Ratkaisukeskeinen työnohjaus ja työelämän spiritualiteetti

”Kun ihmiset työskentelevät sydämellään, he ovat kenties myös löytäneet työn merkityksen ja tarkoituksen. He ovat ehkä löytäneet työnsä kautta täyttymyksen, joka tarkoittaa sitä, että ihminen voi työtä tehdessään ja työpaikallaan ilmaista kokonaisvaltaisesti sitä, mitä hän on ihmisenä.” (Kanerva ja Tanska, 2015.)

Suomen työnohjaajat ry:n (STOry, 2023) määritelmän mukaan työnohjaus on oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä, joka tapahtuu koulutetun työnohjaajan kanssa. Se on työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten, tunteiden ja kokemusten tulkitsemista ja jäsentämistä.

Kärkkäinen (2021) puhuu työnohjauksesta työn, sen tekemisen tavan ja työntekijän kehittämismenetelmänä, jossa korostuu työnohjattavan ja työnohjaajan välinen vuorovaikutus.

Mitä on sitten ratkaisukeskeinen työnohjaus? Ruutu ja Salmimies (2020) toteavat osuvasti, että ratkaisukeskeisyys ei ole tekniikka, vaan asenne tai tapa ajatella ja katsoa maailmaa. Millainen on tämä ratkaisukeskeinen tapa ajatella ja katsoa maailmaa? Ja miten siihen voi yhdistyä työelämän spiritualiteetti?

Arvopohja painaa myös työelämässä

Puhuttaessa työelämän spiritualiteetista viitataan usein arvoihin. Myös ratkaisukeskeinen työnohjaus perustuu tiettyihin arvoihin ja periaatteisiin.

Ratkaisukeskeisyys sisältää ajatuksen, että ihminen on kokonaisvaltainen. Ihmiselle on ominaista tunteet, ajatukset, henki, keho ja ihmissuhteet, ja ne ovat suhteessa toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa. Ratkaisukeskeistä työnohjausta ohjaa siis holistinen ihmiskäsitys.

Ratkaisukeskeisyys sisältää ajatuksen, että ihminen on kokonaisvaltainen.

Rauhala (2015) puhuu ihmisessä olevista tajunnallisuuden, situationaalisuuden ja kehollisuuden ulottuvuuksista.  Tajunnallisuuteen sisältyy henkisyys, ihmisyyden korkeampi tietoisuus, jota kutsutaan myös spiritualiteetiksi. Se ilmenee ihmisessä esimerkiksi rakkautena, myötätuntona, suvaitsevaisuutena, anteeksiantona, tyytyväisyytenä ja vastuullisuutena. (Juntunen, Nortomaa & Spännäri, 2015.)  Ulottuvuuksien vaikutuksia toisiinsa kuvastaa ajatus ”ykseys moninaisuudessa”.

On tärkeää, että työnohjaaja on kiinnostunut myös ihmisen henkisyydestä ja sen vaikutuksesta työhön. Hän on kiinnostunut siitä, miten työnohjattava kokee työnsä, millaisia merkityksiä hän antaa työllensä, millaisia arvoja hän pitää tärkeinä ja millaisia ovat ohjattavan henkilökohtaiset arvot ja niiden suhde työhön sekä työyhteisön ja organisaation arvoihin.

Ongelmaa ei ole, jos henkilökohtaiset arvot ja työyhteisön arvot ovat sopusoinnussa. Mikäli työntekijä kokee vahvaa arvoristiriitaa omien arvojensa ja työyhteisön arvojen välillä voi seurauksena olla uupumus, joka voi ilmetä myös kehon kielteisinä tuntemuksina.

Työnohjaaja auttaa ratkaisukeskeisellä työskentelyllä tutkimaan mahdollisia ristiriitaisuuksia. Konkreettisesti se voi tarkoittaa sitä, että ohjattava kirjaa ylös henkilökohtaiset arvot ja  työn tai työyhteisön arvot sekä pohtii niiden suhdetta ja merkityksiä.

Ratkaisukeskeisyydessä painotetaan voimavaroja

Kirjoittaminen ja luovat menetelmät toimivat oivallisina ulkoistamisen ja symbolisen etäisyyden välineinä työn spiritualiteetin hahmottamisessa. Ne tekevät näkyväksi ilmiötä, ja etäisyyden avulla aiheesta on helpompi keskustella. (Dolan, 1998.)

Joskus oman elämän ja työn arvojen ristiriita voi osoittautua niin voimakkaaksi, että ohjattava päätyy irtisanoutumaan. Ratkaisukeskeisyydessä muutosta ei nähdä tappiona, vaan mahdollisuutena, sillä siihen liittyy myönteisen tulevaisuuden näkökulma ja pohtiminen. (Furman & Ahola, 2012.)

Tulevaisuuteen suuntaavien kysymysten avulla (Ihmekysymys, Tulevaisuuden muistelu) voidaan selventää ohjattavan arvoja ja tahtotilaa. Työelämän spiritualiteettiin liitetty kutsumusajatus voi olla ohjattavalla haastettuna. Työnohjaaja voi auttaa oivaltamaan, että myös kutsumuksen toteuttaminen vaatii rajoja ja lepoa.

Ratkaisukeskeiselle työnohjaajalle on tyypillistä suunnata huomio ohjattavan selviytymiseen (De Jong & Berg, 2013).   Huolimatta esimerkiksi arvoristiriidoista kiinnitetään huomiota niihin tekijöihin ja asioihin, jotka auttavat jaksamaan ja selviytymään työssä.

Voimavarojen ja vahvuuksien korostaminen on ominaista ratkaisukeskeiselle työohjaukselle. Niitä hyödyntämällä työnohjaaja pyrkii työnohjattavan itsensä asettamien tavoitteiden ja elämänarvojen saavuttamiseen arvostaen ohjattavan toimijuutta hyvinvoinnin edistämisessä. (Kärkkäinen, 2021; Ruutu & Salmimies, 2020.)

Työnohjaajalta vaaditaan avarakatseisuutta

Arvoista puhuttaessa on tärkeää ratkaisukeskeisyyden korostama ei-tietämisen asenne. Sillä tarkoitetaan, että työnohjaaja kykenee siirtämään oman viitekehyksensä sivuun ja keskittymään asiakkaan viitekehykseen. (De Jong & Berg, 2013.)

Työnohjattavan arvot ja tapa hahmottaa maailmaa voivat poiketa suuresti työnohjaajan omista arvoista. Työnohjattavan spiritualiteetti voi sisältää uskonnollisia piirteitä, joita työnohjaaja pitää vieraina. Yksi tällainen voi liittyä johonkin ”korkeampaan” voimanlähteenä.

Työnohjattavan arvot ja tapa hahmottaa maailmaa voivat poiketa suuresti työnohjaajan omista arvoista.

Uskonnollissävytteiset puheet saattavat hämmentää työnohjaajaa, mutta juuri niiden sisällöt voivat olla työssä kannattelevia tekijöitä työnohjattavalle. Näiden näkökulmien kuunteleminen vaatii kunnioitusta työnohjaajalta. Ohjattavan vahva ajatus työstä kutsumuksena, korkeamman johdatuksena, voi olla juuri sen tekijä, joka motivoi työssä, vaikka työolosuhteet olisivat puutteelliset. Kutsumus voi ajaa jopa ohi työolosuhteiden.

Ratkaisukeskeinen työnohjaus perustuu moniin teorioihin

Ratkaisukeskeisen työskentelyn taustalla vaikuttavat useat teoriat, muun muassa systeemiteoria. Sen mukaan systeemin kaikki osat vaikuttavat toisiinsa. Pelkästään yksilöt eivät ole vain osiensa kokonaisuuksia, vaan myös työyhteisöt. Esimerkiksi työyhteisö voidaan ajatella rakennelmana, jossa yhteen osaan vaikuttaminen vaikuttaa koko systeemiin. (De Shazer, 2014; Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+, 2018.)

Tämä on tärkeä näkökulma ratkaisukeskeisessä työnohjauksessa. Yksilöiden kanssa käydyillä arvokeskusteluilla on merkityksensä kokonaisuudessa, vaikka merkitystä on myös sillä, että niistä keskustellaan työyhteisössä yhteisesti. Kybernetiikan, joka on systeemiteorian osateoria, vaikutuksena voidaan pitää sitä, että asioita ei tulkita, vaan havainnot ovat päätelmien pohjana. Tämä näkyy esimerkiksi toteamuksissa ”älä korjaa sitä, mikä toimii” ja  ”tee lisää sitä, mikä toimii”. (De Jong & Berg, 2013; Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+, 2018.)

Tämä näkökulma on osuva myös spiritualiteettiin kuuluvassa arvokeskustelussa. Kiinnitetään ensisijaisesti huomio niihin arvoihin, jotka luovat tasapainoa esimerkiksi oman yksityiselämän ja työelämän välille tai ovat sellaisia, joihin jokainen työyhteisön jäsen voi sitoutua, ja pohditaan niiden myönteistä vaikutusta.

Ratkaisukeskeisen työskentelyn taustalla vaikuttaa myös sosiaalinen konstruktionismi. Sen mukaan ihmisen todellisuus on sosiaalinen ja kielellinen rakennelma siitä, mitä olemme kokeneet. Kielen avulla ihminen oppii toimimaan yhteisöissä. Kieli kertoo ihmisen maailmasta, ja sen avulla voimme muuttaa maailmaa. (De Shazer, 2014; Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+, 2018.)

Ratkaisukeskeisessä työnohjauksessa kielen avulla, esimerkiksi sanavalinnoilla, työnohjaaja voi  aktivoida tai tyrehdyttää arvoihin eli työn korkeampiin merkityksiin liittyvää keskustelua. Ohjattavaa arvostavalla kuuntelulla ja hänen ilmaisujaan hyödyntämällä sekä tarkentavilla kysymyksillä työnohjaaja saa tunnun ohjattavan maailmasta. (De Jong & Berg, 2013.)

Kielen avulla ja näkökulmaa vaihtamalla (Mattila, 2011) työnohjaaja voi haastaa ohjattavaa pohtimaan arvojensa laatua. Mikä esimerkiksi hänen arvoissaan ja asenteissaan on erityisen arvokasta ja säilytettävää? Entäpä mikä on sellaista, joka ei rakenna työyhteisöä tai on jopa ohjattavaa itseään vastaan?

Työnohjauksesta intoa ja merkityksellisyyttä

Työnohjaus antaa hyvät mahdollisuudet työelämän ja työn syvemmän tarkoituksen eli spiritualiteetin huomioimiselle ja vahvistamiselle. Se näkee ihmisen oman elämänsä asiantuntijana tunteineen, ajatuksineen, toiveineen ja arvoineen ja antaa niille tilaa. Sen perusasenne on ei-tietäminen ja avoimuus erilaisuudelle.

Ratkaisut löytyvät kiinnittämällä huomio työnohjattavan resurssien ja voimavarojen lisäksi tulevaisuuteen (Kärkkäinen, 2021). Vaikka elämämme epävarmassa ajassa, ratkaisukeskeinen työnohjaus on otteelta hyvin toivoa ja uskoa luovaa. Myönteisyydessään se auttaa näkemään kunkin hetken positiiviset puolet ja tulevaisuudessa mahdollisuuksia uhkien sijaan (Dolan, 2014).

Ratkaisukeskeinen työohjaaja tukee kutakin yksilöä kutsumuksessaan sekä työn imun ja innon ylläpitämisessä tai löytämisessä. On todettu (Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+, 2022), että ”ratkaisukeskeinen työnohjaus on kehittämismenetelmä jatkuvassa muutoksessa olevaan työelämään”.

Lähteet

De Jong, P., & Berg, I.K. (2013). Ratkaisukeskeisen terapian oppikirja. Lyhytterapiainstituutti Oy.

De Shazer, S. (2014). Ratkaisevat erot. Vastapaino.

Dolan, Y. (2013). Pieni askel. Tie hyvään elämän traumaattisen kokemuksen jälkeen. Lyhytterapiainstituutti Oy.

Furman, B., & Ahola, T. (2012). Ongelmista ratkaisuihin. Lyhytterapian perusteet. Tammi.

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+. (12.11.2018). Millaista on ratkaisukeskeinen johtaminen ja esimiestyö. https://hyplus.helsinki.fi/millaista-on-ratkaisukeskeinen-johtaminen-ja-esimiestyo/

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+. (2022). Ratkaisukeskeinen työnohjaaja. https://hyplus.helsinki.fi/koulutus/ratkaisukeskeinen-tyonohjaaja/

Juntunen, E., Nortomaa, A., & Spännäri, J. (2015). Työelämän spiritualiteetin mittaaminen [Esitelmä]. Työelämän tutkimuspäivät. https://docplayer.fi/17152808-Tyoelaman-spiritualiteetin-mittaaminen.html

Kanerva, M., & Tanska, J. (toim.). (2015). Työ ja henki. Avaimia henkiseen ja hengelliseen työhyvinvointiin. Kirjapaja.

Kärkkäinen, M-L. (2021). Työnohjauksen monimuotoisuus. Teoksessa A. Kallasvuo, A. Koski, U. Kyrönseppä, & M-L. Kärkkäinen (toim.),  Työyhteisön työnohjaus. Unigrafia.

Mattila, A. (2011). Näkökulman vaihtamisen taito. WSOY.

Rauhala, L. (2025). Ihmiskäsitys ihmistyössä. Gaudeamus.

Ruutu, S., & Salmimies, R. (2020). Työnohjaajan opas. Valmentava ja ratkaisukeskeinen ote. Alma Talent.

STOry 2023. Suomen työnohjaajat ry. Saatavilla: https://www.suomentyonohjaajat.fi/

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023030329528