Kirjoituksia, kirjoittelua

Internet on demokratisoinut tekstin tuottamisen; peruspuhelin ja nettiyhteys riittävät. On oikeastaan hyvä, että kirjoittamisen mystiikka on riisuttu pois. Jokainen, joka pystyy kirjoittamaan, pystyy myös (jollakin tapaa) julkaisemaan. Tuotettujen tekstien laatua tämä ei luonnollisestikaan paranna. Onko kirjoituksista löydettävissä kuitenkin tietynlaisia tyylejä tai kategorioita? Seuraavaksi pyritään luokittelemaan muutamia tekstityyppejä. Tieteelliset (tai tieteentapaiset) tekstit sekä viralliset viranomaistekstit omat oma kategoriansa; niitä ei seuraavassa käsitellä.

Asiapentit

Tämän kategorian kirjoittajat ottavat tekstinsä vakavasti, usein liiankin. Tekstiin sirotellaan tilastoja, viitataan erilaisiin päätöksiin ja muihin ukaaseihin ja kerrotaan mikä asiantila on. Faktat saattavat olla pääosin oikein (kuka niitä jaksaa tarkistaa), mutta tyyli uuvuttaa lukijan.

Tällä tekstityypillä lienee kaksi tarkoitusta: toisaalta tehdään lukijoille tiettäväksi, miten asiat kirjoittajan mukaan objektiivisesti ovat, toisaalta tehdään tiettäväksi myös se, että ”asiapentti” osaa asiansa. Lehdissä julkaistavissa kolumneissa tyyli tuntuu melkoisen puisevalta. Jos tällainen teksti esiintyy pääkirjoituksena, varsinainen pääkirjoitustoimittaja lienee lomalla. Asiapenttien suosikki-ilmauksia ovat erityisesti erityisesti, huomioitava, semminkin, kaiketikin, pohtia, huolestuttava, kustannusrakenne, kestävyys, globaali.

Visioita näkevät innostujat

Innostuja haluaa muuttaa maailman, yhdessä tekstissä. Organisaation, yrityksen tahi maakunnan kehitys voidaan muuttaa paremmaksi, kunhan kirjoittajan luomat visiot toteutetaan. Tulevaisuuden innovaatiot odottavat.

Innostuja haluaa muuttaa maailman, yhdessä tekstissä.

Kirjoittajan tyyli voi olla mukaansatempaava, ja lukija joskus lähes innostuu. Tekstin tarkempi lukeminen paljastaa, että kaikki tekstissä esitetyt asiat on sanottu aikaisemmin (usein paremmin), ja tekstin tärkein tavoite on ollut olla kirjoittajansa innostuneisuuden alusta.

Visioita näkemättömät innostujat

Digitaaliset tekstit kertovat yhä useammin – eivät mistään. Julkisuuden henkilön koiran pääsiäiskuulumiset tai henkilön itsensä  vaikeudet sopivan salaattikastikkeen löytämisessä riittävät blogin aiheeksi. Innostusta kirjoittajalla riittää kyllä. Jos asiaa käsitellään juurta jaksain vain kirjoittajan omalla sivulla, suuren yleisön ei tarvitse tekstille altistua, mutta paperilehdessä asian käsittely tuntuu jo kiusanteolta lukijaa kohtaan.

Kieliniekat

Kieliniekat ovat yleensä hyviä tekstintuottajia. He osaavat käännellä ja väännellä sanoja ja löytää asioihin uusia näkökulmia. Näkökulmat löytyvät usein parilla kikalla. Yleinen ”totuus” käännetään päälaelleen ja keksitään sille uskottava perustelu. Muinaisesta yliopistopakinasta, noin 1980-luvulla, on jäänyt mieleen lause:

Humanistit ovat tylsiä, koska heillä on rajoittunut yleissivistys ja he puhuvat vain rahasta.

Erikoista väitettä perusteltiin siten, että humanistit tietävät (liian) vähän taloudesta ja tekniikasta ja ovat jatkuvasti huolissaan seuraavan apurahapätkän saamisesta. Taitelija Nanna Susi toteaa saman asian (2016):

Kuvataiteilijoiden pitäisi oppia enemmän keskustelemaan ajatuksistaan, eikä aina vain rahasta.

Oscar Wilde (1854–1900) oli tämän tyylin varhainen mestari, esimerkiksi ajatuksellaan:

Työ on juovan luokan kirous.

Kieliniekan tekstiä joutuu lukemaan tarkasti: on nimittäin mahdollista, että koko teksti on ironiaa tai vitsi.

Tekstisoturit

Tiettyä ideologiaa tai ajatusmaailmaa sumeilematta propagoivia tekstejä löytyy myös politiikan kentän ulkopuolelta. Kirjoittaja ei juuri vaivaudu kantaansa peittelemään, ja huonoimmissa teksteissä uskottavia perusteita havainnoille tai ajatuksille ei esitetä. ”Faktojen” paikkansapitävyyteen suhtaudutaan sangen vapaamielisesti. Ajatukset jäävät irrallisiksi heitoiksi; vastapuolta ne eivät kiinnosta ja asiaan jo uskovat ovat saman kuulleet monta kertaa aiemminkin.

Muistelmat tai niihin verrattavat kirjoitelmat ovat tämän tyylilajin pahamaineinen edustaja. Muistelmia ja vastaavia voi olla viihdyttävä lukea, mutta pitäisikö kustantajan painaa takakanteen teksti: ”Perustuu tositapahtumiin. Tavallaan.”

Lähteet

Varis, T. (18.9.2016). Kadotettuja arvoja etsitään nyt menneisyydestä – Nanna Susi: Suomi on henkisesti aika levällään. Lappeenrannan Uutiset.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041236122