Uskottava kiistettävyys kommunikaatiossa

Keskustelu ei aina suju yhteisymmärryksen vallitessa. Keskustelussa voi olla syystä tai toisesta tarpeellista naamioida kommentti joksikin muuksi.

Passiivi

Jokaisella lienee kokemusta neuvottelusta ja/tai kokouksesta, jonka osallistujilla on yhteisymmärrystä ja sympatiaa toisiaan kohtaan varsin vaihtelevissa määrin. Asianajajavetoinen neuvottelu lienee esimerkki tilanteesta, jolloin minkäänlaista yhteisymmärrystä ei voi lähtökohtaisesti olettaa. Työelämänkään neuvotteluissa tilanne ei välttämättä ole juuri sen parempi: kilpailu niukoista resursseista toisinaan johtaa siihen, että työkaverit ovat kilpasilla keskenään.

Kielioppi tarjoaa oivallisen keinon esittää raskauttavaa aineistoa ilman että siitä ”jää kiinni”. Keino on passiivin käyttö. Passiivi on tapa kertoa mitä tapahtuu tai tapahtui siten, ettei kerrota, kuka tekijä oli. Kielitieteellisesti löydämme tällaiselle passiivin käytölle oivan termin, kun kuvataan menneen ajan tapahtumia: exonerative past tense passive (ks. esim. Wikipedia). Eksoneratiivinen viittaa vastuusta vapautumiseen. Rakenteen klassisen käyttötavan esitti Bill Clinton vuonna 1997:

Mistakes were made.

Passiivin liikakäyttö kuulostaa lopulta absurdilta: tekijää ei tiedetä eikä kukaan ota vastuuta mistään.

Passiivi on tapa kertoa mitä tapahtuu tai tapahtui siten, ettei kerrota, kuka tekijä oli.

Ilkeilevässä käytössä passiivilla voidaan esimeriksi kertoa, että joku on toiminut väärin – kuka, sitä ei kerrota, mutta yleensä asia on kontekstista pääteltävissä. Johtopäätökset voidaan tarvittaessa kiistää, varsinkin jos valitut sanatkin ovat monitulkintaisia.

Tässä asiassa on kyllä nyt kompromettoitu.

Eksoneratiivinen komponentti on passiivissa vahvasti läsnä. Työpalaverissa esitetyn puheen vastuuvapauden rajoja kannattaa tietysti jokaisen harkita tarkasti.

Passiivi on käyttökelpoinen, kun uhataan ilman uhkausta:

Asia tullaan viemään eteenpäin ja tarpeellisiin toimiin ryhdytään.

Uhkaus lienee suhteellisen pieniriskisissä tilanteissa tehokkain silloin, kun se jää epämääräiseksi. Kun pelissä on enemmän (vaikkapa asian ratkaiseminen oikeudessa tai jossain muualla), kiistettävissä oleva uhkaus ei toimine (ks. Youtube-video The Sopranos-sarjasta):

Come heavy or not at all.

Referentti

Klassisen semioottisen käsityksen (Ogden & Richards, 1923) mukaan symboli (kielen sana) viittaa käsitteeseen (henkilön mielessä oleva representaatio) ja referenttiin/tarkoitteeseen (tosimaailman asiaan tai olioon). Karlsson (2004) puhuu kielestä, mielestä ja maailmasta samassa yhteydessä. Kielen symboli joulupukki saa edustuksen mielessämme ja sillä on enemmän tai vähemmän jouluisia vastineolioita maailmassa.

Kiistettävyys keskustelussa koskee usein referenttiä tai käsitettä: mihin puhuja tarkkaan ottaen viittaa? Presidentinvaalikampanjassaan 2016 Donald Trump lupasi, että Meksiko tulee maksamaan Yhdysvaltojen vastaiselle rajalle tulevan aidan kustannukset. Myöhemmin Trump sanoi:

Obviously… I never meant they’re going to write out a check. I said they’re going to pay for it. They are. They are paying for it with the… USMCA [United States Mexico Canada Agreement].

Käsitteen ja referentin (konkreettisen rahasuorituksen, esimerkiksi shekin) alkuperäinen tulkinta on kiistettävissä.

Työpalaverissa voidaan jonkun esityksen yhteydessä sanoa, kuten tässä tosielämän tilanteessa:

Virheellistä tietoa näyttäisi nyt tulevan esille.

Henkilöön kohdistuva moite on kiistettävissä: ketään ei suoraan syytetä virheellisen tiedon välityksestä ja virheellisen tiedon referentiksi voidaan myös mieltää tieto, jota puhuja esittelee aineistoesimerkkeinä. Virheellinen tieto on tämän tulkinnan mukaan siis (meta)puhetta puheesta, ei esittäjän paheksuttavaa toimintaa. Verbi tulla esille on myös sopivan epätarkka – rajuhko henkilöön kohdistuva moite on kiistettävissä.

Väärä nimitys

Ilkeähkön tunnelman voi luoda myös käyttämällä henkilöstä tai asiasta tarkoituksellisesti ja systemaattisesti väärää nimitystä tai termiä (misnomer). Kyseessä ei ole ainakaan suoranaisesti herjaava nimitys vaan tarkoituksellisen epätarkka ja vihjaileva ilmaisu. Ilmaisun ilkeämielisyyden voi tarvittaessa kiistää – kyseessä ei ole haukkumanimi, vain nimitys, joka on hiukan pielessä. Elokuvassa Spectre (2015) James Bond kieltäytyy itsepintaisesti kutsumaan vastapuolta oikealla nimellä:

Bond: Should we call you C then?
Max Denbigh: No, no. Max, please.
Bond: No, I think I’ll call you C, C.

Kyseessä on tietenkin valtapeli mutta vastapuolen raivostuminen sanaleikittelystä olisi ylimitoitettua. Epämääräisiä termejä, kiistettäviä ei-kohteliaisuuksia, ovat esimerkiksi seuraavat tositilanteissa kuullut ilmaukset:

työllistynyt, kauppalalainen, nettotulonsaaja, palkollinen, virkailija, faktori, virastomies, hallintolainen, virkailunsuorittaja, merimerkkihenkilö, kunnanierikka, valtionierikka, hallintopuksu, roadmini, julkkisrahoitteinen toimenhoitelija.

Haukkumasanoja nämä eivät liene mutta henkilöön viittaamassa sanat kuulostavat oudolta. Ilkeilyn mahdollisuus on olemassa – ja ilkeilyn kiistämisen mahdollisuus.

Kannattaako strategia?

Keskustelut ja argumentit ovat joskus hyvähenkisiä, joskus quid pro quo – tai tit for that -henkisiä. Keskustelun ilmapiiri voi toisaalta muuttuakin äkillisesti. Kiistettävissä oleva ilkeily ei luonnollisestikaan ole suositeltava strategia. Silti se on jatkuvassa käytössä kutakuinkin kaikkialla.

Lähteet

Karlsson F. (2004). Yleinen kielitiede. Helsinki: Gaudeamus.

Ogden, C.K. & Richards, I.A. 1923. The Meaning of Meaning: A Study of the Influence of Language Upon Thought and of the Science of Symbolism. London: Kegan, Paul, Trench, Trubner.

Wikipedia. (2023). Mistakes were made. https://en.wikipedia.org/wiki/Mistakes_were_made

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230908121857