Luottamus heikommassa asemassa olevien keskuudessa

Luottamuksella on positiivinen vaikutus erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten talouskasvuun, toimivaan markkinatalouteen, vakaaseen demokratiaan sekä ihmisten väliseen yhteistyöhön. Ihmiset, jotka luottavat toisiin ihmisiin, ovat keskimääräistä onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä. Korkea luottamus on jopa liitetty parempaan terveyteen ja hyvinvointiin. (Bäck, 2019, s. 80.) Luottamus hallintoon ja instituutioihin taas vaikuttaa siihen, kuinka hyvin ihmiset noudattavat niiden harjoittamaa sääntelyä, kuten lakeja (OECD, 2021).

Lisäksi se, miten heikoimmassa asemassa olevat yhteiskunnan jäsenet luottavat muihin ihmisiin ja yhteiskunnan instituutioihin, vaikuttaa siihen, kuinka he voivat osallistua yhteiskunnan toimintaan sen täysivaltaisina jäseninä (Salonen, 2013). Luottamuksen edistämiseen kannattaa siis kiinnittää huomiota, ja kohdentaa toimia etenkin heikoimmassa asemassa olevien luottamuksen edistämiseen.

Luottamuksen lajit

Luottamusta on monenlaista. Tämän artikkelin kannalta olennaisimpia luottamuksen lajeja ovat luottamus tuntemattomiin ihmisiin sekä luottamus julkisiin instituutioihin. Yleistynyt tai sosiaalinen luottamus viittaa kansalaisten käsitykseen siitä, etteivät tuntemattomat ihmiset ainakaan tahallisesti halua vahingoittaa heitä, vaan pyrkivät olemaan luotettavia, reiluja ja auttavaisia. Kyse on siis tuntemattomien ihmisten välisestä luottamuksesta toisiinsa. (Kouvo, 2014a; Bäck, 2019, s. 82.)

Luottamuksen edistämiseen kannattaa kiinnittää huomiota, ja kohdentaa toimia etenkin heikoimmassa asemassa olevien luottamuksen edistämiseen.

Institutionaalinen luottamus viittaa siihen, miten ihmiset luottavat erilaisiin yhteiskunnallisiin toimijoihin, kuten poliisiin, oikeuslaitokseen tai sosiaali- ja terveyspalveluihin. Se muotoutuu ihmisten ja hallinnon välisessä vuorovaikutuksessa, kun ihmiset kokevat julkiset instituutiot tehokkaina, lupauksensa pitävinä ja rehellisinä. (Leemann ym., 2018; OECD, 2021.)

Nämä kaksi luottamuksen lajia ovat vahvassa yhteydessä toisiinsa. Luottamuksella puolueettomaksi ajateltuihin instituutioihin, kuten oikeusjärjestelmään tai hyvinvointipalveluiden edustajiin, on voimakas yhteys ihmisten välisen luottamuksen syntymiseen ja vahvistumiseen. Luotettavilla, hyvin toimivilla, sääntöjä noudattavilla ja yleistä etua palvelevilla toimijoilla on siis tärkeä merkitys myös tuntemattomiin ihmisiin kohdistuvan luottamuksen synnylle. (Kouvo, 2013 & 2014a; Salonen, 2013, s. 127–128; Bäck, 2019, s. 92.)

Luottamus heikommassa asemassa olevien keskuudessa

Miten heikommassa asemassa olevat kansalaiset sitten luottavat toisiin ihmisiin ja instituutioihin? Yleisesti ottaen Suomi on luottamuksen kärkimaita. Kansainvälisessä vertailussa yleistynyt luottamus on Suomessa korkeinta sekä hyvä- että huonotuloisten keskuudessa muihin maihin verrattuna. Toimeentulovaikeuksia kokevien keskuudessakin luottamus on korkeinta juuri Suomessa. (Niemelä ym., 2019, s. 212.) Myös Kouvo (2013, s. 122) tuo esille, että verrattain vaikeassakin elämäntilanteessa olevat luottavat melko hyvin toisiin ihmisiin ja viranomaisiin.

Eri ryhmien välillä on kuitenkin eroja, joita olisi syytä pyrkiä tasaamaan. Korkeasti koulutetut ja taloudellisessa asemassa olevat luottavat muita enemmän tuntemattomiin kansalaisiin (Kouvo, 2014a, s. 24), mutta kokemukset syrjityksi tulemisesta, turvattomuuden tunne ja vähäiset tulot näyttävät heikentävän yleistynyttä ja institutionaalista luottamusta (Kouvo, 2014a, s. 60). Myös OECD (2021) on todennut, että hyvätuloisilla institutionaalinen luottamus on Suomessa korkeammalla tasolla kuin pienituloisilla.

Yleistynyt luottamus on erityisen matalaa heidän joukossaan, jotka ovat hakeneet tarveharkintaisia etuuksia, mutta eivät luota niiden saatavuuteen (Kouvo, 2014a, s. 54). Myös ruoka-avussa käyvillä luottamus muita ihmisiä sekä viranomaisia kohtaan on matalampaa kuin suomalaisilla keskimäärin (Kouvo, 2014b, s. 80). Hyvinvointi-instituutioihin luottavat keskimääräistä vähemmän menoissa selviämisessä vaikeuksia kokevat ja epäsäännöllisesti syövät, sekä asunnossaan viihtymättömät (Salonen, 2013, s. 140).

Luottamus subjektiivisesti huono-osaisten keskuudessa

Luottamuseroja on hyvä tarkastella myös niin sanotun subjektiivisen huono-osaisuuden näkökulmasta. Objektiivisilla mittareilla arvioitu huono-osaisuus ja ihmisten omat kokemukset tilanteestaan saattavat olla erilaisia. Joku saattaa objektiivisten mittarien mukaan olla tuloköyhä, ja silti kokea taloustilanteensa ja hyvinvointinsa hyväksi. (Esim. Kallio & Hakovirta, 2020, s. 12–13.) Joissain kyselytutkimuksissa onkin pyydetty vastaajia itse arvioimaan sitä, kokevatko he itsensä huono- tai hyväosaiseksi.

International Social Survey on useassa eri maassa vuosittain toteutettava kyselytutkimus, jonka aihepiirit käsittelevät erilaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Vuonna 2019 kysely käsitteli taloudellista eriarvoisuutta (ISSP, 2019). Suomen aineistosta (N=960) pystyttiin erottelemaan itsensä huono- ja hyväosaisiksi kokevat vastaajat, ja vertailemaan heidän näkemyksiään tulonjaon oikeudenmukaisuudesta sekä ihmisiin luottamisesta. Vastausjakaumat on nähtävissä kuviossa 1.

Kuvio 1. ISSP 2019 -kyselyn kysymykset 39 ja 42, vastausjakaumien vertailu itsensä huono-osaiseksi (N=119) ja hyväosaiseksi (N=360) kokevien välillä

Kysymys 39 käsittelee kokemuksia tulonjaon oikeudenmukaisuudesta, jolla on yhteys ihmisten väliseen luottamukseen ja kokemuksiin hyvinvointivaltion toimivuudesta (esim. Kouvo, 2014a, s. 66).  Vastausjakaumista voi huomata, että itsensä hyväosaiseksi kokevista yli puolet katsoo tulonjaon olevan Suomessa epäoikeudenmukaista. Kolmasosa taas kokee sen oikeudenmukaiseksi. Itsensä huono-osaiseksi kokevista vain noin viidesosa katsoo tulonjaon olevan Suomessa vähintäänkin oikeudenmukaista.

Itsensä huono-osaiseksi kokevista vain noin viidesosa katsoo tulonjaon olevan Suomessa vähintäänkin oikeudenmukaista.

Sosiaalista luottamusta käsittelevän kysymyksen 42 kohdalla melkein puolet itsensä huono-osaiseksi kokevista on sitä mieltä, että muiden ihmisten kanssa pitää olla ainakin useimmiten varuillaan. Itsensä hyväosaiseksi kokevista näin ajattelee vain alle viidesosa. Tämä subjektiivisesti huono- ja hyväosaisten ihmisten näkemysten tarkastelu vahvistaa edellisessä kappaleessa mainittujen tutkimusten tuloksia sosioekonomisista luottamuseroista.

Miten lisätä luottamusta?

Ei ihme, että luottamuksen kohentamiseksi esitetään hyvin toimivia hyvinvointivaltion instituutioita. Esimerkiksi hyvinvointipalvelujen oikeudenmukaisuus, riittävyys ja tarvevastaavuus parantavat luottamusta instituutioihin sekä muihin ihmisiin. Hyvin kohdennetut ja riittävät palvelut tukevat myös heikoimmassa asemassa olevien luottamusta, jossa tärkeässä roolissa on kokemus taloudellisesta pärjäämisestä sekä usko tulevaisuuteen. (Kouvo, 2013 & 2014b; OECD, 2021.)

Lisäksi luottamuksen edistämisessä tarvitaan yhteiskuntapolitiikkaa, joka vähentää sosiaalista ja taloudellista epätasa-arvoa (Kouvo, 2014a; Bäck, 2019). Luottamusta edistäviä toimenpiteitä tarvitaan siis kaikilla tasoilla aina lainsäädäntötasosta hyvinvointipalvelujen asiakasrajapinnalle asti.

Luottamuksen rakentamisessa tarvitaan myös sosiaalista osallisuutta. Luottamus muihin, ja kokemus muiden ihmisten osoittamasta luottamuksesta, kuuluu osallisuuden ytimeen. (Leemann ym., 2018.) Eri ryhmien välisiä luottamuseroja voidaan kaventaa edistämällä heikommassa asemassa olevien osallisuutta (OECD, 2021). Myöhemmin julkaistava Dialogi-artikkeli tuleekin käsittelemään luottamuksen ja osallisuuden yhteyttä.

Lähteet

Bäck, M. (2019). Sosiaalisen luottamuksen merkitys ja yhteys poliittiseen luottamukseen. Teoksessa M. Bäck & E. Kestilä-Kekkonen (toim.), Poliittinen ja sosiaalinen luottamus. Polut, trendit ja kuilut (s. 80–97). Valtiovarainministeriö.

ISSP (2019). Eriarvoisuus V: Suomen aineisto [sähköinen tietoaineisto]. Versio 3.0 (2020-06-16). International Social Survey Programme (ISSP) & Melin, Harri (Tampereen yliopisto). Jakaja: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. http://urn.fi/urn:nbn:fi:fsd:T-FSD3431

Kallio, J. & Hakovirta, M. (2020). Johdanto: Huono-osaisuus ja köyhyys lapsiperheissä. Teoksessa J. Kallio & M. Hakovirta (toim.) Lapsiperheiden köyhyys & huono-osaisuus (s. 7–33). Vastapaino..

Kouvo, A. (2013). Ihmisten välinen luottamus ruokajonojen ja asumispalveluyksikön asukkailla. Teoksessa M. Niemelä & J. Saari (toim.), Huono-osaisten hyvinvointi Suomessa (s. 108–124). Kelan tutkimusosasto. http://hdl.handle.net/10138/40230

Kouvo, A. (2014a). Luottamuksen lähteet. Vertaileva tutkimus yleistynyttä luottamusta synnyttävistä mekanismeista. Akateeminen väitöskirja. Turun yliopisto.

Kouvo, A. (2014b). Eväitä luottamukseen? Ruoka-avussa käyvien luottamus ihmisiin ja viranomaisiin sekä niitä ennustavat tekijät. Teoksessa M. Ohisalo & J. Saari (toim.), Kuka seisoo leipäjonossa? Ruoka-apu 2010-luvun Suomessa (s. 70–80). Kunnallisalan kehittämissäätiö.

Leemann, L., Isola, A.-M., Kukkonen, M., Puromäki, H., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2018). Työelämän ulkopuolella olevien osallisuus ja hyvinvointi. Työpaperi 17/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Niemelä, M., Kujala, P. & Kangas, O. (2019). Luottamus ja taloudellinen eriarvoisuus. Teoksessa M. Bäck & E. Kestilä-Kekkonen (toim.), Poliittinen ja sosiaalinen luottamus. Polut, trendit ja kuilut (s. 199–216). Valtiovarainministeriö.

OECD (2021). Drivers of Trust in Public Institutions in Finland. OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/52600c9e-en

Salonen, A. S. (2013). Kristillisen päihdetyön asiakkaiden hyvinvointi ja luottamuksen säröt. Teoksessa M. Niemelä & J. Saari (toim.), Huono-osaisten hyvinvointi Suomessa (s. 126–145). Kelan tutkimusosasto. http://hdl.handle.net/10138/40230

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021053132338