Ruokajonossa seisoo ihminen
Ruoka-avun hakeminen voi tuottaa häpeää, ja ruoka-avusta käyty yhteiskunnallinen keskustelu on melko jakautunutta. Uusilla toimintamalleilla ruoka-apua voi kuitenkin tarjota inhimillisemmin. Vapaaehtoistyö ruoka-avussa voisi olla avartava kokemus itse kullekin.
Kokemuksemme KoMa-projektin ruoka-apukyselyn aineistonkeruusta saivat meidät pohtimaan, millainen kokemus ruoan hakeminen ruoka-avun asiakkaalle on. Ruokajonot herättävät välillä melko kärjistettyä ja polarisoitunutta yhteiskunnallista keskustelua. Ne nähdään häpeällisenä osoituksena siitä, että hyvinvointivaltiomme turvaverkko on puutteellinen.
Toisaalta saatetaan sanoa, että kaiken kattavan sosiaaliturvan myötä kenelläkään ei pitäisi olla tarvetta ruoka-avulle. Tällöin halutaan sulkea silmät todellisuudelta, jossa sosiaaliturva ei toimi niin kuin sen pitäisi toimia. Väestöryhmien välisen empatiakuilun kasvaessa halu ymmärtää toista ja asettua toisen asemaan vähenee.
Häpeän ja toivottomuuden kokemista
Kuunneltuamme ruoka-avun asiakkaiden tarinoita, meille jäi päällimmäiseksi mieleen kokemus leimaantumisen pelosta ja häpeästä sekä epäluottamuksesta. Kaupunkien keskustoissa ruokajonot olivat pitkiä ja huomiota herättäviä, joten jonossa ei ollut mahdollista seistä paljastamatta kasvojaan ohikulkijalle. Meille tuli tunne, että ruokajonot ovat kuin entisajan jalkapuu, jossa asiakkaat joutuvat alttiiksi ohikulkijoiden arvosteleville katseille.
Ruokajonot ovat kuin entisajan jalkapuu, jossa asiakkaat joutuvat alttiiksi ohikulkijoiden arvosteleville katseille.
Syöminen on yksi absoluuttisista perustarpeista ja siksi tuntuukin väärältä, että ihminen joutuu stigmatisoitumisen ja häpeän kokemisen kohteeksi saadakseen ruokaa. Epäluottamus järjestelmään ja omien sanomisten merkitykseen tuli toistuvasti esille asiakkaiden tarinoissa. Rohkeasti yleistettynä varsinkin iäkkäämmästä asiakaskunnasta aisti tulevaisuuden toiveikkuuden menetyksen, kun taas useammat nuoret asiakkaat näkivät ruoka-avun tarpeen enemmän väliaikaisena elämäntilanteena. Nuoret ja keski-ikäiset asiakkaat osallistuivatkin tutkimukseen pääasiassa mielellään.
Ruoka-aputoiminnan uudistamisella inhimillisyyttä
Ruoka-aputoiminnassa on tälläkin hetkellä käytössä useita keinoja, joilla apua saadaan tuotettua inhimillisemmin. Kun ruokajonossa tunnelmasta jäi päällimmäisenä mieleen häpeä ja kiireinen “liukuhihnatunnelma”, niin yhteisöruokailuista jäi mieleen turvallinen ja inhimillinen ilmapiiri. Ne mahdollistivat ihmisille yhteisöllisyyden kokemista viihtyisässä ympäristössä, jossa kauniisti katetut pöydät ja kynttilät loivat tunnelmaa. Yhden vapaaehtoistyöntekijän sanoin ”joka päivä tehdään niin kuin Niinistö olisi tulossa syömään”.
Ruoka-aputoiminnassa on tälläkin hetkellä käytössä useita keinoja, joilla apua saadaan tuotettua inhimillisemmin.
Toinen inhimillisyyttä luova tekijä on valmiiksi pakatun ruokakassin sijaan oikeus valita, millaista ruokaa haluaa syödä. Näin toimitaan muutamassa ruoka-apupisteessä, esimerkiksi Tampereen Nekalan Puodilla. Myös heikommassa asemassa olevilla tulee olla mahdollisuuksien rajoissa oikeus valita ruokaa, joka sopii hänen terveydelleen ja makumieltymyksilleen.
Monet asiakkaat osoittivat myös halua puhua tilanteestaan, ja kokivat avun tarvetta käytännön asioihin liittyen. Tampereen seurakuntien jalkautuvaa sosiaalityötä tekevä Liki-hanke tarjoaakin ruokajonojen asiakkaille psykososiaalista tukea, yksilöllistä palveluohjausta ja neuvontaa sekä yhteyden sosiaalityöhön, diakoniatyöhön ja Kelaan.
Yhteistyölle tarvetta
Toimipaikkojen pirstaleisuus on haaste, jonka ruoka-avun asiakkaat nostivat tärkeäksi kehittämiskohteeksi. Ruoka-avun toimijoita ja toimintatapoja on paljon, mikä aiheuttaa asiakkaissa hämmennystä. Vantaan kaupungin ja Vantaan seurakuntayhtymän hallinnoima ja rahoittama Yhteinen pöytä on ruoka-apupalvelu ja -verkosto, joka kokoaa yhteen Vantaalla toimivat ruoanjakopaikat sekä toimijat.
Yhteisen pöydän hävikkiterminaali on ensimmäinen ruokahävikin lajittelu- ja jakeluterminaali Suomessa. Myös muiden kaupunkien olisi hyvä hyödyntää vastaavanlaisia palveluverkostoja ja yhteistyötä, jotta kaikki vähäiset resurssit tulisivat tehokkaasti käyttöön. Tästä hyötyisivät niin hävikkiruoan lahjoittajat, ruoka-avun jakajat kuin asiakkaat.
Hajanaista ruoka-aputoimintaa koordinoivat mallit ovat onneksi leviämässä muihinkin kaupunkeihin. Esimerkiksi Jyväskylässä on käynnistynyt seurakunnan ja järjestöjen yhteistyönä Ruoka-apu Lyydia. Valtakunnallisesti hajanaista ruoka-aputoimintaa pyritään koordinoimaan Suomen Punaisen Ristin hankkeella, jotta kaikkien eri ruoka-aputoimijoiden työ olisi toisiaan tukevaa.
Vapaaehtoistyö ruoka-avussa kannattaisi
Kaiken kaikkiaan aineistonkeruu KoMa-hankkeessa oli kokemuksena hyvin opettava. Ihmisten taustojen ja kohtaloiden moninaisuus yllätti meidät. Syitä ruoka-avun tarpeelle olivat esimerkiksi yhteiskunnan kannustinloukut, fyysinen ja henkinen sairastuminen, pieni eläke ja sosiaaliturvan riittämättömyys sekä yleisesti huono-osaisuuden kasautuminen.
Jokaisen kansalaisen olisi hyvä käydä ruokajonossa paikan päällä ja kohdata erilaisissa tilanteissa eläviä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Näin väestöryhmien välinen empatiakuilu kaventuisi ja ymmärrys hädän todellisuudesta kasvaisi. Ruoka-apu toimii pääasiallisesti vapaaehtoisvoimin, ja tässä olisikin kenelle tahansa hyvä keino päästä auttamaan heikoimmassa asemassa olevia.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120039