Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Elämäni käsitteet: Rooma

Ikuinen Rooma on olemassa sellaisena kuin se on, Italian pääkaupunkina, paavin kaupunkina ja eurooppalaisen kulttuurin muistojen tallentajana. Rooma on kuitenkin myös vertauskuva. Euroopassa kaikki palautuu Roomaan. Välillä tuntuu kuin kaikki etsisivät uutta Roomaa.

Rooman valtakunta, joka kokosi yhteen lähes koko tunnetun maailmanpiirin ja takasi sukupolvien ajaksi Rooman rauhan (Pax Romana 27 eKr.–180 jKr.) ja talouden kehitykselle suotuisat olot, on eurooppalaisen yhteisen kulttuurin ja eurooppalaisen mielenmaiseman lähtökohta.

Vaikka Roomaa kutsutaan ikuiseksi kaupungiksi, Rooma kuitenkin luhistui. Rooman kaupunki ryöstettiin ja hävitettiin ja Rooman imperiumi lakkasi olemasta. Rooman tai oikeammin Länsi-Rooman lopullinen häviö on totuttu määrittämään syksyyn 476, mutta prosessi oli ollut pitkä ja monivaiheinen, historiantutkimukselle ongelmallinen.

Konstantinopolin aika

Jo paljon ennen Rooman kaupungin ryöstöä Rooman valtakunnan painopiste oli siirtynyt itään, ja varsinaiseksi pääkaupungiksi oli tullut Konstantinopoli. Suurta valtakuntaa oli yritetty hallita usean hallitsijan yhteisvoimin, mutta keisari Konstantinus Suuri (272–337) kokosi valtakunnan taas yhdeksi ja hallitsi Rooman imperiumia ainoana hallitsijana vuodesta 324 eteenpäin.

Vaikka Roomaa kutsutaan ikuiseksi kaupungiksi, Rooma kuitenkin luhistui.

Konstantinusta on mahdollista pitää ensimmäisenä kristittynä Rooman keisarina, mutta hänen suhdettaan uskontoon on pidetty myös ongelmallisena. Joka tapauksessa on selvää, että vuodesta 313 alkaen kristinuskon harjoittaminen valtakunnassa sallittiin. Konstantinus kutsui koolle vuonna 325 keskeisen Nikean kirkolliskokouksen, jossa täsmennettiin kristillistä oppia.

Konstantinus rakennutti myös valtakunnan uuden pääkaupungin. Bosporinsalmen eteläpäässä Euroopan puolella sijainnutta Byzantionin kaupunkia ryhdyttiin vahvistamaan, sinne rakennettiin hallintorakennuksia ja sille tehtiin uudet ulkomuurit. Kaupunki vihittiin pääkaupungiksi vuonna 330. Konstantinus kutsui sitä nimillä Toinen Rooma ja Uusi Rooma, mutta nimi Konstantinopoli vakiintui pian. Se oli kutistuvan Rooman valtakunnan pääkaupunki vuoteen 1453.

Rooma jäi paavin kaupungiksi, ja se heikkeni häkellyttävän pieneksi. Yli miljoonan asukkaan suurkaupungissa oli vähimmillään noin 20 000–30 000 asukasta. Kun kristikunta jakautui jatkuvasti yhä selvemmin itään ja länteen, läntisen Euroopan koossapitäväksi voimaksi jäivät vuosisadoiksi oikeastaan vain kristinusko ja sen johtaja, Rooman piispa eli paavi.

Kolmas Rooma

Moskovan suuriruhtinas ja ensimmäinen koko Venäjän hallitsija Iivana III eli Iivana Suuri (1440–1505) alkoi kutsua valtakuntaansa kolmanneksi Roomaksi. Nimen taustalla oli Konstantinopolin kukistuminen 1453 ja ortodoksisen uskon pääpaikan siirtyminen Bysantista, ”toisesta Roomasta” Moskovaan. Iivanan puoliso oli Bysantin viimeisen keisarin Konstantinus XI:n veljentytär, minkä takia Iivana saattoi esittää jälkeläistensä olevan oikeutettuja Itä-Rooman perintöön.

Tällä ”kolmannen Rooman” idealla on suuri merkitys venäläisessä nationalismissa ja presidentti Vladimir Putinin ideologiassa, jonka mukaan hän on oikeutettu lähettämään sotajoukot liittämään joskus Venäjään kuuluneet alueet takaisin sen yhteyteen.

Euroopan ytimessä

Myös lännessä Rooman nimeä on toistettu. Jo Frankkien valtakunnassa etenkin Kaarle Martelin (688–741) ja hänen sukunsa, karolingien, ajoista lähtien valtakunnan ja paavien välille muodostui voimakas side. Frankkien valtakunnan hajotessa vuonna 843 syntyi kuningaskunta, johon myöhemmin yhdistyi Rooman keisarius. Tätä valtakuntaa kutsuttiin Rooman keisarikunnaksi tai Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi, kunnes se lakkasi olemasta, kun Napoleon voitti Itävallan vuonna 1806 Austerlitzin taistelussa.

Keisari Frans luopui Rooman keisariudesta, mutta vähän aikaisemmin hän oli julistanut Itävallan keisarikunnaksi, ja niin hän pysyi keisarina kuolemaansa saakka ja Itävallan keisarikunta jatkoi olemassaoloaan ensimmäisen maailmansodan loppuun. Todellinen Euroopan ja siten tavallaan Rooman keisari oli kuitenkin Ranskan hallitsija Napoleon.

Rooma on Euroopan idea, ajatus yhtenäisyydestä ja vakaudesta

Paavi oli suostunut kruunaamaan Napoleonin keisariksi Pariisin Notre Damen katedraalissa 1804. Napoleon tosin asetti itse kruunun päähänsä eikä tunnustanut paavia ylemmäkseen, mutta halusi Rooman tunnusmerkit ja siunauksen.

Saksa yhdistyi Preussin johdolla Saksan keisarikunnaksi (1871–1918). Sitä alettiin kutsua toiseksi valtakunnaksi, koska tämän ajattelutavan mukaan pitkä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan aika oli ensimmäinen valtakunta. Hitlerin kolmas valtakunta (1933–1945) oli tälle ymmärrettävä jatkumo.

Rooma on Euroopan idea, ajatus yhtenäisyydestä ja vakaudesta. Keisarista ei puhuta, mutta Bryssel on monesti mainittu neljäntenä Roomana, kun on sanottu Euroopan Unionin toteuttavan haavetta Roomasta ja Rooman rauhasta.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022041228390