Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Elämäni käsitteet: Kapitalismi

Modernin kapitalismin kehitys alkoi 1500-luvulla. Se oli uuden ajan alku ja vaihe, jolloin Eurooppa alkoi nousta johtoasemaan maailmassa, otti haltuun kauppatiet ja alkoi kolonisoida muita maanosia.

Modernin kapitalismin esivaihetta on kutsuttu kauppiaskapitalismiksi. Kapitalismin piirteitä oli myös vuosisatojen ajan harjoitetussa kaukokaupassa. Pääomien muotoutuminen ja vähittäinen vaurastuminen alkoi keskiajan Euroopassa oikeastaan vasta toisella kristillisellä vuosituhannella.

Merkittäviä kauppiaskapitalismin järjestelmä olivat Itämeren piirissä 1200-luvulta 1500-luvulle vaikuttanut Hansa eli hansakauppiaiden liitto sekä kauppiaskapitalismin keskukset Pohjois-Italian Venetsiassa, Pisassa, Genovassa ja Firenzessä sekä Etelä-Saksan Nürnbergissä ja Augsburgissa. Tunnettuja kapitalistisia kauppiassukuja olivat Firenzen Medicit ja Augsburgin Fuggerit. Kirjanpito, vekseli- ja velkakirjakäytännöt sekä pankkitoiminta kehittyivät. Laskutoimituksia helpottivat idästä omaksutut arabialaiset numerot ja nolla.

Finanssikapitalismin esiasteet

Pankkitoiminta kasvoi finanssikapitalismiksi, jolla oli yhteydet hallituksiin. Rahalaitosten palveluita tarvitsivat ennen muuta vallanpitäjät valtiokoneistojen rakentamiseen ja sotien rahoittamiseen. Hallitsijat velkaantuivat kapitalisteille usein. Yrityksistä tuli kapitalismin kehittyessä yhä tärkeämpiä, ja niistä kehittyi osakeyhtiöitä. Arvopaperipörssejä alettiin perustaa 1500- ja 1600-luvulla.

Yrityksistä tuli kapitalismin kehittyessä yhä tärkeämpiä, ja niistä kehittyi osakeyhtiöitä.

Olennaista olivat muutokset moraalissa. Maatalouden ja käsityön varassa eläneessä yhteiskunnassa oli arvostettu veljeytenä ilmenevää solidaarisuutta. Kristillinen näkemys tuomitsi koron perimisen ainakin maanmiehelle annetusta lainasta, ja kiellon rikkomista pidettiin koronkiskontana, johon ei saanut ryhtyä. Nyt korosta tuli yleinen talouden toimintatapa. Kärkevimpiä kapitalismin arvostelijoita olivat kerjäläisveljeskuntien jäsenet. Voiton hankkimista ei hyväksytty elämän päämääräksi.

Maailmankaupan järjestelmä syntyy

Löytöretkiksi kutsuttu ajanjakso merkitsi myös sitä, että suuri osa maailmasta pakotettiin Euroopan suurvaltojen alaisuuteen. Eurooppalaisten maailmanvalloitukset toteuttivat hallitsijat, laskelmoivat rahoittajat sekä uskaliaat ja häikäilemättömät seikkailijat. Syntyi uusi maailmankaupan järjestelmä.

Yhdeksi kapitalismin tunnusomaiseksi piirteeksi on usein määritelty palkkatyö, mutta kapitalismin läpimurto 1500-luvulla perustui kuitenkin suuressa määrin pakkotyöhön, orjuuteen, Euroopan ulkopuolella. Orjatalous oli kannattavaa, vaikka se ei ollut kovin tehokasta.

Maatalous oli suurelta osin omavaraistaloutta eikä se ollut kapitalismin aluetta. Suuressa osassa Eurooppaa vallitsi etuoikeuksille perustuva feodalismi, joka jarrutti kaikkea kehitystä. Alankomaissa ja Englannissa suurtilat tulivat yhä hallitsevammiksi ja pienviljely hävisi. Malli palveli aristokratian ja varakkaimman porvariston etuja. Agraarikapitalismi tapahtui suurtiloilla, ja palkkatyö yleistyi. Se kärjisti yhteiskunnallista eriarvoisuutta, mutta johti myös viljelymenetelmien edistymiseen.

Kapitalismi teollisuudessa ja tuotannossa

Britannia ja Alankomaat olivat muita Euroopan maita edellä talouden, kapitalismin ja kaupungistumisen alueella. Ne saivat etua kaukokaupasta, siirtomaiden alistamisesta sekä siitä, että feodalismi niissä oli vähäistä. Kulutustavarat levisivät niissä jo varhain myös rahvaan pariin, ja niissä lukutaitoisten määrä kasvoi aiemmin kuin muualla. Vaikka luokkaerot olivat selvät, kasvavan väliluokan merkitys oli suuri.

Kaivostoiminnassa suuret yritykset tulivat vallitseviksi jo varhain. Varhaiseen teollisuuteen viittasivat keskusjohtoiset teollisuuslaitokset, joissa suuri joukko käsityöläisiä toimi sarjatyön tapaan. Kauppiaskapitalistit olivat keskeisessä roolissa siinä, miten kapitalismi tunkeutui teollisuuteen. Kauppiaista tuli vähin erin kustantajia. He säilyivät kauppiaina, mutta lainoittamalla pääomiensa turvin käsityöläisiä he saivat lisääntyvästi määräysvaltaa ja käsityöläiset joutuivat yhä enemmän palkkatyöläisen asemaan.

Tuotantoon kapitalismin toi lopullisesti vasta teollistuminen, joka alkoi Britanniassa 1700-luvun jälkipuoliskolla.

Kapitalismi oli 1700-luvun puoliväliin mennessä vakiintunut Länsi-Euroopassa kauppias- ja finanssikapitalismin muodossa ja ulottanut vaikutuksensa yli koko maailman, mutta tuotantoon järjestelmä ei kunnolla vielä ulottunut. Tuotantoon kapitalismin toi lopullisesti vasta teollistuminen, joka alkoi Britanniassa 1700-luvun jälkipuoliskolla.

Kohti täyskapitalismia

Varsinaisen mullistuksen aiheuttivat teollistuminen ja teollisuuskapitalismi, jotka alkoivat Britanniassa jo 1700-luvulla, muualla Euroopassa yleensä 1800-luvun alusta lähtien. Tekniikan ja organisaatioiden uudistuksesta tuli jatkuvaa. Eri energialähteitä ryhdyttiin hyödyntämään eri mittasuhteissa kuin ennen, mikä on samalla muuttanut ihmisen ja luonnon suhdetta ja tuonut siihen varsin reaalisen tuhon uhkan. Tavarantuotanto siirrettiin työnjakoon perustuviin tehtaisiin, joissa käytettiin konevoimaa ja tehtiin selvä ero työtä johtavien ja suorittavien välillä.

Itseään vauhdittava uudistusprosessi levisi tehtaista liikenteeseen, maatalouteen ja viestintään. Vastaava muutos eteni myös hallintokoneistoon. Kaikkien tuotannontekijöiden tehokkuus parani. Myös ihmistyö muuttui intensiivisemmäksi, kurinalaisemmaksi ja enemmän ammatillista taitoa ja muuta osaamista edellyttäväksi.

Teollistuminen oli taloudellinen ja yhteiskunnallinen murros, mutta mullistus tuntui useimmilla inhimillisen elämän alueilla. Teollistuminen alkoi kapitalismin projektina. Koko taloudessa päästiin kasvuun. Epävarmuuden, puutteen ja hädän leimaaman alkuvaiheen jälkeen teollisuus paransi elinoloja. Kapitalismi on vaikuttanut siihen, että myös työläisten ja muun tavallisen kansan elintarvikehuolto parani, kansanterveys koheni, elinaika piteni ja arkielämän valinnanmahdollisuudet lisääntyivät.

Teollistuminen oli taloudellinen ja yhteiskunnallinen murros, mutta mullistus tuntui useimmilla inhimillisen elämän alueilla

Vasta teollisuus muutti kapitalismia niin, että sopimukseen perustuvasta palkkatyöstä tuli vallitseva. Keskeistä teollisuuskapitalismissa olikin pääoman ja työn suhde. Työelämän suhteista tuli kapitalistisia, kustannuslaskennan kohteita ja suhdanteista riippuvia.

Kristillinen moraalioppi ja kapitalismi

Henkinen kulttuuri vieroksui aluksi kapitalismia ja paheksui oman edun tavoittelua, yksityistä rikkautta ja lahjottavuutta. Tärkein lähde kapitalismin vieroksumiseen oli kristillinen moraalioppi, joka korosti lähimmäisenrakkautta ja torjui itsekkyyden, rikkauksien keräämisen ja rahan lainaamisen korkoa vastaan. Muutosta tähän toivat uuden ajan uskonnollisuuden synnyttäneet reformaatiot, protestanttinen sekä katolinen vastareformaatio, joissa korostuivat aiempaa enemmän kristinuskon tämänpuoleisuus sekä työn ja ammatinharjoituksen arvostus.

Kapitalismin korotti kunniaan valistus. Aikakauden suuret ajattelijat painottivat maallista hyvää, ihmisoikeuksia, vapautta, rauhaa ja hyvinvointia, mutta myös ahkeruutta, sinnikkyyttä, oikeamielisyyttä ja kurinalaisuutta, kaupankäynnin ja markkinatalouden hyveitä. Kapitalistisia kehityslinjoja alettiin ajatella myönteisesti. Liberalismin teoreetikko Adam Smith perusti ajatuksensa ihmisen itsekkyyteen, jota hänen mukaansa ei saanut tukahduttaa, vaan ohjata suuntaan, joka edistää yhteistä hyvää. Kapitalismi ajateltiin hyvinvoinnin tuojaksi ja vapauden liittolaiseksi. Kapitalismin uskottiin jopa korvaavan perinteisen moraalin.

Pääoma kasaantuu

Tehtaat, kaivokset, liikenneyhteydet, varastot ja niiden kaikkien edellyttämät koneet ja laitteet edellyttivät suuria pääomia. Kiinteää pääomaa kasautui ja yrityskoot kasvoivat. Muotoutui todellisia suuryhtiöitä. Kannattavuuden tarkkailu oli yhtä tärkeämpää. Organisaatioista tuli selkeän hierarkkisia.

Kapitalisti ja yrittäjä merkitsevät eri asioita. Kapitalisti antaa liiketoimintaa varten pääomaa, jonka käytön ympäristöstä ja tavoitteista hän tällöin päättää. Hän ottaa riskin ja nostaa onnistuneesta liiketoimesta voiton.

Teknisestä ja organisatorisesta kehityksestä tuli vasta nyt – 1800-luvun jälkipuolelta lähtien ja yhä kiihtyvämmin – erittäin tärkeää. Innovaatioita tehtiin koko ajan teknisen tuotannon tehostamiseksi, markkinoiden tarpeiden tyydyttämiseksi ja niiden valloittamiseksi. Vanhentuneet tuotteet alkoivat jäädä markkinoilta salamannopeasti ja niiden valmistajille ja myyjille koitui tappioita. Kehitys vaati paljon muitakin uhreja, minkä takia kapitalismia on jatkuvasti arvosteltu. Kritiikki on kovimmillaan aina kapitalismin kriisivaiheessa.

Kapitalismin kriisit

Kapitalismin kriisit ovat samat kuin Kondratjevin aaltoteorian aaltojen välivaiheet. Syvän laman synnyttäneitä kriisivuosia ovat olleet 1873, 1929, 1974 ja 2008. Kriisi on yleensä aiheutunut kapitalismiin kuuluvasta keinottelusta, joka liialliseksi yltyneenä yhdessä rahoitusalan vinoutumien kanssa on johtanut maailmanlaajuisiin taloudellisiin ja poliittisiin myllerryksiin.

Ennen teollistumista kapitalismi oli ei-kapitalististen rakenteiden ja ajattelutapojen ympäröimä saareke. Viimeisenä kilpailu- ja markkina-ajattelu valtasi julkishallinnon. Sen arvostelijat puhuivat 1900-luvun lopussa ja aivan 2000-luvun alussa paljon uudesta julkisjohtamisesta (new public management), mutta tällainen keskustelu on käytännössä vaiennut.

Kapitalismi globalisaation ytimessä

Kapitalismista on tullut hallitseva talouden säätelyn mekanismi, jonka vaikutus tuntuu vahvana koko yhteiskunnassa, myös kulttuurissa ja politiikassa. Maailmanlaajuiseksi järjestelmäksi se laajeni 1900-luvun jälkipuoliskolla.

Kapitalismista on tullut hallitseva talouden säätelyn mekanismi, jonka vaikutus tuntuu vahvana koko yhteiskunnassa, myös kulttuurissa ja politiikassa.

Etenkin Itä-Aasiassa tapahtuneet muutokset ovat olleet tärkeitä, samoin maailmanlaajuinen verkottuminen, globalisaatio. Kansainvälistymisen prosessit olivat vilkkaita jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, mutta 1960-luvun alusta lähtien kansainvälinen kapitalismi ja globalisaatio ovat edenneet yhdessä kiihtyvällä voimalla.

Muutosprosessin kulkua voidaan kuvata niin, että maailmankauppa laajenee, hinnat yhdenmukaistuvat, ylikansalliset pääomansiirrot lisääntyvät, monikansalliset yritykset voimistuvat, työvoimaa liikkuu enenevästi yli kansallisten rajojen ja kriisit ulottuvat koko maailmaan. Globalisaatio ei ole vain talouden ilmiö, vaan rajojen yli verkottumista edistävät myös viestintä, kulttuuri ja politiikka. Kapitalismi on sekä globalisaation olennainen käyttövoima että sen toteutumisalue. Toisaalta globalisaatiosta osattomiakin on kaikkialla. Globalisaatio tuottaa eriarvoisuutta, sen hedelmistä osattomiksi jääneet kuuluvat omien yhteiskuntiensa huono-osaisiin.

Maailmanlaajuinen pandemia katkaisi Yhdysvalloista 2010-luvun lopulla alkaneen keskustelun siitä, että kapitalismi on rikki. Joka tapauksessa kapitalistinen tuotantotapa ja kilpailuun perustuva voiton tavoittelu ovat synnyttäneet ilmastonmuutoksen ja muut suuret ympäristöongelmat. Parhaillaan käytävä sota kiihdyttää taas kapitalismia. Järjestelmän totaalimuutokselle ei kuitenkaan näytä olevan vaihtoehtoja.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120049