Samalla ne ovat kuitenkin olleet suomalaisessa keskusteluperinteessä aihe, josta puhutaan vain harvoin. Maailmankatsomukseen liittyvistä asioista ei ole tavattu puhua arjessa tai ammatillisissa kohtaamisissa kovinkaan henkilökohtaisesti.

Maailmankatsomukseen liittyvistä asioista ei ole tavattu puhua arjessa tai ammatillisissa kohtaamisissa kovinkaan henkilökohtaisesti.

Asiakastyössä valmius keskustella maailmankatsomukseen liittyvistä kysymyksistä kuitenkin tukee vastavuoroisen keskusteluyhteyden syntymistä. Se mahdollistaa myös syvemmän keskustelun esimerkiksi elämänvalinnoista.

Ammatillinen katsomusosaaminen edistää ohjaustyötä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalojen sekä koulutuksen ja uraohjauksen asiakastyössä. Halu ja kyky tarkastella omaa maailmankatsomustaan on keskeinen osa ammatillista katsomusosaamista.

Ammatillinen katsomusosaaminen vaatii valmiutta itsensä tarkasteluun ja toisten kuunteluun

Ammatillinen katsomusosaaminen koostuu katsomusten tiedollisen tuntemisen lisäksi valmiudesta tarkastella omaa maailmankatsomustaan ja kyvystä soveltaa katsomukseen liittyviä näkökulmia omassa toimintaympäristössään. Katsomusosaamistaan kehittämällä kohtaavan työn ammattilainen voi ottaa huomioon katsomuksen merkityksen esimerkiksi saavutettavia palveluja kehitettäessä ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä tunnistettaessa.

Valmius tarkastella omaa maailmankatsomustaan edellyttää sekä reflektio-osaamista että dialogiosaamista.

Valmius tarkastella omaa maailmankatsomustaan edellyttää sekä reflektio-osaamista että dialogiosaamista. Reflektio-osaaminen merkitsee oman maailmankatsomuksen ja omien arvojen sekä niiden merkitysten tunnistamista elämässään. Siihen liittyy olennaisesti kyky käsitellä omaan maailmankatsomukseen liittyviä kysymyksiä kuten oman katsomuksen juuria tai mahdollisia omaan katsomukseen liittyviä ristiriitoja.

Dialogiosaaminen puolestaan on kykyä kertoa omasta ajattelustaan ja kuulla toisen näkemyksiä myös silloin, kun ne ovat itselle vieraita. Dialogisessa vuorovaikutuksessa etsitään yhteisiä tavoitteita ja toimintatapoja siten, että keskustelun lopputulokset eivät ole ennalta kenenkään osapuolen tiedossa. Ammatillisessa katsomusosaamisessa dialogiosaamiseen liittyy dialogisen vuorovaikutuksen perusteiden tuntemisen lisäksi uskontodialogin eri muotojen tunteminen.

Hyvän kehällä

Mitä pakkaisit mukaasi ulkomaanmatkalle tai muuttaessasi perheesi kanssa uuteen maahan? Mikä olisi niin tärkeää ja vaikeaa saada muualta, että kuljettaisit sen mukanasi kotoa? Passin lisäksi mukanasi kulkisi ainakin maailmankatsomuksesi – sinun ajatuksesi siitä, mitä hyvä elämä tai vaikkapa hyvä vanhemmuus on.

Parhaimmillaan maailmankatsomus on ihmiselle tärkeä voimavara muuttuvissa ja haasteellisissakin elämäntilanteissa. Se voi olla voima, jonka avulla jaksaa katsoa toiveikkaasti huomiseen. Maailmankatsomus elää ja uudistuu elämän matkan varrella.

Parhaimmillaan maailmankatsomus on ihmiselle tärkeä voimavara muuttuvissa ja haasteellisissakin elämäntilanteissa.

Valmius keskustella maailmankatsomukseen liittyvistä kysymyksistä auttaa tunnistamaan myös uskontojen ja muiden katsomusten varjopuolia yksilön elämässä. Katsomukselliset kysymykset voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, kenellä on valtaa tehdä yksilöä koskevia päätöksiä ja siihen, millä tavoin sukupuoli voi vaikuttaa toivottuun elämänkulkuun. Kyky keskustella näistä kysymyksistä rauhallisesti ja kunnioittavasti voi avata ymmärryksen ovia molemmin puolin.

Arvostava keskustelu elämässä merkityksellisiksi koetuista asioista luo maaperää dialogiselle kohtaamiselle. Vastavuoroisen kohtaamisen myötä mahdollistuu kokemus kuulluksi tulemisesta, mikä puolestaan rohkaisee edelleen syventämään omaa itsetuntemustaan ja suuntautumaan kohti keskustelukumppania. Hyvän kehä on valmis.

Kohtaamisen voima

Katsomusjärjestelmien perusteiden tuntemisesta on hyötyä ohjaustyössä. Toisen ihmisen kohtaaminen ei kuitenkaan vaadi uskontojen ja katsomusten yksityiskohtien tietämistä ja kykyä luokitella keskustelukumppani tiettyyn ryhmään kuuluvaksi. Joissakin tilanteissa liika tietäminen saattaa viedä tarpeettomien oletusten äärelle ja olla estämässä vuorovaikutuksen syntyä.

Joissakin tilanteissa liika tietäminen saattaa viedä tarpeettomien oletusten äärelle ja olla estämässä vuorovaikutuksen syntyä.

Moninaisista katsomuksellisista taustoista tulevien ihmisten kohtaaminen kutsuu kiinnostumaan toisesta ja kuulemaan häntä. Rauhallinen keskustelemaan ja kuulemaan pysähtyminen onnistuu parhaiten silloin, kun on itse sinut oman maailmankatsomuksensa kanssa. Vieraankaan ajatusmaailman ei tarvitse muodostaa uhkaa omalle ajattelulle.

Kohtaamisen voima on suuri. Sen myötä avautuu toivon näköaloja riippumatta siitä, millaisia maailmankatsomuksia keskustelijat edustavat.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002266516