Kohtaava vaikuttaminen ja yhteisöllisen organisaation uudistuvat arvot

Diak pyrkii vaikuttamaan maailman parantamiseksi. Samalla sen strategiaan kuuluu ajatus, että on monta tapaa parantaa maailmaa. Työala-, tiimi-, projekti- ja yksilökohtaista vaihtelunvaraa on paljon. Diakin strategian ja arvojen puitteissa näin saa olla. Jokaisella diakilaisella on oma tapansa parantaa maailmaa.

Eettiseen vaikuttamiseen kuuluu sekä omien arvojen ottaminen vakavasti että avoimuus uudelle. Tässä kirjoituksessa keskityn kysymykseen, miten yhteisöllisen organisaation arvot voivat uudistua kohtaavan vaikuttamisen kautta. Lähden kuitenkin liikkeelle hieman laajemmasta arvojen muuttumisen ja muuttamisen käsitteellisestä kartoituksesta.

Arvot muuttuvat jo huomaamatta

Kun maailma muuttuu, ihmisten arvot muuttuvat mukana osin huomaamatta. Maailman muuttuminen voi kuitenkin olla myös hyvä peruste arvojen muuttamiselle. Monen eettisen nykykeskustelun ytimessä ovat kysymykset siitä, miten meidän tulisi reagoida esimerkiksi globalisaatioon, monikulttuuristumiseen tai digitalisaatioon laajoina muutoskonteksteina.

Kun maailma muuttuu, ihmisten arvot muuttuvat mukana osin huomaamatta.

Myös esimerkiksi organisaation resurssitilanteen muuttuminen voi vaikuttaa sen jäsenten arvomaailmaan huomaamatta. Organisaation jäsenet saattavat hiljalleen joko huolestua tilanteesta tai nähdä siinä uusia mahdollisuuksia.

Toisaalta muuttuvista resurssinäkymistä voidaan keskustella avoimesti: millaisia toimenpiteitä tilanteeseen reagoimiseksi tarvitaan ja millaisia arvovalintoja niihin liittyy?

Arvojen muuttamisen tapoja ja konteksteja

Yhteisöjen ja organisaatioiden arvoja voidaan uudistaa myös proaktiivisesti. Tämä tarkoittaa usein rakentavien arvolähtöisten ratkaisujen kehittämistä jossakin tutussa kontekstissa. Kyse voi olla esimerkiksi proaktiivisesta yhteisönrakentamisesta ruohonjuuritasolla tai vaikuttamistyöstä paikallisella, valtakunnallisella tai jopa kansainvälisellä tasolla.

Proaktiivista kehittämistä pidetään yleensä organisaatioissa tervetulleena. Pelkkä olosuhteisiin sopeutuminen ei usein edistä organisaation arvoja riittävästi.

Varsinkin yhteisöllisessä organisaatiossa proaktiivinen muutos edellyttää organisaation taustalla olevien arvojen juurevaa ymmärtämistä. Jotta sopiva tasapaino vanhan ja uuden välillä löytyisi, on ennen kaikkea ymmärrettävä organisaatiota kannattelevaa yhteisöä ja sen toimintaa toteuttavia ja uudistavia ihmisiä. Yhteisöllisen organisaation arvot voivat muuttua tällaisissa prosesseissa sen sisältä käsin, jos organisaation jäsenten itseymmärrys muuttuu.

Tässä kirjoituksessa kiinnitän erityistä huomiota organisaation arvojen muuttumiseen vuorovaikutuksessa sen yhteistyökumppaneiden ja laajemmin yhteiskunnallisen keskustelun kanssa. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun osallistumme (Diakin arvojen mukaisesti) reilusti kohtaavaan vaikuttamiseen ja yhteistyöhön.

Summaan kuitenkin ensin seuraavaan taulukkoon keskeisimmät yllä mainitut näkökulmat yhteisöllisen organisaation arvojen muuttumiseen.

Taulukko 1. Yhteisöllisen organisaation arvojen muuttumisen tapoja ja konteksteja.

Taulukossa ovat tummennettuina ne arvojen muuttumisen tavat ja kontekstit, joihin tässä kirjoituksessa kiinnitetään erityistä huomiota. Esimerkiksi se, että maailman muuttuminen muuttaa arvojamme osin huomaamatta, ei ole tarkastelun kohteena. Syrjemmälle jäävät myös esimerkiksi arvojen reaktiivinen muuttaminen muuttuvan resurssitilanteen takia ja yhteisön sisäinen arvojen reaktiivinen uudistaminen.

Johtamiskirjallisuuden näkökulmia

Yllä hahmoteltua kartoitusta arvojen muuttumisesta voi valottaa esimerkiksi johtamiskirjallisuuden avulla. Muutoksen johtaminen -kirjassaan Jari Salminen (2022, s. 17) asettuu kannattamaan Jack Welchin lausahdusta: ”Muutu ennen kuin on pakko!”

Nyt luonnostelemani kohtaavan vaikuttamisen lähestymistapa on samoilla linjoilla. Uudistuminen onnistuu todennäköisesti paremmin, jos kykenemme harkitsemaan ennakoivasti, mitkä ovat ne vankimmat arvomme, joiden varassa haluamme uudistua. Tätä kautta voimme päätyä myös päivittämään nykyarvojamme. Proaktiivisen muutoksen ei kuitenkaan tarvitse olla hektistä, vaan juureva ennakointi voi mahdollistaa vakaasti harkitun muutoksen.

Salminen korostaa, että muutos ei tapahdu vain virallisten reittien kautta. Niiden ohella vaikuttavat monet organisaatiokulttuurin juonteet, mukaan lukien niin kutsuttu ”käytäväparlamentti” ja ”vuorovaikutustyhjiöt”. (Salminen 2022, s. 49–51.) Epävirallinen arvojen uudistuminen jäsentyy yllä olevassa taulukossa osaksi yhteisön sisäistä muuttumista – huomaamatonta, reaktiivista tai proaktiivista.

Erittäin tärkeitä jo muutosprosessiin suunnitteluvaiheessa huomioitavia tekijöitä ovat Salmisen (2022, s. 49–51) mukaan yhteiskuntasuhteet ja verkostot. Nämä ovat keskiössä, kun kyse on kohtaavasta vaikuttamisesta. Yhteiskuntasuhteiden ja verkostojen kautta vaikutetaan ja tullaan vaikutetuiksi.

Yhteisöllisessä organisaatiossa arvot ovat kaikkien asia

Teoksessaan Arvovalta Jukka Saksi tarkastelee arvojen hyödyntämistä 2020-luvun johtamis- ja asiantuntijatyössä. Saksi (2020, s. 13–15) pyrkii välttämään ”vanhan liiton” johtajakeskeistä lähestymistapaa. Hän korostaa arvojen vaikutusta yksilöiden ja yhteisöjen tasolla. Saksi näkee arvot asioina, joita pidämme merkityksellisinä. Kevyen arvopuheen sijaan oleellisia ovat arvot, jotka kestävät myös kriisiaikoina.

Saksi (2020, s. 172–177, 193–210) ei kuitenkaan väheksy organisaation kirjattuja arvoja. Selkeät arvot tuovat johtamiseen pitkäjänteisyyttä. Hän myös toteaa erityisesti kolmannen sektorin kokonaisuudessaan rakentuneen arvojen päälle.

Tässä kirjoituksessa käytän termiä yhteisöllinen organisaatio. Tällä viittaan erityisesti organisaatioon, jossa arvoja jäsennetään Saksin tapaan yhteisöstä käsin. Kyse ei siis ole esimerkiksi voitonmaksimoinnista, eikä myöskään vaikkapa ministeriön tai hyvinvointialueen hallinnon määrittämistä arvoista.

Toki jokaisella organisaatiolla on strategiaan kirjattavista arvoista päättävä hallintonsa. Varsinkin yhteisöllisissä organisaatioissa tällaiset päätökset voivat kuitenkin olla kestäviä vain, jos yhteisön jäsenet tunnistavat ne riittävästi omikseen. Yhteisöllisen organisaation kullakin jäsenellä on nimittäin samalla oma arvomaailmansa.

Kuten filosofi ja talousnobelisti Amartya Sen on analysoinut tarkemmin esimerkiksi kirjoissaan Development as Freedom (1999) ja The Idea of Justice (2009), ihmisten identiteetit kytkeytyvät tyypillisesti useisiin ryhmiin ja organisaatioihin. Kohtaavassa vaikuttamisessa oletetaan samaan tapaan, että ihmiset vaikuttavat organisaation jäseninä maailmassa moniulotteisina ihmisinä ja persoonina.

Proaktiivinen ja kohtaava vaikuttaminen

Proaktiivisessa maailman muuttamisessa yksittäisellä ihmisellä tai yhteisöllä on harkittu, arvolähtöinen käsitys maailman parantamisesta. Silloin kun käsitys on realistinen, siinä on otettu huomioon esimerkiksi käytettävissä olevat resurssit ja ennakoitavissa olevat muutokset niissä.

Arvolähtöisen yhteisön tapauksessa kyseessä tulisi olla käsitys, joka nousee yhteisön sisäisistä arvoista joko suoraan tai niiden yhteisessä uudistamisessa.

Kohtaava vaikuttaminen ei ole perusluonteeltaan julistamista. Pikemmin kyseessä on dialogien myötä syntynyt ja vakaasti harkittu käsitys siitä, että juuri näin maailmaa on parannettava. Sorrettuja on puolustettava, hyviä tavoitteita on edistettävä ja maailman kestävyyttä on vahvistettava. Tällaiseen vaikuttamistyöhön voidaan kohdistaa merkittäviä määriä taloudellisia ja muita resursseja.

Jos pyrimme vaikuttamaan muihin ilman, että olisimme itse valmiita oppimaan heiltä, ei voida puhua kohtaavasta vaikuttamisesta.

Jos pyrimme vaikuttamaan muihin ilman, että olisimme itse valmiita oppimaan heiltä, ei voida puhua kohtaavasta vaikuttamisesta. Avoimuutta uuden oppimiselle voi pitää jopa kohtaavan vaikuttamisen välttämättömänä ehtona, sine qua non, jotta sen dialoginen luonne ei katoa. Tällöin vaikuttaminen ei ole vain valmiin infopaketin tai ratkaisun viestimistä, vaan siihen liittyy aitoon vuorovaikutustilanteeseen asettuminen.

Kohtaaminen merkitsee toisen huomioimista

Taulukossa olen käyttänyt myös termiä vaikuttava kohtaaminen. Siinä keskiössä on kohtaaminen, jolla on vaikutusta vuorovaikutuksessa olevien ihmisten arvomaailmaan.

Tällainen voi olla hieno ideaali. Se ei kuitenkaan ole keskiössä silloin, kun ainakin yhden osapuolen tavoitteena on nimenomaan vaikuttaa. Proaktiivisessa kohtaavassa vaikuttamisessa taustalla on laajempi arvolähtöinen visio muutoksesta parempaan, ja tätä halutaan edistää kohtaavan vuorovaikutuksen avulla. Jos kohtaava vaikuttaminen on vain reaktiivista, voidaan yrittää korjata jotain vääryyttä tai parantaa jotain oiretta.

Esimerkiksi filosofi Martin Buber ja lääkäri, kohtaavan hoitotieteen ja sen teologian kehittäjä Paul Tournier ovat korostaneet, että kohtaamisessa toinen ei ole vain ’hän’, vaan myös ’Sinä’. Toinen otetaan vakavasti persoonana ja omana itsenään, ei vain jonkin organisaation jäsenenä tai jonkin roolinsa vuoksi. (Cox ym., 2007.)

Filosofi Emmanuel Levinas on korostanut erikseen kasvojen merkitystä. Diakonisessa hoitotyössä kohtaamisen taidot ovat erittäin tärkeitä (Päivänsalo, 2021). Hoitaja voi oppia uutta hoidettaviltaan kenties päivittäin.

Vaikuttamistyössä uuden oppimisen merkitys korostuu, koska usein kaikilla osapuolilla on tavoitteena parantaa maailmaa jollain tavalla. Ketään ei välttämättä tarvitse herätellä maailman parantamisen tärkeyteen. Kohtaavaa, uuden oppimiselle avointa vuoropuhelua tarvitaan kipeästi, jotta voidaan sovittaa yhteen eri osapuolten arvoja ja visioita – ja onnistua toteuttamaan hyviä aloitteita yhdessä.

Lähteet

Cox, J., Campbell, A.W. & Fulford, B. (toim.) (2007). Medicine in the Person: Faith, Science, and Values in Health Care Provision (2007). Jessica Kinsley Publishers.

Saksi, J. (2020). Arvovalta. Opas Arvojen hyödyntämiseen 2020-luvun johtamis- ja asiantuntijatyössä. Kauppakamari.

Salminen, J. (2022). Muutoksen johtaminen. Matkaopas organisaation muutosmatkalle. BRIK.

Sen, A. (1999). Development as Freedom. Anchor Books.

Sen, A. (2009). The Idea of Justice. The Belknap Press of Harvard University Press.

Päivänsalo, V. (2021). Encounters and Ethics in Diaconal Nursing: A Cross-Contextual Approach. Teoksessa P. Thitz, M. Malkavaara, L. Rättyä & M. Valtonen (toim.), Diaconal Nursing in Finland: Theory and practice, p. 85 –100. (Diak Publications 1). Diaconia University of Applied Sciences.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301021088