Termejä tiedostaville

Woke on Yhdysvalloista tuleva termi, joka viittaa sosiaalisen eriarvoisuuden tiedostamiseen. Käsite liittyy läheisesti Black Lives Matter -liikkeeseen. Kyse on kirjaimellisesti heräämisestä. Woke-ajattelu lähtee siitä, että rasistiset ilmaukset, symbolit ja käytännöt on ensin tunnistettava, tiedostettava ja sitten poistettava. Poistamiseen liittyy cancel-toiminta: hyväksytyistä normeista poikkeavia mielipiteitä tai sellaisia esittäviä yksilöitä tai organisaatioita ei hyväksytä, ja tämä tuodaan julkisesti esille esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Aktiivinen cancel-toiminta voi näkyä esimerkiksi organisaatioiden boikotointina. Henkilöltä saatetaan vaatia vastuunkantoa mielipiteistään tai sanomisistaan julkisesti ja joskus myös edellyttää toimia henkilön työnantajalta.

Woke-ajattelun taustalla on analyyttisen tietoisuuden lisääntyminen rasistisista käytännöistä ja ilmauksista. Uusi ajattelu ja woke-sana tulivat laajempaan tietoisuuteen 1940-luvulla. Nykyään woke tarkoittaa tietoiseksi tulemista myös sukupuolivähemmistöjen ja maahanmuuttajien (sekä muiden syrjintää kokevien ryhmien) oikeuksista, feminismistä ja ilmaston tilasta. Yhdysvalloissa liike on voimistunut erityisesti yliopistoissa.

Woke-ajattelun vastaliike

Yhdysvalloissa (ja muuallakin) voima saa aina vastavoiman ja liike vastaliikkeen. Alt-right -liike on woke-liikkeen vastaliike. Vaihtoehtoista oikeistoa voinee luonnehtia äärioikeistoksi tai ainakin sitä lähestyväksi. Perustava hahmo on Paul Gottfried (näkyvin ja kuuluvin hahmo on Steve Bannon), ja liike tuli laajasti tunnetuksi Donald Trumpin vaalikampanjan aikana. Vaihtoehtoinen oikeisto on ns. etnonationalistinen liike, joka vastustaa feminismiä ja islamismia ja suhtautuu kansainvälisyyteen isolationistisesti eli vastustaa esimerkiksi globaalia vapaata kaupankäyntiä. Osa liikkeen kannattajista on avoimen rasistisia.

Yhdysvalloissa (ja muuallakin) voima saa aina vastavoiman ja liike vastaliikkeen.

Woke ja alt-right edustavat Yhdysvaltojen ideologista kahtiajakoa, eivätkä ihmiset vastapuolilla juuri haluaa edes yrittää ymmärtää toisiaan. Ideologinen dikotomia on levinnyt median myötä laajasti, ja myös Suomessa on nähtävissä vastaavaa jakaantuneisuutta. Kulttuurisodan oireistoakin on ollut ilmassa.

Konservatismin muotoja

Uusi asia vastakkainasettelu ei tietenkään ole. Paleokonservatismi on ollut relevantti voima Yhdysvalloissa 1920-luvulta alkaen, ja kantava ajatus oli tietoisen vähäinen kiinnostus ulkomaiden asioihin ja vapaakauppaan. Paleokonservatismi on vaihtoehtoisen oikeiston salonkikelpoisempi versio, ja isolationismin välttämättömyyttä (ja globalisaation luonnottomuutta) perustellaan esimerkiksi kotimaan taloudesta huolehtimisella protektionistisin ottein. Paleokonservatiivit näkevät vihollisiksi maahanmuutno, feminismin, sukupuolivähemmistöjen oikeudet ja osittain myös ei-valkoisen väestön. Uuskonservatismi, tunnettuina edustajinaan ex-presidentit George Bush ja George W. Bush, on puolestaan globaalisti suuntautunut ajattelu, joka hyväksyy Yhdysvaltain roolin maailmanpoliisina ja tuomitsee rasismin (ainakin virallisesti).

Palekonservatismin tunnetuimpia edustajia on Donald Trump. Hänellä saattaa edelleen olla sanansa sanottavana tämän ideologian näyttämöllä. Ikoninen hahmo liikkeessä oli lännenelokuvista tuttu näyttelijä John Wayne, joka kuului äärikonservatiiviseen John Birch -yhdistykseen. Huomionarvoista on, että retrospektiivisesti lähes kaikki Waynen elokuvat, erityisesti lännenelokuvat, heijastelevat paleokonservastismia: yhteisö hoitaa asiansa (lääkitsee haavoittuneensa ja hautaa kuolleensa) ja yhdistyy henkisesti ja aseellisesti ulkoista uhkaa vastaan. Ulkopuoliseen apuun ei luoteta.

Yhdysvaltain eteläiset osavaltiot ovat viljavaa paleokonservatismin kasvualustaa. Kuuluisassa Jerry Lee Lewis -elämäkerrassaan Hellfire (1982) Nick Tosches kuvaa alueen ihmisten ajattelua: ”paha sota” on sellainen, jossa ihmiset rintaman vastakkaisilla puolilla ovat samannäköisiä ja jopa samasta perheestä (Yhdysvaltain sisällissota), ”hyvä sota” puolestaan soditaan kaukana, ja vihollinen puhuu vierasta kieltä ja/tai on oudon näköinen (Toinen maailmansota).

Incel-ajattelu

Incel- ajattelu tulee sanoista involuntary celibacy (tahdonvastainen selibaatti). Ajattelun kannattajat, yleensä nuorehkot miehet, kokevat romanttisten ja seksuaalisten suhteiden suhteen osattomuutta ja syrjintää. Incel-ajattelu saattaa purkautua väkivaltana ja sillä voi olla yhteyksiä äärioikeistolaisiin näkemyksiin.

Incel-ajattelu on outo kapitalismin ja utopistisen sosialismin yhdistelmä. Toisaalta incel-miehet pitävät parisuhteita hyödykkeinä ja ovat raivoissaan, jos heidän ”varallisuutensa” ei kartu (Solnit, 2018). Toisaalta incel-ajattelun mukaan jokaisella miehellä on oikeus samanvertaiseen kumppaniin, ja se tulisi heille jotenkin kollektiivisesti taata, mikä taas lähestyy Fourierin utopiaa kaikille tarjottavasta seksuaalisuudesta (1971).

Incel on tuonut tietoisuuteen Chad-miehet, jotka ovat perinteisiä alfauroksia ja löytävät helposti naispuolisen kumppanin. Incel-ajattelun mukaan yhteiskunta suosii Chad-miehiä ns. tavallisten, marginalisoitujen miesten kustannuksella. (Haywood, 2018.)

Uudet termit näkyvät keskusteluissa myös suomalaisnuorten ja -opiskelijoiden parissa. Termeistä, jotka viittaavat sukupuoli-identiteettiin tai etnisiin ryhmiin, käydään kovaakin keskustelua. Opettajan tai luennoitsijan on hyvä tiedostaa termeihin liittyvät sensitiivisyydet. Vastakkaisistakin näkemyksistä kannattaa olla tietoinen. Kieli ja termit liittyvät myös sananvapauteen ja demokratiaan.

Lähteet

Fourier, C. (1971). Design for Utopia: Selected Writings. Studies in the Libertarian and Utopian Tradition. Schocken.

Haywood, C. (2018). Men, Masculinity and Contemporary Dating. Palgrave Macmillan.

Solnit, R. (2018). A broken idea of sex is flourishing. Blame capitalism. The Guardian, 12.5.2018.

Tosches, N. (1982). Hellfire. Grove Press.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050933825