Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Psykologisen ristiriidan jäljillä: kognitiivinen dissonanssi

Mitä on kognitiivinen dissonanssi ja miten se liittyy Ukrainan sotaan?

Venäjän hyökättyä Ukrainaan keväällä 2022 ja sodan käydessä koko ajan brutaalimmaksi uutisten seuraajan mieleen on tullut muun kauhun ohella järkytys siitä, miten Venäjän hallinto pystyy perustelemaan hirmuteot omille kansalaisilleen. Ukrainalaisten syyttäminen natseiksi, narkomaaneiksi ja kemiallisten aseiden kehittäjiksi asiallisesti järjestetyissä tiedotustilaisuuksissa tuntuu paradoksilta, jota ei voi ymmärtää.

Ristiriita ajatusten ja tekojen välillä

Sosiaalipsykologi Leon Festinger esitteli kognitiivisen dissonanssin teorian 1957. Kognitiivinen dissonanssi on epämiellyttävä tunne, joka syntyy silloin, kun henkilö on tietoinen ristiriidasta ajatustensa ja uskomustensa ja käyttäytymisensä välillä. Festingerin teoria esittää, että henkilö haluaa lievittää kokemaansa kognitiivista dissonanssia etsimällä syitä, joiden vuoksi hän tekee asioita, joihin hän ei usko tai jotka ovat hänelle vastenmielisiä. Brutaalien tekojen suorittajilla dissonanssia helpottaa ajatus, että ”heitä käskettiin”; asiallisestihan tämä voi olla tottakin.

Kognitiivinen dissonanssi ilmenee arkielämässä siten, että ihmiset uskovat asioihin, joihin heidän vertaisryhmänsä uskoo.

Kognitiivinen dissonanssi johtaa itsepetokseen, joka voi olla tarpeen henkilön minäkuvan suojelemiseksi. Kahden ristiriitaisen kognition kokeminen on ahdistavaa. Suojamekanismi toimii siten, että henkilö pyrkii muuttamaan ajatuksensa toimintansa mukaiseksi tai muuttamaan tekonsa ajatustensa mukaiseksi. Jälkimmäinen strategia ei useinkaan onnistu. Strategiana voi olla myös valikoiva altistuminen: henkilö välttää tietoa, joka ei ole sopusoinnussa hänen ajatustensa ja arvojensa kanssa (Hart ym., 2009).

Arkielämän ristiriitoja

Kognitiivinen dissonanssi ilmenee arkielämässä siten, että ihmiset uskovat asioihin, joihin heidän vertaisryhmänsä uskoo – riippumatta siitä, miten esimerkiksi vertaisarvioitu tutkimus asiasta esittää. Taipumus koskee sekä kouluttautuneita että kouluttautumattomia. Toki koulutettu väestö luottaa pääsääntöisesti vertaisarvioituun tutkimukseen, mutta arkielämässä tieteellinen näkökulma voi välillä unohtua.

Tietty sosioekonominen ryhmä ajattelee tietyistä asioista (vaikkapa maahanmuutosta tai maahanmuuton vastustajista) suunnilleen samalla tavalla. Kiusalliset, oman ajattelun kanssa ristiriidassa olevat perustellutkin argumentit tekee mieli torjua. Näin päädymme stereotyyppisiin ajatuksiin siitä, millaisia ”Helsingin hipsterit” tai ”maalaiset” ovat – tai miksi alkoholin nauttiminen ei oikeastaan ole vahingollista.

Somekupla vaikuttaa

Somekuplat ruokkivat kognitiivista dissonanssia. Samalla tavalla ajattelevat ihmiset käyttävät samoja sosiaalisen median alustoja ja vahvistavat toistensa ajatuksia ja harhaluuloja. Väitetään, että julkinen kielenkäyttö on muuttunut kovemmaksi juuri siksi, että ihmiset eivät näe kuplansa ulkopuolelle. Näin voi ollakin, mutta kognitiivisen dissonanssin ongelmat ovat olleet maailmassa ihmiskunnan historian ajan.

Somekuplat ruokkivat kognitiivista dissonanssia.

Natsi-Saksassa tavalliset ihmiset tiesivät, mitä juutalaisille tehtiin, ja keksitysleirien vartijat saattoivat olla hyviä perheenisiä. Kognitiivinen dissonanssi oli pakko tukahduttaa omaa ajatteluaan muuttamalla, koska toimintaansa ei kukaan pystynyt hengissä säilyen muuttamaan. Elokuvassa Schindlerin lista (1993) on vaikuttava (järkyttävä) kohtaus, kun komentaja Goeth tullee sanoittaneeksi kognitiivisen dissonanssin kohtaamisessaan juutalaisen kotiapulaisensa kanssa. Historiallinen, hindujen pyhistä teksteistä lainattu, kognitiivisen dissonanssin inspiroima sitaatti on fyysikko Oppenheimerin lause ensimmäisen atomipommin räjähtäessä heinäkuussa 1945: ”Now I am become Death, the destroyer of worlds”.

Reflektointia

Kognitiivinen dissonanssi on tieteellinen käsite, mikä ei tarkoita sitä, etteikö tieteentekijä itse voisi kärsiä kognitiivisesta dissonanssista. Dokumentissa ”Tieteen sokaisemat” eläinkokeiden tekijät avautuvat ristiriitaisista tunteistaan tutkimustyötä suorittaessaan.

Organisaatioiden, julkisten ja yksityisten, virallisilla sivuilla kerrotaan toiminnasta niin kauniin sanakääntein, että kriittinen lukija ei voi olla miettimättä, onko kauniiden ”strategioiden” ja  ”kompetenssien” sekä organisaation toiminnan välillä ristiriitaa. Kauniin puheen kuorruttamanakin organisaation olisi syytä pystyä kertomaan toiminnastaan myös aidosti ja täsmällisesti.

Entäpä tavallinen elämä? Koemmeko koskaan kognitiivista dissonanssia? Kotona, työssä, vapaalla? Tämän jätän lukijan pohdittavaksi.

Lähteet

Festinger, L. (1957). A Theory of Cognitive Dissonance. Stanford University Press.

Hart, W., Albarracin, D., Eagly, A., Brechan, I., Lindberg, M. & Merrill, L. (2009). Feeling validated versus being correct: A meta-analysis of selective exposure to information. Psychological Bulletin 135(4), 555-588.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050933847