Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Tosi valheita

Totuus ei pala tulessakaan, sanotaan, mutta voiko valheesta tulla ”totta”? Milloin, miten ja kenelle?

Lumetotuusvaikutus on ilmiö, jossa systemaattisesti toistettu osittain tai kokonaan paikkansapitämätön väite muuttuu  viestin vastaanottajien mielessä todeksi.

Suuresta maailmasta tuttu absurdi väite on Hillary Clintoniin liitetty PizzaGate-salaliittoteoria, jonka mukaan Yhdysvaltain johtavat demokraatit harjoittivat mm. ihmiskauppaa, ja toiminnan keskus oli erään pitserian takahuone. Väite oli liian mieletön ollakseen millään tavalla vakavasti otettava, mutta vaihtoehtomedioissa sitä toistettiin ahkerasti ja lähes 30 prosenttia väestöstä uskoi, että asia oli mahdollisuuksien rajoissa (Huang & Kang, 2016).

Britannian Brexit-kampanjassa vuonna 2019 toistettiin väitettä, että maa lähettää 350 miljoonaa puntaa EU:lle viikossa. Väite oli virheellinen mutta sillä saattoi olla äänestyspäätöksen vaikutusta.

Joe Bidenin voitettua Yhdysvaltain presidentinvaalit vuonna 2020 Donald Trump kannattajineen alkoi toistaa väitettä siitä, että vaalit olivat epärehelliset ja että Biden ”varasti voiton”. Seuraukset johtivat traagisiin tapahtumiin kongressitalossa tammikuussa vuonna 2021. Ajatus siitä, että kuussa ei ole koskaan käyty, elää edelleen. Arvioiden mukaan 5–20 prosenttia amerikkalaisista pitää mahdollisena, että kuussa ei ole käyty ja että kyse on vain salaliitosta (Godwin, 2019).

Toisto valheen tukena

Tutkimuksen mukaan ihmisen ajatteluun ja uskomuksiin on helppo vaikuttaa väitteiden toistolla: henkilö voi lopulta pitää systemaattisesti toistettua väitettä totena, vaikka hän tietäisi, että väite ei ole totta (Dechene ym., 2009). Valheellisten väittämien toisto on systemaattista toimintaa ja vaatii kurinalaisuutta ja suunnittelua (Xiaoqing ym., 2012). Lumetotuusvaikutus koskee sekä tosia että epätosia väittämiä, jotka voivat olla suullisia tai kirjallisia, ja toistojen väli voi vaihdella muutamasta minuutista viikkoihin. Tutkimuksen mukaan voi olla jopa niin, että faktantarkistus vahvistaa paikkansapitämätöntä väitettä: faktantarkistaja tulee toistaneeksi, ehkä useaankin kertaan, valheellisen väitteen sitä kumotessaan.

Tutkimuksen mukaan ihmisen ajatteluun ja uskomuksiin on helppo vaikuttaa väitteiden toistolla.

On mahdollista, että ihmisen aivot ovat valmiimpia hyväksymään valeuutisia kuin oikeita uutisia. Professori Whitmore (2020) toteaa, että tietynlaiset valeuutiset ovat ”mieluisia”, koska ne ovat sopusoinnussa vahvistusharhan kanssa. Aivot hyväksyvät meille mieluisaa informaatiota ja hylkäävät epämieluisaa informaatiota (Whitmore, 2020).

Epädemokraattiset yhteiskunnat hyödyntävät lumetotuusvaikutusta joka päivä: kansalle syötetään valheellista tietoa, josta tulee vastaanottajan mielessä lopulta jollakin tapaa totta. Vaihtoehtoisia tulkintoja ei mahdollisteta, eikä poliittista satiiria ole. Lumetotuusvaikutus osaltaan selittänee pitkäaikaisten harvainvaltaan perustuvien valtioiden – esimerkiksi Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean – hallinnon jatkuvuuden. Trollitehtaiden toiminta on omassa lajissaan loogista: väite voi olla miten mieletön tahansa, mutta loputtomalla toistolla siihen alkaa joku uskoa. Määrä korvaa laadun.

Lumetotuudet arjessa

Entäpä arkipäivän elämä? Altistummeko lumetotuusvaikutukselle? Koko ajan. Mainosten teho perustuu juuri tälle vaikutukselle. Mainos voi olla hyvä tai huono ja enemmän tai vähemmän totuudenmukainen, mutta pääasia on, että se toistuu tarpeeksi.

Työelämässä osa henkilöstöstä voi suhtautua esimerkiksi uuteen strategiaan vastahakoisesti. Siitä ei tarvitse välttämättä piitata, vaan strategia kannattaa lanseerata tehokkaasti ja näyttävästi. Tärkeintä on, että uudet termit ja ajatukset ajetaan sisään toistoja säästämättä siten, että ne tulevat osaksi jokaisen arkipäivää, halusi tai ei.

Voiko lumetotuusvaikutukselta suojautua? Diktatuurissa oletettavasti ei voi. Demokratioissa tehokkain tapa lienee yleinen kriittisyys. On hyvä kyseenalaistaa sekä omia että muiden mielipiteitä. Voi tietysti kysyä, kannattaako tämä. Onko ”yleisten totuuksien” kyseenalaistaminen esimerkiksi omassa työyhteisössä tai poliittisessa järjestössä järkevää? Tekeekö se elämästä parempaa, johtaako se mihinkään?

Lähteet

Dechene, A., Stahl. C, Hansen. J. & Wänke. (2009). The Truth About the Truth: A Meta-Analytic Review of the Truth Effect. Personality and Social Psychology Review 14(2): 238–257.

Godwin, R. (2019). One giant … lie? Why so many people still think the moon landings were faked. The Guardian. 10.7.2019.

Huang, G., Kang, C. (2016). Dissecting the PizzaGate Conspiracy Theories. The New York Times. Archived from the orginal on December 10, 2016.

Xiaoqing, H., Hao, C. & Genyue, F. (2012). A Repeated Lie Becomes a Truth? The Effect of Intentional Control and Training on Decepetion. Frontiers in Psychology 3, 488.

Whitmore. M. (2020). Webinar on Making Sense of Nonsense. Webinar, Kent State University, 23.10.2020.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061346055