Yhteisöllisyyden kokemuksen tukeminen verkko-opinnoissa

Covid-19-pandemian aiheuttama siirtymä etäopiskeluun lisäsi tutkitusti korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyyttä. THL:n KOTT-tutkimuksen mukaan vähintään puolet kaikista AMK- ja yliopisto- opiskelijoista koki yksinäisyyden tunteen lisääntymistä pandemian aikana (Parikka ym., 2021). Yksinäisyys on kuitenkin ollut etäopiskelijoiden ikävä kumppani jo siitä asti, kun etäopiskelu vielä perustui kotiin lähetettäviin paperi- ja videomateriaaleihin. Yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden tunteet vaikuttavat negatiivisesti opiskelijoiden oppimiseen ja tyytyväisyyteen opintoihin, lisäten näin opintojen keskeyttämistä. (Veletsianos, 2020, s. 69.) Miten opiskelijoiden yhteisöllisyyden muodostumista verkko-opinnoissa sitten voitaisiin tukea ja yksinäisyyden tunteita vähentää? Tätä pohdimme kehittämistyössä, jonka tavoitteena oli tukea opiskelijoiden yhteisöllisyyden kokemusta verkkopohjaisissa opinnoissa. Kehittämistyö oli osa ensimmäisen kirjoittajan opintoihin liittyvää harjoittelua. 

Diakissa alkoi syksyllä 2021 kaksi kokonaan verkko-opiskeluun pohjautuvaa englanninkielistä YAMK-tutkintoa: Master’s Degree Programme in Global Change in Communities ja Master’s Degree Programme in People-centred and Innovative Leadership in Health Services. YAMK-tutkinnon kesto on kaksi vuotta, joskus opinnot kestävät pitempäänkin. Näin pitkäkestoisessa tutkinnossa vertaistuki ja opintojen yhteisöllisyys ovat opiskelijan jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä.  

Lähdimme yhteiskehittämisen menetelmin ja opiskelijoita osallistaen pohtimaan, miten opiskelijoiden välistä yhteisöllisyyden tunnetta ja ryhmäytymistä voitaisiin kokonaan verkkopohjaisissa opinnoissa vahvistaa. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta tunnistimme neljä opiskelijoiden ryhmäytymiseen vaikuttavaa teemaa. 

Opettajan rooli 

Opettajan toiminta ja läsnäolo muodostavat pohjan yhteisöllisyyden syntymiseen verkko-opinnoissa.

Opettajan rooli on suurempi etäopetuksessa kuin luokkahuoneopetuksessa. Perinteisessä opetuksessa opiskelijoiden välinen yhteisöllisyys ja sosiaalisuus syntyy usein luokkahuoneen ulkopuolisissa kohtaamisissa, verkko-opinnoissa ei ole tätä mahdollisuutta. Kahville mennään omaan keittiöön eikä koulun kahvilaan muiden opiskelijoiden kanssa. Opettajan toiminta ja läsnäolo muodostavat pohjan yhteisöllisyyden syntymiseen verkko-opinnoissa. Myös opettaja- suhteella on suuri merkitys, sillä se on usein opiskelijan ensimmäinen sosiaalinen kontakti opinnoissa. (Gallagher-Lepak ym., 2009; Hehir ym., 2021; Hewson & Hughes, 2005; Kaufmann & Vallade, 2020: Racheva, 2018; Wenting, 2017; Yuan & Kim, 2014.) 

Kommunikoinnin mahdollistaminen 

Erityisesti ensimmäistä kertaa verkko-opintoihin osallistuvat tarvitsevat tukea teknologian käyttämiseen ja yhteiseen keskusteluun osallistumiseen.

Yhteisöllisyyden tunne lähtee liikkeelle opiskelijoiden välisestä kommunikaatiosta, joten heille tulee tarjota mahdollisuus ja väylä kommunikaatioon. On myös tärkeää huolehtia, että opiskelijat osaavat käyttää kommunikaatioon tarjottua väylää. Kommunikointi vaatii opettajan ohjauksella alkusysäyksen: esimerkiksi esittelyiden avulla opiskelijoiden on mahdollisuus löytää toisistaan yhteisiä keskustelunaiheita ja jatkokeskustelun aiheita. Heikot IT-taidot ovat yksi syy siihen, miksi opiskelijat tuntevat itsensä yksinäiseksi ja opinnot saattavat keskeytyä. Erityisesti ensimmäistä kertaa verkko-opintoihin osallistuvat tarvitsevat tukea teknologian käyttämiseen ja yhteiseen keskusteluun osallistumiseen. (Armstrong ym., 2018; Cesari, Galgani, Gemignani & Menicucci, 2021; Gallagher-Lepak ym., 2009; Hehir ym., 2021; Hewson & Hughes, 2005; Kaufmann & Vallade, 2020; Reilly, Gallagher-Lepak & Killion, 2012; Sun, Rosson & Wang, 2019; Yuan & Kim, 2014.)  

Kommunikoinnin tukeminen 

Opiskelijoiden välisellä vapaamuotoisella kommunikoinnilla on tärkeä rooli yhteisöllisyyden muodostumisessa.

Opettajan on tuettava verkko-opinnoissa opiskelijoiden välistä kommunikaatiota eri tavoin. Erityisesti uuden ryhmän kohdalla on hyvä korostaa yhteisöllisyyden merkitystä sekä määrittää keskusteluun säännöt (”netti-etiketti”), joita ryhmän kommunikaatiossa käytetään. Jos opettaja haluaa käyttää keskustelua osana opetusta, hänen on tarpeen ohjeistaa miten keskustelun tulisi edetä ja mitä keskustelulla halutaan saavuttaa. (Gallagher-Lepak ym., 2009; Hehir ym., 2021; Kaufmann & Vallade, 2020; Yuan & Kim, 2014.) 

Opiskelijoiden välisellä vapaamuotoisella kommunikoinnilla on tärkeä rooli yhteisöllisyyden muodostumisessa. Verkko-opinnoissa koulun kahvijonossa tapahtuva juttelu jää väliin, joten opettajan panos on tärkeä myös vapaamuotoisen kommunikoinnin tukemisessa. (Hehir ym., 2021; Hewson & Hughes, 2005; Kaufmann & Vallade, 2020; Sun ym., 2019; Yuan & Kim, 2014.) 

Opetusmenetelmät 

Opetusmenetelmät ovat tärkeässä osassa yhteisöllisyyden muodostamisessa, sillä ne määrittävät, kuinka paljon opiskelijat joutuvat keskenään kommunikoimaan opinnoissa. Ryhmätöiden ja yhteistoiminnallisen oppimisen merkitys yhteisöllisyyden tunteen muodostamisessa on iso: yhteisöllisyys alkaa pienemmästä ryhmästä ja laajenee isompiin. Samoin synkronisen eli ns. ”live-opetuksen” on todettu lisäävän yhteisöllisyyden muodostumista, sillä se mahdollistaa välittömän palautteen ja viiveettömän keskustelun. Asynkroninen menetelmä vapauttaa opiskelijat ajallisesta sitoutumisesta, mutta tällöin opettajan rooli keskustelun ohjaajana vaatii enemmän työtä, jotta kaikki opiskelijat saadaan osallistettua ja mukaan keskusteluun. (Hehir ym., 2021; Hewson & Hughes, 2005; Kaufmann & Vallade, 2020; Madland & Richards, 2016; Reilly ym., 2012; Sun ym., 2019; Wenting 2017; Yuan & Kim, 2014.) 

Lopuksi 

Jokainen joskus opiskellut kuitenkin varmasti tunnistaa opiskelijayhteisöön kuulumisen hyödyt, kuten vertaistuen ja verkostoitumisen.

Verkko-opinnoissa yhteisöllisyyden tunteen tukemisella voi olla opiskelijoiden hyvinvointia parantava ja vahvistava vaikutus. Jokainen joskus opiskellut kuitenkin varmasti tunnistaa opiskelijayhteisöön kuulumisen hyödyt, kuten vertaistuen ja verkostoitumisen. Miksi emme siis mahdollistaisi näitä etuja myös kokonaan verkossa opiskeleville oppilaille? Uusissa YAMK-tutkinnoissa lähdemme yhdessä opiskelijoiden kanssa kehittämään toimintamalleja, joilla opiskelijoiden yhteisöllisyyden kokemusta voidaan tukea. 

Lähteet 

Armstrong, S.N., Early, J.O., Burcin, M.M., Bolin, K., Holland, N. & No, S. (2018). New Media Tools Impact on Online, Health Science Students’ Academic Persistence and Support: Lessons Learned from Two Pilot Studies. TechTrends 2018(62), 266–275.  

Cesari, V., Galgani, B., Gemignani, A. & Menicucci, D. (2021). Enhancing Qualities of Consciousness during Online Learning via Multisensory Interactions. Behavioral Sciences 2021(11), 57–70.  

Gallagher-Lepak, S., Reilly, J. & Killion, C.M. (2009). Nursing student perceptions of community in online learning. Contemporary Nurse 32(1–2), 133–146.  

Hehir, E., Zeller, M., Luckhurst, J. & Chandler, T. (2021). Developing student connectedness under remote learning using digital resources: A systematic review. Education and Information Technologies 26(5).  

Hewson, L. & Hughes, C. (2005). Social processes and pedagogy in online learning. AACE Journal 13(2), 99–125.  

Kaufmann, R. & Vallade, J.I. (2020). Exploring connections in the online learning environment: student perceptions of rapport, climate, and loneliness. Interactive Learning Environments. 

Madland, C. & Richards, G. (2016). Enhancing Student-Student Online Interaction: Exploring the Study Buddy Peer Review Activity. International Review of Research in Open and Distributed Learning 17(3), 157–175.  

Parikka, S., Ikonen, J., Koskela, T., Marjeta, N., Kilpeläinen, H., Pietilä, A., Härkänen, T. & Lundqvist, A. (16.6.2021). Koronaepidemian ja sen rajaamistoimien vaikutukset korkeakouluopiskelijoiden arkielämään ja opintoihin. KOTT-tutkimuksen ennakkotuloksia kesällä 2021. Saatavilla https://thl.fi/documents/10531/5589167/KOTT_koronan_vaikutukset_kesa2021.pdf/890a7281-478e-b9e5-3e6a-1ae551304ab9?t=1623831946015 

Racheva V. (2018). Social Aspects of Synchronous Virtual Learning Environments. Proceedings of the 44th International Conference on Applications of Mathematics in Engineering and Economics. IP Conf. Proc. 2048.  

Reilly, J.N., Gallagher-Lepak, S. & Killion, C. (2012). “Me and My Computer”: Emotional Factors in Online Learning. Nursing Education Perspectives 33(2), 100–105.  

Sun, N., Rosson, M.B. & Wang, X. (2019). How Do Distance Learners Connect? Shared Identity, Focused Work and Future Possibilities. ACM conference on Human factors in computing systems 2019.  

Veletsianos, G. (2020). Learning Online. The Student Experience. Baltimore: John Hopkins University Press.  

Wenting, J. (2017). Interdependence of roles, role rotation, and sense of community in an online course. Distance Education, 38(1), 84–105.  

Yuan, J. & Kim, C. (2014). Guidelines for facilitating the development of learning communities in online courses. Journal of Computer Assisted Learning 30(2014), 220– 232.  

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112256392