Koronan vaikutukset yhteiskunnan marginaaleissa
Koronapandemia on vaikuttanut kaikkien suomalaisten elämään jo yli vuoden verran. Konkreettisesti elämämme on muuttunut erilaisten rajoitusten ja suositusten vuoksi. Useimpien suomalaisten kohdalla korona ei kuitenkaan uhkaa vakavasti henkeä tai hyvinvointia. Eniten sen vaikutuksista kärsivät kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Ruoka-apuun turvautuvat ovat usein heitä, jotka tarvitsisivat apua moniin ongelmiin myös pandemian keskellä.
Arvioiden mukaan noin 80 prosenttia suomalaisista pärjää elämässään kohtuullisesti niin taloutensa kuin hyvinvointinsa suhteen. Suomalaisten joukkoon mahtuu kuitenkin myös niitä, joilla ei mene erityisen hyvin millään indikaattorilla mitattuna. Tulotaso on heikko ja hyvinvointia heikentävät erilaiset fyysiset ja muut elämään liittyvät haasteet, kuten päihde- ja mielenterveysongelmat tai rikollisuus. Nämä noin 10–20 prosenttia suomalaisista ovat niitä, joista puhumme marginaaliryhmänä.
Kuinka elämä on muuttunut ja kuinka yhteydenpito on mahdollista näillä ihmisillä, joilla ei ole tietokoneita, tabletteja tai jopa puhelinta? Miten selviytyminen ylipäätään on mahdollista, jos elämässä on suuria taloudellisia vaikeuksia? Jos ruokaa saa vain ruoka-avusta, valitsee moni leipäjonon koronariskistä huolimatta. Useinkaan korona ei edes ole elämän pahin mahdollinen riski.
Ruoka-avun saajat riskiryhmässä
Väliaikaiseksi luotu, hyvää tarkoittava ruoka-apu -järjestelmä voidaan useilla paikkakunnilla luokitella jo pysyväksi toiminnaksi.
Koronan vuoksi etäisyyden pitäminen on vaikeaa ruoka-avun varassa eläville, asunnottomille ja heille, joille matalan kynnyksen yhteisölliset palvelut ovat olleet keskeinen avun ja tuen muoto. Työttömyys ja taloudelliset vaikeudet ovat tuoneet myös uusia käyttäjiä ruoka-apuun.
Koronan vaikutuksia marginaaliryhmiin voidaan arvioida esimerkiksi tarkastelemalla juuri ruoka-apua saavien tilannetta. Väliaikaiseksi luotu, hyvää tarkoittava ruoka-apu -järjestelmä voidaan useilla paikkakunnilla luokitella jo pysyväksi toiminnaksi. Ruoka-apu tukee kierrätystä hyödyntämällä hävikkiruokaa, mutta liian usein leipäjonot ovat niissä käyville ihmisille ainoa keino selvitä.
Apua myös muihin ongelmiin
Ruoka-apu auttaa silloin kun itsellä ei ole mahdollisuutta ostaa tai hankkia ruokaa. Emme kuitenkaan elä pelkästä leivästä. Apua tarvitaan usein myös elämän kasautuneisiin haasteisiin ja ongelmiin. Ruoka-avun vastaanottajat tarvitsevat tietoa siitä, mistä apua voi saada muun muassa terveysongelmiin, asumiseen ja toimeentuloon. Osassa ruoka-avun toimipaikoissa on saatavilla tietoa palvelun tarjoajista. Liian usein ruoka-avun kävijöiden voimat eivät kuitenkaan riitä etsiä ja käyttää palveluja. Monet eivät esimerkiksi hae heille kuuluvia etuuksia.
Liian usein ruoka-avun kävijöiden voimat eivät kuitenkaan riitä etsiä ja käyttää palveluja. Monet eivät esimerkiksi hae heille kuuluvia etuuksia.
Ruoka-avun kenttä on moninainen. Siinä toimii esimerkiksi järjestöjä, seurakuntia ja kuntia. Paikkakunnasta riippuen toimijoita voi olla useita tai ei yhtään. Saatava ruoka ja toiminta vaihtelee toimijan ja ajankohdan mukaan.
Ruoka-apu on keino tavoittaa marginaalissa elävät, mutta ruoka-avun saatavuuteen liittyy monia kysymyksiä: Onko apua saatavilla kaikissa Suomen paikkakunnissa? Voisiko toimintaa organisoida ja rahoittaa suunnitelmallisemmin? Voisiko toimintaa suunnata toisin tai muuttaa muuksi? Voisiko ruoka-avun liittää kiinteämmin jo olemassa oleviin julkisiin palveluihin? Kuinka vahvistettaisiin eri toimijoiden yhdessä tekemistä? Pitäisikö apua olla saatavilla myös muihin elämän haasteisiin? Niihin syihin, jotka johtavat ruoka-apuun hakeutumiseen?
Ruoka-apu koetaan joskus leimaavana ja se voi ruokkia häpeän tunnetta. Voisiko avun muotona olla muu kuin ruoka-apu, esimerkiksi erillinen toimeentulon lisätuki, joka olisi kaikille kuuluvaa ilman erillistä hakemista?
Tutkimuksella kiinni juurisyihin
Ruoka-apu on sitä käyttäville tärkeä apu, mutta myös sen juurisyihin on puututtava. Voimme olettaa, että ruoka-avun käytön taustalla on joukko tekijöitä, jotka vaikuttavat ruoka-avun tarpeeseen. Näihin tekijöihin vaikuttamalla voimme vaikuttaa ruoka-avun kysyntään. Karkealla esimerkillä havainnollistaen esimerkiksi polven nivelrikkoon voimme käyttää särkylääkettä helpottamaan kipua, mutta varsinaisen nivelrikon korjaukseen tarvitaan leikkaus.
Voimme olettaa, että ruoka-avun käytön taustalla on joukko tekijöitä, jotka vaikuttavat ruoka-avun tarpeeseen. Näihin tekijöihin vaikuttamalla voimme vaikuttaa ruoka-avun kysyntään.
Ruoka-apu voidaan nähdä kipulääkkeenä suurempiin ongelmiin, kuten toimeentulon riittämättömyyteen sekä mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Ruoka-apu helpottaa ravinnon saantia muttei poista suurempia ongelmia. Leikkauksena voisi toimia asunnon saanti asunnottomalle tai säännöllinen tukihenkilö mielenterveysongelmaiselle.
Vielä tässä vaiheessa on vaikeaa arvioida kuinka paljon marginaaleissa elävien joukko tulee muuttumaan. Mahdollista kuitenkin on, että aiemmin kohtalaisesti pärjänneet voivat koronan mukanaan tuoman työttömyyden ja muiden syiden vuoksi pudota marginaaleihin. Näin ollen myös apua tarvitsevien joukko voi lähivuosina kasvaa.
Korona yhteiskunnan marginaaleissa -hankkeen tutkimuksessa kartoitamme muun muassa ruoka-avun tarjontaan, kysyntään ja palveluihin liittyviä kysymyksiä. Tutkimuksemme tulokset tullaan raportoimaan siten, että niitä voidaan hyödyntää politiikkavalintojen tekemisessä, lainsäädännön ja palveluiden kehittämisessä.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021053132321