Erkaantumatietous osaksi terveydenhoitajien opintoja
Raskauden jälkeisen vatsalihasten erkaantuman hoitaminen voi monilla naisilla kestää. Joskus erkaantuma ei palaudu ilman ohjausta ja kuntouttamista. Varhainen puuttuminen tulisi tapahtua äitiysneuvolassa. Jotta erkaantumatietouteen perehtyneitä ammattilaisia saadaan neuvoloihin ohjaamaan synnyttäneitä äitejä, tulee jo terveydenhoitajakoulutuksessa huomioida raskaudenjälkeisen palautumisen tärkeys.
Suorien vatsalihasten erkaantuminen on yleinen ilmiö raskaana olevilla ja synnyttäneillä naisilla. Erkaantuma syntyy, kun raskauden edetessä vatsa kasvaa venyttäen valkoista jännesaumaa, johon vatsalihakset kiinnittyvät.
Erkaantuman esiintymiseen liittyy riskitekijöitä. Yhä ylipainoisemmat ja fyysisesti huonommassa kunnossa olevat äidit synnyttävät, jolloin erkaantuman riski kasvaa huomattavasti. Ensisynnyttäjien korkea ikä altistaa myöhemmin myös tulevissa raskauksissa erkaantuman riskiin, sillä synnyttäjän korkea ikä (yli 34 vuotta) on yksi erkaantuman riskitekijöistä.
Erkaantuman mahdollisuus ja aiheuttamat muutokset kehossa olisi hyvä ottaa esille jo äitiysneuvolassa.
Myös monikkoraskaudet, vauvan isokokoisuus, lapsiveden liiallinen määrä, sektiolla synnyttäminen sekä aikaisemmat raskaudet ovat erkaantuman riskitekijöitä.
Erkaantuman mahdollisuus ja aiheuttamat muutokset kehossa olisi hyvä ottaa esille jo äitiysneuvolassa. Äitiysneuvoloiden terveydenhoitajien osaamista tulisi yhä kehittää synnyttäneiden kokonaisvaltaisen terveyden edistämiseksi.
Osaaminen vaihtelevaa
Odottavat äidit saavat synnyttäneitä äitejä helpommin terveydenhoidollista sekä fysioterapeuttista ohjausta ja tietoa raskauden aikana kehossa tapahtuvista muutoksista. Synnyttänyt äiti ei välttämättä saa tarvitsemaansa ohjausta erkaantumasta palautumiseen.
Neuvolan terveydenhoitajien ja lääkärien tietous erkaantumasta vaihtelee suuresti, jonka vuoksi synnyttänyt äiti joutuu usein itse hakemaan tietoa vatsalihasten erkaantuman palautumisesta.
Neuvolan terveydenhoitajien ja lääkärien tietous erkaantumasta vaihtelee suuresti, jonka vuoksi synnyttänyt äiti joutuu usein itse hakemaan tietoa vatsalihasten erkaantuman palautumisesta. Äitien tiedonsaanti on riippuvaista ammattilaisten osaamisesta, jolloin näyttöön perustuvan tiedon hallitseminen erkaantumasta on erityisen tärkeää.
Erkaantumasta saadaan tietoa huomattavasti enemmän fysioterapiakoulutuksessa kuin terveydenhoitajien opinnoissa. Erkaantuman tunnistamisesta ja sen hoidosta olisi tärkeää keskustella jo terveydenhoitajan opintojen aikana, jolloin tulevat ammattilaiset pystyisivät välittämään siitä tietoa synnyttäjille sekä osaisivat ohjata heidät eteenpäin esimerkiksi fysioterapeutille.
Erkaantumaosaaminen terveydenhoitajien ammattitaitoon
Erkaantuman tunnistamisesta ja sen hoidosta olisi tärkeää keskustella jo terveydenhoitajan opintojen aikana, jolloin valmiit ammattilaiset pystyisivät välittämään siitä tietoa synnyttäjille sekä osaisivat ohjata heidät eteenpäin esimerkiksi fysioterapeutille.
Erkaantumakontrolli olisikin hyvä tehdä jälkitarkastuksessa kaksi kuukautta sekä kuusi kuukautta synnytyksestä. Tällöin raskauden jälkeinen palautuminen olisi mahdollisesti aiempaa nopeampaa.
Erkaantumatietoutta voitaisiin lisätä terveydenhoitajaopiskelijoiden neuvolaopintojen taitopajoihin ja simulaatioihin yhtenä omana aiheenaan.
Erkaantumatietoutta voitaisiin lisätä terveydenhoitajaopiskelijoiden neuvolaopintojen taitopajoihin ja simulaatioihin yhtenä omana aiheenaan. Simulaatioharjoittelun kautta terveydenhoitajaopiskelijoilla on mahdollisuus kehittää kädentaitoja ja osaamistaan.
Ammattikorkeakoulujen käytännön opetus ja terveydenhoitajaopiskelijoiden itseopiskelu ovat avainasemassa tulevien ammattilaisten osaamisen kehittämisessä.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102185826
Vatsalihasten erkaantuma
- Vatsalihasten erkaantumaa esiintyy yli kolmasosalla synnyttäneistä 5–7 viikon kuluttua synnytyksestä.
- Erkaantuma voi aiheuttaa erilaisia keskivartalon toimintakyvyn häiriöitä, sillä se estää vatsanseinämän normaalia toimintaa.
- Erkaantuma voi aiheuttaa huonoa ryhtiä ja siitä johtuvia selkävaivoja, hengitysongelmia, tyriä ja virtsankarkailua.