Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Esiintyminen ja kommunikaatio

Suurin osa meistä on joskus päässyt seuramaan ammattimaisia esiintymisiä. Iso osa meistä esiintyy myös työssään. Tällöin on hyvä kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin, jotka vaikuttavat viestin vastaanottamiseen.

Työssään suurin osa ihmisistä joutuu kommunikoimaan asiakkaiden kanssa. Suuri osa työtehtävistä koostuu tilanteista, joissa joutuu viestinnällä vakuuttamaan jonkun ihmisen jostakin asiasta. Työssään useimmat ovat päässeet myös seuraamaan ammattiesiintyjien tarjoamaa koulutusta, luennointia ja tilaisuuksia.

Korona-aikana etäyhteydet tuovat näihin tapahtumiin oman pikantin lisänsä. Keskinkertainen esitys unohtuu jo saman päivän aikana, mutta fantastisen hyvä tai ärsyttävän huono puhe tai juontotyö pysyy mielessä pitkään. Toki huippuhyvänkin esiintyjän suorituksesta mieleen jää usein se, miten asia esitettiin, ei sitä mitä sanottiin. Kuulija ja katselija jää pohtimaan, mikä tekee hyvän esiintyjän ja mikä huonon.

Pukeutuminen vaikuttaa vastaanottoon

Itsestään selvä asia pitäisi olla, että esiintyjän pukeutumisella ja ulkoisella olemuksella on merkitystä. Olen itse seurannut sadoille ihmisille suunnattua Zoom-alustusta, jossa puhuja näytti juuri heränneeltä ja näytti nukkuneen esiintymisvaatteet päällään. Tausta oli aamun alustuksessa ilmeisen sotkuinen, ja katselija yritti nähdä, oliko pöydällä kenties olutpullojakin. Esitystapa ja sisältö olivat hyviä, mutta luultavasti puhujan habitus ja tausta heikensivät sanoman voimaa. Rouhean boheemisuuden ja siivottomuuden raja on häilyvä.

Esiintyjän pukeutumisella ja ulkoisella olemuksella on merkitystä.

Ford Next Generation Learning -verkkosivuilla annetaan ohjeita esiintyjille, ja ensimmäinen niistä on: tarkasta, että vetoketju on kiinni! Kun esiinnytään suurille yleisöille, konservatiivinen asu, esimerkiksi tumma puku tai kauluspaita, on varmin valinta.

Kiinnitä huomiota puheeseen

Esiintyjä on yleensä valmistellut sanottavaansa hyvin, kenties harjoitellutkin puhetta. Myös puheeseen akustisena ilmiönä tulisi kuitenkin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Kuulijalle puhe voi olla raastava kokemus. Paikallisradioissa ja konsulttien innostavaksi tarkoitetussa puheessa voi nykyään kuulla ikävän epätavan painottaa sanan viimeistä tavua: minä olen tänään moderaattoRINNE ja tänään meillä on mielenkiintoisia asiOITA! Kun ei varsinaisesti ole sanottavaa, yritetään tehdä puhetavasta jotenkin ”jännittävä”.

Toinen epämieluinen ilmiö on puheen soinnin eli fonaation tuhoaminen narinalla: puhuja voi olla mielestään persoonallinen, mutta kuulijan korvat vuotavat verta. Todettakoon, että ammattimaiset juontajat ja toimittajat tietävät välttää näitä tapoja – he ovat saaneet asianmukaisen puhekoulutuksen.

Kolmas ikävä piirre on puhujan käyttämät täytesanat: niinku, silleen, tavallaan, tota noin, oikeesti, elikkäs. Silloin tällöin näitä käyttää jokainen, mutta helposti ne häiritsevät kuulijaa.

Neljäs huomionarvoinen asia on puhenopeus ja volyymi. Konsultti saattaa innostua lähes huutamaan ja ”pohdiskeleva” esiintyjä mumisee tai artikuloi epäselvästi. Kumpaakaan ei viitsisi kuunnella, sisällöstä riippumatta. Olkoon James Bond esikuvamme: ulkoinen olemus on moitteeton, ja puhutaan selkeästi ja rauhallisesti.

Sanoma ratkaisee

Tärkeintä on puhujan sanoma, mutta aina sitä ei ole. Joskus alustusten tarkoituksena on pikemminkin täyttää ohjelmalle varattua aikataulua, ei tuoda esiin aidosti kiinnostavia ajatuksia. Seminaarin kokenut osallistuja osaa jo alustuksien nimistä päätellä, kannattaako niitä aktiivisesti kuunnella. Mutta millaisia ovat oikeasti hyvät esitykset ja esiintyjät?

Millaisia ovat oikeasti hyvät esitykset ja esiintyjät?

TED Conferences -sivuilla ajatellaan olevan innostavia puhujia mieltä avartavine aiheineen. On siellä sellaisiakin. Kaupalliselta puolelta mieleen tulee esimerkiksi edesmennyt Applen perustaja ja toimitusjohtaja Steve Jobs. Hänen äänensävynsä ja artikulointinsa oli miellyttävää, jopa lämpimän oloista. Pukeutuminen oli luovan alan gurulle sopiva, ja se oli aina sama, joten siihen ei kiinnittänyt mitään huomiota (tiettävästi Steve Jobsilla oli garderobissaan satoja mustia Issey Miyake -poolopaitoja).

Tärkeimpiä Steve Jobsin taitoja esiintyjänä oli pitää yllä jännitettä: hän antoi vihjeitä, että puheen lopulla oli tulossa suuria asioita, ja yleisö oli tulisilla hiilillä niitä odottaessaan. Nerokasta oli laittaa puheen alussa suuri kirjekuori pöydälle odottamaan avaamistaan. Puheen kliimaksi alkoi usein sanoilla ”just one more thing” eli ”vielä yksi asia”. Seminaarien alustaja pystyy harvoin esittelemään samanlaisia innovaatioita kuin Steve Jobs, mutta kymmeniä esityksiä seuranneena toivoisi, että edes ripaus karismaa ja jännitteen ylläpitokykyä kuuluisi julkisen puhujan avuihin.

Alustajan ja juontajan pitäisi ymmärtää, että hänellä on velvollisuuksia yleisöä kohtaan: puhuminen ei saa olla vain sitä, että toimeksiantajan määrittämät ajatukset ja tiedonannot tuodaan julki. Esiintymistilanne on oma hetkellinen universuminsa, ja sen esiintyjä voi pilata, jos ei ota yleisöään riittävästi huomioon.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120048