Kotouttamiskäsite kriittisessä tarkastelussa
Kotouttamislain uudistaminen tarjoaa mahdollisuuden viedä suomalaista kotouttamispolitiikka kohti uudenlaisia yhteiskunnallisia rakenteita, palveluita ja toimintaa. Ennen kaikkea tärkeää olisi lisätä ja voimistaa keskustelua maahanmuuttajataustaisen väestön osallisuudesta yhteiskunnassa.
Nykyisen hallituksen hallitusohjelma on linjannut tavoitteesta uudistaa kotouttamislaki kokonaisuudessaan.
Kotouttamislain uudistamistyön taustalla on monia syitä ja tutkimustietoa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi maahanmuuttajataustaisen väestön työmarkkina-asema on edelleen pysynyt huonona ja eriarvoisuuden kokemukset ja syrjintä ovat yleisiä ilmiöitä. Maahanmuuttajataustainen väestö myös hakeutuu vahvasti kasvukeskuksiin, vaikka kotoutumista olisi tärkeää tukea myös muilla alueilla.
Maahanmuuttajataustaisen väestön työmarkkina-asema on edelleen pysynyt huonona ja eriarvoisuuden kokemukset ja syrjintä ovat yleisiä ilmiöitä.
En tässä kirjoituksessa keskity siihen, mitkä syyt ovat olleet kokonaisuudessa vaikuttamassa näin laajaan lainsäädännön kotouttamisen uudistamistyöhön, vaan pohdin erityisesti kotouttamisen käsitteen ja siihen liittyvän ymmärryksen ulottuvuuksia.
Kotouttamista ei voi tarkastella vain kansallisvaltion tarpeista käsin
Käsitteet, joilla tarkastelemme ja sanoitamme yhteiskunnallisia ja globaaleja ilmiöitä ovat jatkuvassa muutoksessa. Nykyinen ja kohta väistyvä laki kotoutumisen edistämisestä on vuodelta 2011. On mielenkiintoista pohtia, mitkä ilmiöt globaalisti ja paikallisesti ovat noin kymmenessä vuodessa muuttuneet, ja miten korkeakoulujärjestelmä tai työelämä on reagoinut ja reagoi lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä muutoksiin.
”Kotouttaminen” ja ”kotoutuminen” ovat hallinnollisia, lainsäädännöllisiä ja tutkimukseen liittyviä käsitteitä, joita on tapana mitata kansallisvaltion tarpeista ja tavoitteista käsin.
Usein kotouttamisessa puhutaan prosessista, jonka kautta Suomeen muuttanut henkilö on omaksunut suomalaisiksi määriteltyjä arvoja. Ja jos henkilö ei ole jostain syystä kotoutunut, hänen kotoutumistaan mitataan sen mukaan, miten hän on oppinut kielen, hakeutunut koulutukseen tai työllistynyt.
Voitaisiin myös tarkastella sitä, mitä osaamista ja voimavaroja Suomeen muuttava henkilö tuo mukanaan maahan.
Kotoutumisen edistymisen seuraaminen nojaa tietynlaiseen ihanteelliseen käsitykseen yhdenlaisesta ja muuttumattomasta elämäntavasta ja yhteiskunnasta. Kotouttamista edistävät toimenpiteet institutionaalisen palvelujärjestelmän puitteissa lähtevät valitettavan usein siitä, mitä Suomeen muuttaneelta henkilöltä puuttuu (esimerkiksi suomen kielen taito tai suomalainen koulutus), vaikka voitaisiin myös tarkastella sitä, mitä osaamista ja voimavaroja Suomeen muuttava henkilö tuo mukanaan maahan.
Tärkeää on myös huomioida, etteivät ihmiset tai yhteisöt ole enää sidoksissa yhteen kansallisvaltioon vaan heidän elämismaailmansa ja arkensa ovat monilla tavoilla yhteydessä globaaleihin verkostoihin sekä yhteisöihin.
Kotoutuminen on autonomian rakentamista, tunnustusta ja kuulumista
Miten siis tarkastella uudella tavalla yhteiskuntaan kotoutumista? Kotoutumisessa on viime kädessä kyse autonomiasta, tunnustuksesta ja kuulumisesta. Eveliina Heino kirjoittaa arjen kansalaisuudesta, jossa autonomia tarkoittaa ihmisen omia määrityksiä liittyen elämänsä olosuhteisiin ja tavoitteisiin sekä valintoihin ja keinoihin tavoitteiden saavuttamiseksi. Autonomiaa ei siis voi ulkopuolelta antaa.
Tunnustaminen puolestaan syntyy ulkopuolisen antamana vahvistuksena identiteetille. Kuulumisen kokemus syntyy henkilökohtaisesta tunteesta siitä, ettei ole vieras.
Kuulumisen kokemus syntyy henkilökohtaisesta tunteesta siitä, ettei ole vieras.
Kotoutumisen edellytyksenä puhutaan hyvin usein koulutuksesta ja työllistymisestä. Heinon tarkastelemien autonomian, tunnustuksen ja kuulumisen käsitteet liittyvät läheisesti koulutusorganisaatioiden ja työyhteisöjen toimintatapoihin ja kulttuuriin vastaanottaa Suomeen tulleita henkilöitä. Koulutusorganisaatiot ja työyhteisöt siis vaikuttavat siihen, miten hyvin ihminen voi kotoutua.
Kotouttamislaki ja erilaiset ohjeistukset ja infopaketit sekä myös koulutusorganisaatiot antavat tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, palvelujärjestelmästä, koulutusjärjestelmästä ja työvoimahallinnosta. Kuitenkin hyvin suuri osa arjen kotoutumisesta tapahtuu aivan tavallisten koulutusorganisaation ja työyhteisön arkisissa tilanteissa, kohtaamisissa ja vuorovaikutuksessa. Arjessa on lukemattomia puhumisen ja vaikenemisen paikkoja, tilanteita, jossa maahan muuttanut henkilö tuntee itsensä joko vieraaksi tai osalliseksi omana itsenään. Kyse on siitä, kuka sanelee kotoutumisen ehdot vai onko mahdollisuutta dialogiin ja vastavuoroisuuteen.
Koulutusorganisaatiot ja työyhteisöt vaikuttavat siihen, miten hyvin ihminen voi kotoutua.
Kotouttamislain uudistamisessa olisikin tärkeää huomioida Suomen väestön monimuotoistuminen. Tämä edellyttää maahanmuuttajien huomioimista isoissa yhteiskunnallisissa, kuten työn, muutoksessa.
Yhteiskunnallisen turvallisuudentunteen lisäämisessä sekä polarisaation ja vastakkainasettelun torjumisessa koulutusjärjestelmien rooli on merkittävä.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202101222374