Itsemurhia voidaan ehkäistä monilla keinoilla

Kansallisen mielenterveysstrategian ja itsemurhien ehkäisyohjelman vuosille 2020–2030 asetetuista tavoitteista yksi on osaamisen lisääminen itsemurhista. Tämä artikkeli jalkauttaa strategiaa tarjoamalla tietoa itsemurhista ja niiden ehkäisystä.

Itsemurha on yksi yleisimmistä kuolinsyistä maailmanlaajuisesti. Maailmassa tehdään tilastojen mukaan vuosittain yli 800 000 itsemurhaa, mikä tarkoittaa itsemurhaa joka 40. sekunti. Itsemurha lukeutuu 20 yleisimmän kuolinsyyn joukkoon.

Suomessa systemaattinen työ itsemurhien ehkäisemiseksi on saanut niiden määrän laskuun. Itsemurhien määrä on vähentynyt suhteellisen tasaisesti vuodesta 1990, jolloin Suomessa tehtiin yli 1 500 itsemurhaa vuosittain.

Määrä on kuitenkin vielä suuri: vuonna 2021 tehtiin 747 itsemurhaa. Luku on hienoisessa kasvussa. Miesten osuus itsemurhan tehneistä on lähes kolme neljäsosaa. Itsemurhat ovat nuorilla keskeinen kuolemansyy, sillä 15–24-vuotiailla itsemurhien osuus kaikista kuolemansyistä on 26 prosenttia. Aikaisemmin yrittäneellä itsemurhariski kasvaa ainakin kuusikymmentäkertaiseksi, jopa satakertaiseksi. Riskiä lisäävät hoitamaton masennus, ja päihteiden käyttö. (Suomen virallinen tilasto, 2020.)

Itsemurhalta suojaavat tekijät

Käypä hoito -suosituksen (2022) mukaan itsetuhoisuus ilmenee joko epäsuorasti riskinottona, kuoleman toiveena, suorina itsemurha-ajatuksina tai yrityksinä, joista osa johtaa itsemurhaan. Itsetuhoisuus ei väistämättä tarkoita itsemurhakuolemaa, vaan asioiden kulkuun on mahdollista puuttua, ja itsemurhia voidaan estää.

Itsemurha on taustaltaan monitekijäinen prosessi, minkä vuoksi sen vaikuttava ehkäisy on myös monitekijäistä ja kohdistuu itsemurhaprosessin eri vaiheisiin. Itsetuhoisuuteen liittyy riskiä lisääviä ja suojaavia tekijöitä. Keskiössä ovat yksilölliset psyykkiset tekijät, jotka yhdistyvät lähipiirin vuorovaikutussuhteisiin sekä laajempiin sosiaalisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tekijöihin.

Itsetuhoisuuteen liittyy riskiä lisääviä ja suojaavia tekijöitä.

Itsemurhalta suojaavat tekijät näyttävät riskitekijöistä riippumatta pienentävän itsemurha-alttiutta ja vähentävän itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia. Ihmisen kehittyneet selviytymiskeinot, kuten valmius avun hakemiseen muilta, ratkaisukeskeisyys ja ongelmanratkaisutaidot muodostavat kuormitustilanteissa suojan itsetuhoista käyttäytymistä vastaan.

Pärjäävyydellä (resilienssi) vaikeuksia kohdatessa tarkoitetaan taitoa löytää myönteisiä selitysmalleja tapahtumille, tapahtuneesta oppimista, vahvaa oman toimijuuden kokemusta ja kokemusta oman elämän hallinnasta. Elämän kokeminen merkitykselliseksi sekä kokemus sosiaalisesta tuesta suojaavat itsemurha-ajatuksilta ja -yrityksiltä.

Nuoruusiässä myönteiset perhesuhteet suojaavat itsemurhariskiltä. Arkiympäristön tuki muun muassa kouluissa ja työpaikoilla sekä tuen saatavuus ja yksinäisyyden torjunta ovat tärkeitä suojaavia tekijöitä. Kuuluminen uskonnolliseen yhteisöön ja kokemus uskonnollisuudesta sekä itsemurhiin kielteisesti suhtautuva kulttuuri suojaavat itsemurhayrityksiltä. Mielenterveysavopalveluiden saatavuus ja monimuotoisuus ovat yhteydessä vähäisempään itsemurhakuolleisuuteen. (Itsemurhien ehkäisy ja itsemurhaa yrittäneen hoito: Käypä hoito -suositus, 2022).

Nuoret ovat alttiimpia itsemurhille

Itsemurhan riskitekijät liittyvät ihmisen ikään. Nuorten aikuisten itsemurhat voivat liittyä lapsuus- tai nuoruusiän aiempaan käytöshäiriöoireiluun, käytös- ja persoonallisuushäiriöihin, lapsuusiän kaltoinkohteluun, vastoinkäymisiin ja päihdeongelmiin (Itsemurhien ehkäisy ja itsemurhaa yrittäneen hoito: Käypä hoito -suositus, 2022).

Mielialahäiriöiden merkitys riskitekijänä kasvaa iän mukana. Iäkkäillä merkittävimmät riskitekijät ovat depressio- ja päihdeongelmat. Vanhemman ja sisaruksen itsemurhalla on myös merkitystä riskitekijänä, sillä se näyttäytyy opittuna tapana ratkaista ongelmia. Itsemurhakuolemia luonnehtii riskitekijöiden kasautuminen. (Itsemurhien ehkäisy ja itsemurhaa yrittäneen hoito: Käypä hoito -suositus, 2022.)

Itsemurhayritys on prosessi, johon vaikuttaviin tekijöihin voidaan kohdistaa asianmukaista hoitoa. Itsemurhasta puhuttaessa on usein kyse siitä, että itsemurhaa miettivästä tuntuu, ettei hän pysty jatkamaan henkisen kipunsa ja tuskansa kanssa. Kipuja on kaikilla, mutta ongelma syntyy, kun erilaiset traumat, hylkääminen, väkivalta, pettymyksen kokemukset ja tuska tuntuvat kasautuvan.

Itsetuhoisella ihmisellä niin sanottu aivojen hälytysjärjestelmä on helposti epävakaa. Hän menee pakene tai taistele -mielentilaan, joka tarkoittaa sitä, että aivojen rationaalinen puoli jumittuu ja emotionaalinen puoli alkaa käydä ylikierroksilla.  Tällöin ihminen kokee tuskan sietämättömänä ja tuntee, että tilanteesta poispääsyyn ei ole ratkaisua. Itsemurha on ajatus päästä pois tuskallisesta tilanteesta.

Kuinka kohdata itsemurhaa harkitseva?

Itsemurhasta puhuminen on tutkitusti turvallista, eikä se lisää itsemurhan riskiä. Itsetuhoisista ajatuksista kertovan puheet tulee ottaa todesta eikä mitätöidä tai kyseenalaista hänen ajatuksiaan tai tunteitaan. Todennäköisesti ihminen kertoo ajatuksistaan, koska luottaa kuulijaan. Oma, rauhallinen tila voi auttaa myös ihmistä rauhoittumaan. Kun itse pysyy rauhallisena, se auttaa ajattelemaan ja toimimaan paremmin.

Kysyminen on välittämistä. Tärkeää on keskittyä kuuntelemaan aktiivisesti ja antaa ihmiselle aikaa puhua. Itsemurha-ajatuksista tulee puhua suoraan ja sen oikealla nimellä. Jos henkilö ei puhu suoraan itsemurha-ajatuksista, häneltä kysytään: Onko sinulla itsemurha-ajatuksia? Haluatko kuolla? Millaisia itsemurha-ajatukset ovat? (Mielenterveystalo, i.a.).

Seuraavat kysymykset voivat olla hyödyllisiä itsetuhoisen elämäntilanteen kartoittamisessa: Oletko pystynyt nukkumaan ja syömään? Mitkä asiat ovat painaneet mieltäsi viime aikoina? Miten voisin auttaa sinua? Onko sinulla hoitosuhdetta, tiedetäänkö siellä itsetuhoisuudesta? Olennaista on myös selvittää, onko ihmisellä valineitä itsemurhan toteuttamiseen. (Mielenterveystalo, i.a.)

Kysyminen on välittämistä.

Tärkeää on tietää, mitä itsemurhaa miettivä voi luvata hengissä säilymiseksi, kuten kysymällä pystyykö ihminen antamaan lupauksen säilyä hengissä. Itselläni on kokemusta akuutista itsemurhaa miettivän kohtaamisesta. Kysyin häneltä: ”Lupaatko olla kymmenen minuuttia hengissä?” Hän lupasi, ja minä sain lisää aikaa rakentaa toivoa ja uskoa elämään. Vähitellen itsemurha-ajatukset väistyivät, ja ihminen jatkoi elämäänsä.

Miksi-kysymys ei ole oikea-aikainen, koska itsemurhaa miettivällä on harvoin yksiselitteistä syytä. On parempi kysyä esimerkiksi: Mihin henkilö ajattelee itsemurhan tuovan helpotusta? Minkälaista apua henkilö toivoo? Mikä häntä on aikaisemmin auttanut selviytymään vaikeista hetkistä?

Jos kyseessä on lapsi tai nuori, kerrotaan, että itsemurha-ajatuksista on todella tärkeää kertoa omalle vanhemmalle tai jollekin muulle luotettavalle aikuiselle. Hätätilanteessa itsetuhoinen henkilö on saattanut joutua ”itsetuhoiseen tilaan”, jossa hän ei ajattele, kuule tai näe asioita selkeästi. Puhumalla henkilölle yksinkertaisia lauseita ja olemalla kontaktissa hänen kanssaan voit auttaa henkilöä palaamaan ”itsetuhoisesta tilasta” takaisin nykyhetkeen. (Mielenterveystalo, i.a.)

Keskustelussa on tärkeää toivon luominen. Ihmiselle kerrotaan, että itsetuhoisista ajatuksista voi selviytyä ja että itsetuhoisuuteen on saatavilla tutkitusti tehokasta apua. Kannustetaan ja autetaan konkreettisesti henkilöä avun piiriin ja kerrotaan, mistä apua on saatavissa.

Jos itsetuhoinen henkilö on aikuinen, hänelle kerrotaan, että aikuisen teoista vastuu on aina hänellä itsellään. Kuitenkin korostetaan, että apua selviytymiseen on saatavilla, eikä kenenkään tarvitse selviytyä yksin.

Itsetuhoista henkilöä ei jätetä yksin hätätilanteessa. Joissakin yhteisöissä on tapana, että joku henkilö on aina itsemurhaa miettivän kanssa, ja häntä ei jätetä hetkeksikään yksin. Ihmiseltä estetään pääsy lääkkeisiin, aseisiin, teräviin esineisiin tai alkoholiin.

Itsemurhien ehkäisy on kaikkien asia

On tavallista, että itsemurhaa harkitsevan henkilön kanssa keskustelu aiheuttaa monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Hädän, ärtymyksen, syyllisyyden ja avuttomuuden tunteet ovat tavallisia. Siksi on tärkeää muistaa, ettei kenenkään tarvitse yksin pyrkiä ratkaisemaan itsetuhoisen henkilön ongelmia. Itsemurhaa miettivän kohtaaminen on pääosin rankkaa ja asettaa oman osaamisen ja jaksaminen tiukalle.

Itsemurhaa yrittävän kohtaamiseen on kehitetty menetelmiä. Lyhytinterventio itsemurhaa yrittäneelle (Linity) on suunnattu aikaisemmin itsemurhaa yrittäneille ihmisille. Menetelmä on osa Itsemurhien ehkäisy ja itsemurhaa yrittäneen Käypä hoito -suositusta (2022). Linity perustuu itsemurhakäyttäytymisen laukaisevien tekijöiden tunnistamiseen ja turvasuunnitelmaan, jolla vältetään ajautuminen uuteen itsemurhayritykseen. Se koostuu 3–4 tapaamisesta Linity-työntekijän kanssa, jonka jälkeen yhteyttä pidetään kirjeitse kahden vuoden ajan. (Mieli ry, i.a.)

Myös ratkaisu- ja voimavaralähtöiset menetelmät ovat toimivia itsetuhoisen ihmisen kohtaamisessa. Tärkeää on myös kansallisen mielenterveysstrategian ja itsemurhien ehkäisyohjelman mukaan asenteisiin vaikuttaminen. Avainryhmiä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, nuoriso-ohjaajat, valmentajat, seurakunnissa työskentelevät, vartijat, poliisit, velkaneuvojat, ulosottomiehet, palomiehet, vanginvartijat, toimittajat ja esimiehet.

Yhteiskunnallista keskustelua itsemurha-ajatuksista ja itsemurhista tulee lisätä. Tavoitteena on kielteisen leimautumisen vähentäminen.

Lähteet

Itsemurhien ehkäisy ja itsemurhaa yrittäneen hoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, MIELI Suomen Mielenterveys ry:n, Suomen Psykiatriyhdistyksen, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022. Saatavilla 12.4.2023  https://www.kaypahoito.fi/hoi50122

Linnaranta, O., Strand, T.,  Suvisaari, J., Partonen, T., & Solin, P. ym. (2022). Mielenterveysstrategia 2020–2030: Toimeenpanon ensimmäiset vuodet ja yhteisen tekemisen tahto. (Työpaperi 55). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-990-0

Mielenterveystalo. (i.a.). Miten voin auttaa itsemurhavaarassa olevaa? Saatavilla 27.2.2023 https://www.mielenterveystalo.fi/fi/itsetuhoisuus/miten-voin-auttaa-itsemurhavaarassa-olevaa

MIELI Suomen mielenterveys ry. (i.a.). Mikä on Linity malli? Saatavilla 27.2.2023 https://mieli.fi/tukea-ja-apua/apua-itsetuhoisuuteen/mika-on-linity-malli/

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-5051. 2020, 7. Itsemurhia aiempaa vähemmän . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 7.3.2023].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ksyyt/2020/ksyyt_2020_2021-12-10_kat_007_fi.html

Vorma, H., Rotko, T., Larivaara, M., & Kosloff, A. (2020). Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja (6), 2020). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4139-7

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023030329547