Erityistä huomiota erityistä tukea tarvitseville
Terveydenhuoltoalalle valmistuvat ammattilaiset kohtaavat työssään ihmisiä mitä erilaisimmista taustoista. Potilaat voivat olla kotoisin lähes mistä maailman kolkasta tahansa, heillä voi olla erilaisia vammoja tai pitkäaikaissairauksia tai he voivat kärsiä esimerkiksi asunnottomuudesta tai yksinäisyydestä. Monimuotoinen asiakas- ja potilasjoukko asettaa haasteita ammattilaisten osaamiselle. Usein kohtaamisissa on tärkeämpää osoittaa välittämistä tietotaidon korostamisen sijaan.
Terveysalan lehtori Marja Lindholm sanoo, että Diakissa potilaiden erilaisten taustojen huomioiminen kulkee punaisena lankana opetussuunnitelmassa.
– Diakin arvoihin kuuluu, että ketään ei jätetä. Oppilaitoksen arvopohja ohjaa koulutuksen rakentumista ja arvojen sanoittaminen tukee oppimista. Meillä on myös opintojakso harjoitteluineen, jonka nimi on ”Erityisen tuen tarpeessa olevien terveyden edistäminen”. Tietääkseni missään muussa ammattikorkeakoulussa ei ole vastaavaa opintojaksoa.
Terveyden ääripäät ovat etääntyneet toisistaan ja myös huonosti voivien joukko näyttää monilla mittareilla kasvaneen.
Lindholm muistuttaa, että vaikka Suomessa kansalaiset ovat keskimäärin terveempiä kuin ennen, terveyden ääripäät ovat etääntyneet toisistaan ja myös huonosti voivien joukko näyttää monilla mittareilla kasvaneen.
– Mielestäni tämä yhteiskunnallinen muutos haastaa kaikkia koulutuksen järjestäjiä nostamaan terveyden tasa-arvon keskiöön.
Ammattilaisen osattava tunnistaa riskit
Nykyään erityistä tukea tarvitsevat ryhmät voivat olla moninaisempia kuin aikaisemmin.
– Ammattilaisen on osattava tunnistaa riskejä: kun on kyse sairaudesta tai vammasta, se on useimmiten helppoa. Sitten taas vaikkapa yksinäisyyttä ei ehkä tunnisteta helposti. Ja varsinkin pääkaupunkiseudulla on monenlaista tuen tarvetta, kuten lapsiperheköyhyyttä ja paperittomuutta maahan muuttaneiden keskuudessa.
Lindholm muistelee, että terveydenhoitajat ovat ennen tehneet etsivää työtä.
– Joitakin vuosikymmeniä sitten he matkasivat maaseudulla mopoilla ja suksilla kaikenlaisten ihmisten luokse. Nykyäänkin olisi mentävä sinne, missä ihmiset oikeasti ovat. Meillä harjoittelussa opiskelijat käyvätkin esimerkiksi työttömien tai asunnottomien yhdistyksissä. Mukaan saatetaan ottaa verensokeri- ja verenpainemittarit.
Erityisen tuen tarve on yksilön lisäksi yhteisön ja hoitotyön kulttuuriin liittyvä asia.
Erityisen tuen tarve on yksilön lisäksi yhteisön ja hoitotyön kulttuuriin liittyvä asia. Olisi osattava toimia yhtä aikaa ammatillisesti ja sensitiivisesti sekä ennen kaikkea kuunnella ihmisen omia toiveita.
– Ammatilliseen kasvuun kuuluu myös omien arvojen ja toimintatapojen arvioiminen, jotta voi kohdata samalla tasolla ja arvostavasti toisia ihmisiä. Opiskelussa tehdään siihenkin liittyviä harjoituksia.
Lindholm muistuttaa luottamuksellisen hoitosuhteen rakentamisen tärkeydestä.
– Kaikenlaisissa tilanteissa oleva ihminen sitoutuu helpommin oman asiansa eteenpäin viemiseen, jos luottaa. On myös muistettava, että ammattilaisen silmissä sairaus tai muu nimetty ongelma voi ottaa liiankin ison roolin ja estää kohtaamasta ihmistä sen takana.
Aina olisi pystyttävä näkemään ihminen ja hänen elämäntilanteensa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.
– Tulee mieleen eräs Lapin erämaassa asunut nainen, joka sai gynekologisen leikkauksen jälkeen kotihoito-ohjeeksi suihkutella leikkaushaavaa ja välttää raskaiden taakkojen kantamista. Kantoveden varassa elävän ihmisen oli vaikeaa noudattaa näitä ohjeita.
Halu auttaa tärkeintä työskentelyssä pakolaisten kanssa
Ihmisen kokonaisuutta kohtaamisissa ja luottamuksen rakentamista korostaa myös lehtori ja terveystieteiden lisensiaatti, psykiatrinen sairaanhoitaja Susanna Kallakorpi, joka on työskennellyt muun muassa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa sekä maahanmuuttajayksikössä.
– Pakolaisten ja ylipäänsä maahanmuuttajien kohtaamisessa tarvitaan rohkeutta ja kiinnostusta. Oman osaamisen riittävyyttä ei tarvitse pelätä. Ei ole tarpeen etukäteen tietää kaikkea asiakkaan kulttuurista, vaan voi vaikka kysellä, että miten teidän kulttuurissanne toimitaan tällaisessa tilanteessa.
Kallakorven mukaan on tärkeää, että ammattilaisesta välittyy ensisijaisesti halu auttaa sen sijaan, että välitetään vain tarvittavaa terveystietoa ja hoito-ohjeita. Kohtaaminen saa vähemmän virallisen luonteen, jos työntekijä kertoo jotakin myös itsestään.
– Sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä toivoisin että maahanmuuttajien kanssa asioitaessa pystyttäisiin soveltamaan joustavaa työskentelytapaa. Kulttuurit ovat usein hyvin yhteisöllisiä ja esimerkiksi perheenjäsenet pitäisi huomioida.
Kohtaaminen saa vähemmän virallisen luonteen, jos työntekijä kertoo jotakin myös itsestään.
Kallakorpi kertoo, että monille potilaille yksi toipumista edistävä tekijä on hengellisyys.
– He saavat voimaa rukouksesta, ja se pitäisi mahdollistaa hoitoympäristössä.
Kun hoitosuhdetta lähdetään rakentamaan, voidaan tehdä kulttuurinen arvio, jota varten on kehitetty erilaisia malleja. Yksi sellainen on CFI, cultural formulation interview.
– Se on kansainvälisesti hyväksi havaittu työmenetelmä. Siinä tiedustellaan muun muassa potilaalta hänen hoitoon hakeutumisensa taustoja: syy tulla hoitoon, oma näkemys sairauden syistä, vointia helpottavat tekijät sekä aikaisemmat kokemukset hoidosta.
Kallakorven mukaan maahanmuuttajat tarvitsevat enemmän tiedottamista palveluista. Joskus on myös tarpeen, että esimerkiksi psykiatriseen sairaalaan tai poliklinikalle tulee mukaan saattaja.
– Osalle on hyvin vaikeaa kuvailla omaa vointiaan. Moni traumatisoitunut ilmaisee henkistä pahoinvointia fyysisen kivun kautta. Silloin on toki tärkeää ensin poissulkea fyysiset sairaudet.
Kallakorpi muistuttaa myös tulkkipalveluiden tärkeydestä. Vaikka tulkkipalvelujen käyttäminen onkin palveluntarjoajalle maksullista muiden kuin pakolaistaustaisten asiakkaiden kanssa, on se silti velvoittavaa.
– Arvokkaita resursseja hukataan, jos psykiatrian osastolla ei tilata tulkkia esimerkiksi keskusteluryhmiin tai omahoitajakeskusteluihin. Puutteellinen tulkkaus aiheuttaa turhia väärinymmärryksiä alkaen vaikka hoitokäytännöistä ja vierailuajoista.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja ennaltaehkäisy keskeistä
Marja Lindholmin mukaan Diakissa on erityistä yhteiskunnallisen vaikuttamisen eetos. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opiskelijoiden olisi opittava ymmärtämään yhteiskunnallisen päätöksenteon prosesseja sekä osattava lukea niin sanottuja hiljaisia signaaleja.
– Miten voi havaita, että nuoret voivat huonommin tai että vanhukset ovat yksinäisiä. Opiskelijoilla pitää olla väyliä huomata ja tunnistaa tällaisia asioita, ja heidän on myös osattava toimia huomioidensa perusteella. Nykynuoret eivät ehkä ole tottuneet ”nousemaan barrikadeille”, mutta tietoon perustuva vaikuttaminen kuuluu terveysalan ammattilaisen osaamiseen.
Opiskelijoiden olisi opittava ymmärtämään yhteiskunnallisen päätöksenteon prosesseja sekä osattava lukea niin sanottuja hiljaisia signaaleja.
Käytännössä vaikuttamista harjoitellaan esimerkiksi oppimistehtävissä, joissa opiskelijat tekevät ehdotuksia kansanedustajille ja kunnanvaltuutetuille tai vaikkapa blogikirjoituksia Dialogiin.
– Niissä voidaan käsitellä aivan arkisiakin asioista, kuten äänestämistä tai sitten esimerkiksi otetaan selville, miten omat ehdokkaat ajavat terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Olen myös kutsunut kaupungin päätöksenteossa mukana olevan Diakin hallituksen jäsenen kertomaan, miten päätöksentekoon voi vaikuttaa.
Potilaan näkökulmasta kommunikaatio tärkeintä
Mitä sitten tarvitaan onnistuneeseen hoitokohtaamiseen erityistarpeita omaavan potilaan näkökulmasta? Helsinkiläisen tiedottajan Ilkka Väisäsen on hankalaa liikkua oudoissa paikoissa näkövamman vuoksi. Näkövamma johtuu verkkokalvon perinnöllisestä rappeutumasta.
Väisäsen mukaan huomaa selvästi, että hoitohenkilökunta on saanut koulutusta ihmisten kohtaamiseen eikä hän muista saaneensa hoitajien taholta huonoa kohtelua osakseen. Useimmiten hänen antamansa ohjeet ja avunpyynnöt on kuultu.
– Kiireisiä toki ollaan monessa paikassa ja sen myötä syntyy vaikutelma, etteivät ihmiset ole niin kiinnostuneita sinun asioistasi. Minut esimerkiksi voidaan saatella johonkin paikkaan odottamaan, mutta sitten unohdetaankin siihen.
Lääkärien kohtaamisista Väisäsen mieleen on jäänyt muutama erikoinen tapaus. Hänen käydessään nuorena silmäklinikalla eräs lääkäri tokaisi, että lasten hankkimista kannattaa sitten miettiä.
– Sellaista perinnöllisyysneuvontaa silloin!
Toinen erikoinen kohtaaminen sattui, kun Väisänen erään kerran tarvitsi yksinkertaista lääkärinlausuntoa. Hän ajatteli, että asia hoituisi vaivattomasti läheisen optikkoliikkeen yhteydessä olevalla silmälääkärin vastaanotolla.
– Lääkäri huusi nimeäni ja nousin keppeineni pystyyn. Lääkäri ei kuitenkaan tullut hakemaan minua vaan katosi huoneeseensa. Tuli sieltä sitten uudestaan huutelemaan. Silloin sanoin varmuuden vuoksi, että olen näkövammainen ja tarvitsen apua. Kuitenkin vasta kolmannen huutelun jälkeen sain opastusapua. Sisällä vielä selitin asiaa, mutta lääkäri ei tuntunut ymmärtävän. Hänen mukaansa vastaanotolla ei yleensä käy näkövammaisia, ainoastaan tavallisia silmälasin tarvitsijoita.
Väisänen painottaa kommunikoinnin merkitystä hoitotilanteessa. Asiakkaan on itse osattava sanoittaa tuen tarpeensa.
– Ei voi olettaa, että muut osaavat lukea ajatuksia. Monessa tilanteessa huumorikin auttaa.
Väisänen toivoo, että asiakaspalvelijat ja hoitohenkilökunta kysyisivät näkövammaiselta henkilöltä, millaista apua tarvitaan. Opastaessa pitäisi tarjota kyynärpää ja kulkea opastettavan edellä.
– Nykyään erilaisia ilmoittautumisautomaatteja ja jonotusnumeroita on vaikeaa itsenäisesti hallita. Palveluntuottajan pitäisi tulla kertomaan, kun oma vuoro tulee. Teknologia toimii paremmin, kun voi käyttää omia apuvälineitä. Joissakin paikoissa voi saapuessaan ilmoittaa tulonsa kännykkäviestillä, jolloin saa vastauksena vastaanottohuoneen numeron. Siinäkin on toki vielä vaikeutena oikean huoneen etsiminen.