Siirry sisältöön
Kaksi ihmistä keskustelee, välissä leijuu kirjaimia, piirroskuva, turkoosi pohjaväri.
Juttutyyppi  Kielitohtorin diagnoosit

Kulttuuritaistelua sanojen avulla

Konservatiivien ja liberaalien (oikeiston ja vasemmiston, republikaanien ja demokraattien) ajattelu tuntuu eroavan toisistaan yhä enemmän. Puhutaan jopa kulttuurisodasta. Taistelua käydään onneksi ”vain” sanojen avulla. Miten?

Kansalliskonservatiivit ja liberaalit (”globalistit”) käyttävät toisistaan yhä kovempaa kieltä. Yhdysvalloista tulevana esimerkkinä toimivat Donald Trumpin kannattajat ja vastustajat. Erilaisia halventavia nimityksiä keksitään vastustajalle, ja yhteistä maailmaankuvaa ei löydy – sisällyksettömällä konsulttikielellä voisi ehkä todeta, että yhteisen tilannekuvan sanoittaminen on haastavaa. Onko käynnissä kulttuurisota (Hamid, 2022)? Ainakin sanoja paheksutaan ja kielletään eloisan kulttuurisodan malliin.

X-sanat

Yleisessä kielenkäytössä hyväksytyt sanat ovat muuttuneet huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. 1950-luku oli mahdollisesti viimeinen kielellisen tiedostamattomuuden vuosikymmen, jolloin erilaisista ihmisryhmistä käytettyjen sanojen loukkaavuutta ei juurikaan pohdittu. Nykyään puhutaan x-sanoista: x viittaa ”kielletyn” termin ensimmäiseen kirjaimeen (Lindahl, 2008). Enää ei välttämättä ole soveliasta käyttää kirjainlyhennettäkään, vaan paheksutulle termille on keksittävä kiertoilmaus.

X-sanojen tietoinen käyttö on tulkittavissa vihapuheeksi: tarkoitus on loukata (mahdollisesti läsnä olevaa) ihmistä tai ihmisryhmää. Tällainen lienee kuitenkin ”fiksujen ihmisten” parissa melko harvinaista. Reaktio tällaiseen kielenkäyttöön voisi olla virallisen ilmoituksen tekeminen puhujasta tai poistuminen tilanteesta, joka ei ole turvallinen tila.

Yleisessä kielenkäytössä hyväksytyt sanat ovat muuttuneet huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana.

X-sanojen loukkaavuus on, täysin perustellusti, nostettu tietoisuuteen woke-ajattelun kautta (Toivanen, 2022): ”Woke on Yhdysvalloista tuleva termi, joka viittaa sosiaalisen eriarvoisuuden tiedostamiseen. Käsite liittyy läheisesti Black Lives Matter -liikkeeseen. Kyse on kirjaimellisesti heräämisestä. Woke-ajattelu lähtee siitä, että rasistiset ilmaukset, symbolit ja käytännöt on ensin tunnistettava, tiedostettava ja sitten poistettava.”

”Tavallinen ihminen” en voi tietää kaikkia termejä, mutta yleisenä ohjenuorana on pyrkimys välttää toisten tietoista loukkaamista.

Kielen näkökulmasta x-sanojen käytön paheksuminen ja niistä loukkaantuminen on sovellettavissa tietysti myös woke-ajattelun ulkopuolelle. Kukin puhuja tai ryhmä voi määritellä omat x-sanansa. X-sanojen kategoriaan kuuluu mitä ilmeisimmin myös ä-sana: äärioikeisto. Toki myös harvemmin käytetty n-sana (natsi). Poliittisessa debatissa konservatiiveja leimataan helposti ja ehkä myös perusteettomasti äärioikeistolaisiksi (Junkkari, 2023). Kyseessä on, historiallisine implikaatioineen, vihapuhe vanhoillisia ajatuksia omaavia henkilöitä kohtaan. Turvallisessa tilassa ketään ei pidä perusteettomasti leimata ä-sanalla (saati n-sanalla) – eikä millään muullakaan sanalla, joka assosioituu esimerkiksi hirvittäviin ihmisoikeuksien loukkauksiin.

Elitismiä vai evoluutiota?

Woke-ajattelu syntyi epäedullisessa asemassa olevien väestöryhmien kielellisestä heräämisestä heitä sortavassa yhteiskunnallisessa kontekstissa, mutta sittemmin woke-ajattelu on levinnyt  myös establismentin ja intellektuellien piirissä (Tombs, 2021), esimerkiksi yliopistoissa. Kriitikoiden onkin helppo leimata woke-ajattelu elitismiksi – joka ylenkatsoo tavallisten (kouluttamattomien, työväen ammateissa toimivien) ja/tai vanhojen ihmisten arkiajatuksia ja tyypillistä puhetapaa. Tällaisen ajattelun mukaan laatulehtiä harrastamattoman takametsien taviksen ajattelu- ja puhetapa ei nykymaailmassa edusta oikeanlaista diskurssia, ja tällainen henkilö on usein myös ilmeisen tietämätön siitä, että hän ei puhu asioista oikealla tavalla.

Kielentutkija havaitsee, että sanojen paheksuttavuus kokee jatkuvaa evoluutiota ja kiertää eräänlaista ideologista ympyrää. Tämän päivän elitistinen kielenkäyttö on eilispäivän väheksyttyä ilmaisutapaa; tämän päivän kyseenalaiset termit voivat tulla takaisin, ehkä uudistuneessa muodossa, huomenna. Hyväksyttävät ilmaukset tulevat ja menevät. Sanat heijastavat reaalitodellisuutta jossakin määrin, mutta vähintään yhtä paljon ne heijastavat puhujan omaa tulkintaa (tai toivetta) reaalimaailmasta. Erityisen tehokkaita sanat ovat luomaan rajoja sille, ketkä kuuluvat meihin ja ketkä niihin.

Lähteet

Hamid, S. (8.1.2022). The Forever Culture War. The Atlantic.

Junkkari, M. (14.5.2023). Mikä puolue tämä on? Helsingin Sanomat.

Lindahl, K. (2008). The x-word and its usage: Taboo words and swearwords in general, and x-words in newspapers. Karlstad University Publications, Faculty of Arts and Education.

Toivanen, J. (6.6.2022). Termejä tiedostaville. Dialogi. https://dialogi.diak.fi/2022/06/06/termeja-tiedostaville/

Tombs, R. (28.8.2021). ”Wokeness and the collapse of intellectual freedom in the West. The Spectator.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041236137