Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Ilmiö

Luvassa tulvia ja muuttoliikettä

Ilmastonmuutos ja sodat pakottavat ihmisiä pois elinalueiltaan. Mihin he menevät, ja miten heitä tulisi auttaa?

Ihmisten kansainvälinen liikkuvuus on suurempaa kuin koskaan, ja muuttoliike on kasvamaan päin. Näin kertovat YK:n globaalit muuttotilastot.  

Maailmassa lasketaan olevan reilut miljardi siirtolaista, joista 763 miljoonaa muuttaa oman maansa sisällä ja 258 miljoonaa kansainvälisesti. 

Eniten muutetaan nuoren ikäjakauman mantereella Afrikassa sekä runsasväestöisessä Aasiassa. Ensisijaisesti siirtymisillä etsitään toimeentuloa, ja muutto suuntautuu maaseuduilta lähimpiin suuriin kaupunkeihin. 

Ihminen ei siis ole hanakasti uusiin maisemiin muuttava laji? 

Ihmiset eivät muuta mielellään edes kaikkein riskialttiimmilta alueilta pois, jos kotipaikalla vain on elämän edellytyksiä tarjolla.

 Ihmiset eivät muuta mielellään edes kaikkein riskialttiimmilta alueilta pois, jos kotipaikalla vain on elämän edellytyksiä tarjolla, kehitysmaatutkimuksen professori Anja Nygren kertoo. 

 Monilla hurrikaaneille ja tuhotulville alttiilla alueilla Meksikossa ja Keski-Amerikassa hätämajoituksessa olevat ihmiset pyrkivät useimmiten palamaan kotiseuduilleen niin pian kuin mahdollista. Rajuihinkin asuinpaikkoihin kiinnytään syvästi. Lisäksi kaikkein haavoittuvimmilla, köyhimmillä ihmisillä ei usein ole mahdollisuuksia edes lähteä mihinkään, vaikka halua olisikin. 

Ilmaston lämpeneminen lisää liikettä 

Maasta toiseen muutetaan laajamittaisesti lähinnä pakon edessä. Pakkoja harmi kyllä riittää: tällä hetkellä noin 65 miljoonaa ihmistä pakenee kotimaansa sotija poliittisia vainoja. 

Kuivuuskuumuus, tulvat, vedenpinnan nousu… Ilmastonmuutos on alkanut pakottaa ihmisiä yhä enemmän pois asuinalueiltaan. Synkimpien ennusteiden mukaan tulevaisuudessa jopa sadat miljoonat ihmiset joutuvat jättämään elin- ja viljelykelvottomiksi muuttuvakotipaikkansa pysyvästi. 

Suomikaan ei ole suojassa ilmastonmuutokselta, jos ajatellaan vaikkapa merenpinnan nousua. 

Suomi on varautunut merenpinnan nousuun metrillä, mutta vesi voi nousta sitä korkeammallekin. Silloin maan sisäistä muuttoliikettä voi syntyä meilläkin alavilta rannikoilta sisämaahan, Anja Nygren sanoo. 

 Ilmaston lämpenemisen seurauksia on todella vaikea ennustaa, sillä lämpenemisen seurannaisvaikutukset ovat hyvin monimutkaisia. Yllätyksiltä emme varmastikaan välty.  

Helsingin yliopiston sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori Sirpa Tenhunen on tutkinut muuttoliikettä Intiassa ja Bangladeshissa maiden rajalla sijaitsevalla suistoalueella.  

58 prosenttia Intian maanviljelyksistä kärsii jo nyt sään erilaisista ääri-ilmiöistä.

– Usein ajatellaan, että ilmastonmuutos on jotain, joka vasta on tulossa, mutta 58 prosenttia Intian maanviljelyksistä kärsii jo nyt sään erilaisista ääri-ilmiöistä, Sirpa Tenhunen kertoo. 

Bangladeshin puolella on näkynyt se, miten monimutkaista ilmastonmuutokseen varautuminen on. 

– Alavalle rannikolle on kansainvälisin varoin rakennettu massiivisia, moderneja tulvavalleja, mutta ne toimivat perinteisiä tulvavalleja huonommin. Uudet tulvavallit ovat niin tiiviitä, etteivät ne päästä monsuunisateiden vesiä pelloilta mereen. Tämä on vaikeuttanut viljelyä ja kiihdyttänyt kaupunkeihin muuttamista. 

Lisäksi samalla alueella on ilmastonmuutokseen varautumisen nimissä tuettu kansainvälisin varoin kalankasvatusta uutena elinkeinona. 

– Kalankasvatus tarvitsee isoja merivesialtaita rantamailta, ja kaikki se pinta-ala on poissa viljelijöiltä. Lisäksi kalankasvattamiseen ei myöskään tarvita työvoimaa lainkaan yhtä paljon kuin maanviljelyyn, mikä pakottaa taas lisää ihmisiä kaupunkeihin. 

Kaupungistumisen ongelma on se, ettei kaupungeissa pystytä kovin helposti järjestämään pienituloisille ihmisille huokeita asuntoja. Seurauksena syntyy slummiutumista ja muita sosiaalisia ongelmia.  

Suurkaupungit ovat usein turvattomia, mikä vaikuttaa myös hiilijalanjäljen pienentämisen mahdollisuuksiin. 

– Niin kivaa kuin pyöräily meksikolaisista kaupunkilaisista olisikin, he eivät voi lähteä työmatkoille tärkeine papereineen pyörän selässä. Heidät ryöstettäisiin seuraavassa kadunkulmassa, joten vauraammille autoilu on ainoa liikkumisen mahdollisuus, Anja Nygren sanoo. 

Alun perin koko ilmastonmuutoksen olemassaolon paljasti luonnontieteellinen tutkimus. Nyt sen rinnalle kaivataan yhä enemmän myös yhteiskuntatieteellisiä näkökulmia selvittämään seurausten vaikutuksia. 

 Ruohonjuuritason vaikutusten monipuolinen tutkiminen on todella tärkeää, jotta pystymme ymmärtämään tilanteet haavoittuvilla alueilla ja luomaan niille parhaat toimintamallit. 

Pelko ihmisvyörystä 

Populistit ovat luoneet lännessä pelkoskenaarioita ihmisten hallitsemattomasta vyörystä, myös Suomeen Pelot kuitenkin ovat ainakin sikäli turhia, että ulkomaiselle työvoimalle on länsimaissa suuri tarve, mutta käytännössä maahanpääsy on erittäin rajoitettua. 

Ihmisiä kumiveneessä keskellä merta, taustalla aurinko.

Toki jos konfliktit maailmassa lisääntyvät, pakolaisiksi ja humanitäärisen auttamisen kohteeksi joutuu yhä enemmän ihmisiä. Silloin heitä on kansainvälisten sopimusten mukaisesti otettava lisää Suomeenkin.  

Toistaiseksi ilmastonmuutoksen vuoksi ei maailmassa saa pakolaisstatusta.

Myös ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomeen kohdistuva muutto voi lisääntyä, mutta toistaiseksi ilmastonmuutoksen vuoksi ei maailmassa saa pakolaisstatusta. Kyse on tällöin siis tavallisesta siirtolaisuudesta, ja tätä kiristynyt maahanmuuttopolitiikka ja muukalaispelko on vaikeuttanut läpi vauraan globaalin pohjoisen. 

Rajakontrollien tiukentuminen on ristiriidassa sen tosiseikan kanssa, että länsimaat, joissa vanhusten suhteellinen osuus kasvaa, tulevat tarvitsemaan työvoimaa paljon enemmän kuin mitä maiden oma syntyvyys tarjoaa. Länsimaissa syntyvyys on laskussa: väkimäärä vähenee eikä töiden tekijöitä ja eläkkeiden maksajia riitä entiseen malliin. 

Suomi joutuu kilpailemaan muiden ikääntyvien maiden kanssa kansainvälisestä työvoimasta etenkin hoito-, rakennus- ja it-aloilla. 

– Julkisessa keskustelussa muukalaispelot korostuvat, mutta kun ajattelee Suomen väestörakennetta ja tulevaa työvoimapulaa, uskoisin että tieto pikkuhiljaa alkaa luoda maahanmuutolle suosiollisempaa maaperää, Sirpa Tenhunen miettii. 

Töihin haluavia kyllä löytyy. Tenhusen tutkiman Intian ja Bangladeshin rajalla sijaitsevan Sundarbansin alueelta ihmiset ovat perinteisesti lähteneet palkkatyöhön läheiseen Kalkutan suurkaupunkiin, mutta nykyään töihin lähdetään jo eri puolille Intiaa ja välittäjien kautta jopa Arabiemiraatteihin asti palvelijoiksi. Eurooppaan ei alueelta vielä ole luotu selkeitä työreittejä. 

Paperittomien oikeudeton asema 

Paperittomaksi joutuu, jos hakee turvapaikkaa mutta, sitä ei myönnetä, ja jos tulijan lähtö- ja tulomaalla ei ole keskinäistä luovutussopimusta: tällöin ihmistä ei voi pakkopalauttaa lähtömaahan, joten liikkuja saattaa jäädä uuteen maahan ilman virallista statusta.  

Venäjällä ja USA:sson  jo monen sukupolven takaa paperittomia, jotka elävät elämäänsä yhteiskunnan ulkopuolella. Diakin monikulttuurisuuden yliopettaja Marja Katisko toivoo, että Suomessa etsittäisiin mahdollisuuksia paperittomien lailliseen oleskeluun ja työskentelyyn.  

Paperittomuus muuttaa yhteiskuntaa salakavalasti.

– Paperittomuus muuttaa yhteiskuntaa salakavalasti. Yhteiskunta ei edes huomaa muuttuvansa, kun pimeät työ- ja asuntomarkkinat sekä yhteiskunnallinen eriarvoistuminen lisääntyvät.  

Paperittomista saattaa syntyä maahan yhteiskuntaluokka, jonka jäsenet ovat vaarassa joutua alttiiksi taloudelliselle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle.  

Kun paperittomia on paljon, jotkin yritykset alkavat käyttää heitä laajamittaisesti taloudessa laittomana työvoimana. Etelä-Euroopassa on esimerkkejä maatalous-, matkailu- ja tekstiiliteollisuuden aloilta, joissa paperittomia on käytetty raa’asti hyväksi lähes ilmaisena työvoimana. 

Mikä on vastuumme ilmastonmuutoksesta? 

Syyt ilmastonmuutokseen ovat yhteisiä. Siksi länsimaiden täytyy jakaa globaalia vastuuta ja kustannuksia ilmastonmuutoksen seurausten hoidosta. Mitä enemmän haavoittuvimpia alueita autetaan, sitä vähemmän ihmisten täytyy lähteä massoittain muualle maailmaan. 

Emme todellakaan voi ajatella, etteikö globaalin pohjoisen vaurailla mailla olisi velvollisuutta osallistua globaalisti.

 Emme todellakaan voi ajatella, etteikö globaalin pohjoisen vaurailla mailla olisi velvollisuutta osallistua globaalisti, Nygren summaa. 

 Me tarvitsemme vahvoja ja pitäviä maailmanlaajuisia poliittisia ratkaisuja siihen, miten hillitä ilmaston lämpenemistä ja miten auttaa yhdessä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä ja alueita. 

 Vaikka globaali päätöksenteko takkuaakin, yhteinen päättäminen on ainoa keino saada asioita kehittymään maailmassa parempaan päin ja ehkäistä erilaisia konflikteja. 

Suomi voisi pienenä ja koulutustasoltaan hyvänä sekä suhteellisen neutraalina maana ottaa nykyistä isompaakin roolia globaalisti ilmastokysymyksissä, Nygren miettii. 

 Meillä on aika hyvä maine maailmalla ja paljon osaamista. Olemme sensitiivisiä oikeudenmukaisuudelle ja demokratialle. Pienuudestamme huolimatta voisimme ottaa paljon nykyistä isomman roolin maailman maiden joukossa nimenomaan globaaleissa kysymyksissä. 

Marja Katisko on samoilla linjoilla. 

– Globaalin näkökulman sisäistämiseen kannattaisi Suomen koululaitoksissa satsata nykyistä enemmän. Suomella on kaikki mahdollisuudet rakentaa kattava, tiedostava oppimisympäristö nuorille globaalista näkökulmasta ja tuoda sitä kaikessa koulutuksessa kunnolla esiin, Katisko visioi. 

Ekososiaalista sivistystä  

Katisko nostaa esiin käsitteen ekososiaalinen sivistys. Sillä tarkoitetaan taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten riippuvuussuhteiden ymmärtämistä globaalisti. 

 Me elämme niin suurten työelämänmuutosten, luonnonmullistusten, väestöjen ikääntymisen ja liikkuvuuden aikoja sekä vaurauserojen ja muiden epätasa-arvoisuuksien aikoja, että näitä kysymyksiä ei enää yksinkertaisesti voi ratkoa kansallisin voimin, Katisko sanoo.  

– Lisäksi me olemme internetin ja globaalien markkinoiden aikakaudella peruuttamattomasti verkostoituneet toisiimme pitkin ja poikin sekä toisistamme riippuvaisia. 

Matkaa toki vielä on me-henkeä kokevan globaalin heimon syntymiseen. 

 Mielikuvien valta meihin on niin suuri, että epärationaalisilla peloilla ja uhkakuvilla on helppo lisätä vihaa ja vastakkainasetteluja, Katisko miettii.  

– Joka suunnan ääriliikkeet huijaavat omilla narratiiveillaan nuoria omien ideologioittensa taakse muita vastaan. 

Muutokset pelottavat aina, ja maailma ehkä muuttuu vasta kriisin kautta, mutta toistemme pelkäämisestä ja epäilyistä meidän täytyy päästä yli, Katisko miettii. 

– Työtä globaalisti vastuullisen ajatusmaailman levittäminen todella vielä vaatii. Olen kuitenkin optimistinen. Uskon, että me ihmiskuntana kuljemme kohti vääjäämätöntä, yhteistä tulevaisuutta. 

Kuvat: Shutterstock