Ruoka-apua tutkittava monista eri näkökulmista

Korona yhteiskunnan marginaaleissa (KoMa) -projektissa on tutkittu, miten pandemia vaikutti heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten asunnottomiin, matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen kävijöihin sekä ruoka-avun hakijoihin. Projektissa on tuotettu paljon muutakin tietoa esimerkiksi ruoka-avun hakijoiden palvelujen käytöstä ja hyvinvoinnista.

Diakonia-ammattikorkeakoulu on vastannut ruoka-apua tutkivasta osaprojektista muun muassa toteuttamalla kyselyn ruoka-avun hakijoille. Kyselytuloksia on tarkasteltu eri näkökulmista, ja julkaisuja on tehty muun muassa Yhteiskuntapolitiikka-lehteen sekä Focus Localis-lehteen. Lisäksi paljon julkaisuja on vielä tulossa eri kanavissa. Projekti päättyy elokuussa 2023, mutta ruoka-apuun liittyen jää vielä paljon kiinnostavaa tutkittavaa.

Ruoka-avun käyttö maahanmuuttaneiden keskuudessa

Ruoka-avun käyttöä ei ole paljoa tutkittu maahanmuuttaneiden keskuudessa, vaikka heidän määränsä on merkittävästi kasvanut Suomessa 2000-luvun aikana. Esimerkiksi KoMa-projektin ruoka-apukysely toteutettiin aikataulu- ja resurssisyistä vain suomeksi, joten paljon potentiaalisia vastaajia jäi aineistoa keränneiden tutkimusavustajien mukaan tavoittamatta.

Suomeksi laaditun kyselylomakkeen suora kääntäminen eri kielille ei olisi riittänyt, vaan lomake olisi pitänyt huolellisesti suunnitella ja kohdentaa eri kieliryhmille, jotta erilaiset termit olisivat mahdollisimman ymmärrettäviä. Lisäksi eri ryhmille suunnatut lomakkeet olisi pitänyt ennakkotestata, mikä sekin olisi vaatinut aikaa.

Ruoka-apu ei ole pelkästään kaupunkimainen ilmiö, vaan ruoka-apua jaetaan laajalti ympäri Suomen.

Tätä tutkimusaukkoa päästään osittain paikkaamaan verkostoyhteistyöllä Helsingin yliopiston kanssa. Heidän keräämällään tutkimusaineistolla voidaan tarkastella ruoka-apuun turvautumisen syitä yhden maahanmuuttaneiden ryhmän keskuudessa. Tämä on kuitenkin vain yksi käyttäjäryhmä, ja ruoka-avun käyttöä ja tunnettuutta kannattaisikin tarkastella erilaisten kielellisten ja kulttuuristen ryhmien näkökulmista.

Ruoka-apu pienillä paikkakunnilla

Ruoka-apu ei ole pelkästään kaupunkimainen ilmiö, vaan ruoka-apua jaetaan laajalti ympäri Suomen. KoMa-projektissa on tarkasteltu toiminnan eroja alle 30 000 asukkaan paikkakuntien sekä pääkaupunkiseudun välillä. Vielä kiinnostavampaa olisi tarkastella ruoka-apua aivan pienimmissä kunnissa.

Niin sanottu EU-ruoka-apu, eli Ruokaviraston hallinnoima EU:n ruoka-apu yhteisön vähävaraisimmille, oli pikkukunnissa tärkeää. Sen kautta jaettu pitkään säilyvä kuivamuona oli iso helpotus monille vaikeassa asemassa oleville, etenkin kun ruoka-avussa yleensä jaettavan hävikki- ja lahjoitusruoan saatavuus voi olla pikkukunnissa vähäistä.

EU-ruoka-apu lopetettiin alkuvuodesta 2022, koska tarkoitus oli korvata ruoka-apu maksukorteilla, joilla ruokaa voi ostaa itse kaupasta. Näiden maksukorttien käyttöönotto on kuitenkin ollut hidasta, ja maksukortit tulevat käyttöön vuoden 2023 jälkipuoliskolla. Olisi kiinnostavaa tietää, minkälaisia vaikeuksia EU-ruoka-avun loppuminen toi paikallisille ruoka-aputoimijoille sekä ruoka-avun hakijoille, ja oliko näistä vaikeuksista mahdollista selvitä.

Ruoka-avun ”pimeä puoli”

Yksi mielenkiintoinen mutta vaikeasti tutkittava aihe on niin sanottu ruoka-avun ”pimeä puoli”. Ruoka-apuun turvautuvien epäasiallinen kohtelu esimerkiksi ulkonäön, etnisen taustan tai uskonnon pohjalta on ilmiö, jota ei saisi olla. Silti Torsten Winter ja Tuukka Niemi ovat raportissaan tuoneet esille, että ruoka-aputoimijat ovat kohdelleet ruoka-apua saavia ihmisiä epäasiallisesti ja jopa nöyryyttävästi. Samansuuntaisia havaintoja on tehnyt myös Aurora Juntunen pro gradu -työssään sekä Tiina Silvasti artikkelissaan.

On vaikea sanoa, miten yleistä tällainen kohtelu on. Ruoka-apu on epävirallista auttamistyötä, eikä epäasiallista kohtelua kokevilla ole minkäänlaisia virallisia valituskanavia, joiden kautta voisivat kertoa kokemuksistaan. Epäasiallista kohtelua kokevat saattavat myös ajatella, että heidän pitää sietää nöyrinä mitä tahansa, koska ovat apua tarvitsevan asemassa.

Ruoka-aputoiminnan kehittämiseksi olisi hyvä olla tietoa siitä, miten ihmiset kokevat avun hakemisen ja ruoka-avun työntekijöiden sekä vapaaehtoisten toiminnan. Vaikeassa asemassa olevien tilanne heikkenee vain entisestään, jos he kokevat jopa ruoka-avun vaikeasti lähestyttäväksi avuksi.

Monipuolista tietoa tarvitaan

Ruoka-avun tarve on viime vuosina kasvanut, mutta samalla ruoka-avussa jaettavan hävikki- ja lahjoitusruoan määrä on vähentynyt. Ruoka-avun tarvetta pitäisi pystyä vähentämään muita palveluita kehittämällä. Digitaalisista palveluista puhutaan paljon, mutta sähköisten palvelujen yleistyminen on jopa heikentänyt ruoka-apuun turvautuvien elämäntilannetta.

Ruoka-avun yhteydessä on usein tarjolla muitakin palveluita kuin ruokaa, ja ruoka-apupisteisiin jalkautuvasta palveluneuvonnasta on saatu hyviä kokemuksia muun muassa Tampereella ja Helsingissä. Mutta entä jos vaikeuksia kokeva ei hae ruoka-apua, koska ei tiedä siitä, tai kokee ruoka-avun vaikeasti lähestyttäväksi? Mitä kautta heidän olisi mahdollista saada näitä palveluita?

Tutkittu tieto eri näkökulmista sekä ruoka-aputoiminnan että julkisen etuus- ja palvelujärjestelmän kehittämiseksi on siis tarpeen. Lisäksi tarvitaan tahtoa siihen, että ihmiset voisivat hankkia tarvitsemansa ruoan itse ilman tarvetta turvautua hyväntekeväisyyteen.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052547912