Normit
Sosiaaliseen elämään kuuluvat olennaisena osana normit eli erilaiset säännöt, joiden avulla luodaan yhteisesti hyväksyttyjen arvojen mukaista toimintaa. Normit ohjaavat ihmisiä tekemään oikeita valintoja. Sääntöjä myös valvotaan, ja sääntöjen rikkominen voi johtaa rangaistuksiin. Normit ovat ihmisten luomia, ja ihmiset voivat niitä myös muuttaa.
Rangaistuksen uhka kuuluu normien luonteeseen, mutta rangaistukset ovat erilaisia. Ne voivat vaihdella paheksumisesta ja lievistä moitteista kuolemanrangaistukseen. Sosiaalisen normin mukaista käyttäytymistä voidaan toisaalta tukea palkitsemalla.
Normeilla yhteisöt ja ryhmät määrittävät hyväksyttävät ja toisaalta sopimattomat arvonsa, uskomuksensa, asenteensa ja käyttäytymismallinsa. Samalla asialla voi toisessa ryhmässä ansaita palkitsemisen, toisessa rangaistuksen tai moitteen.
Sosiaaliset normit ovat sanallisesti muotoiltuja tai sanattomia sääntöjä siitä, kuinka ihmisen ”pitäisi” käyttäytyä tietyissä tilanteissa. Sosiaaliset normit ilmaisevat vakiintuneita ja hyväksyttyjä tai vaadittuja toimintamalleja elämän eri alueilla. Normien kunnioittaminen tukee henkilön sosiaalista asemaa ryhmässä. Normeja rikkomalla yksilö taas vaarantaa asemansa ryhmän jäsenenä.
Normit tukevat yhdenmukaisuutta yhteisössä. Pakotteiden eli sanktioiden avulla yhteisö pakottaa yksilöitä käyttäytymään normiston mukaan yhdenmukaisesti. Mieskuoron tai huumeliigan normit eroavat toisistaan, mutta molemmissa on normiauktoriteetteja, jotka valvovat, että sääntöjä noudatetaan.
Ryhmän normit ja säännöt luovat ryhmän toimintakulttuurin perustan. Jokaisessa ryhmässä syntyy erilaisia normeja, jotka ovat ryhmän toiminnalle välttämättömiä. Normit määrittävät käsityksen siitä, mikä on sopivaa tai sopimatonta käyttäytymistä ryhmän sisällä.
Kasvatus ohjaa norminmukaisuuteen
Norminmukaisuus ei ole samanlaista kaikkialla. Normien oppiminen ja omaksuminen tai sisäistäminen on sosiaalistumista ryhmään. Pienen lapsen ensimmäiseksi oppimiin asioihin kuuluvat juuri käskyt ja kiellot. Lapsi oppii kuitenkin myös muiden puheista, äänensävystä ja ilmeistä, mitkä asiat ovat sallittuja ja mitkä asiat eivät. Lapsi oppii näin oman kulttuurin tapoja ja normeja.
Normit muuttuvat yhteiskunnan mukana.
Kasvatuksessa voidaan hyödyntää myös positiivisia sanktioita, mikä tarkoittaa, että odotettua norminmukaista käyttäytymistä seuraa palkinto. Työelämässä on myös mahdollista soveltaa positiivisia sanktioita ja ohjata työyhteisöä niiden avulla. Nämä ovat esimerkkejä siitä, että sosiaaliset normit eivät ole vain kieltoja ja käskyjä.
Normit muuttuvat yhteiskunnan mukana. Esimerkiksi 1960-luvulla sukupuolikäyttäytymistä ja päihteitä koskevat normit muuttuivat vapaammiksi. Valvonta väheni, ja puhuttiin vapaan seksin puolesta. Alkoholilainsäädäntö lieveni, keskiolut vapautui, viinakortista luovuttiin ja ravintoloita tuli maaseudulle. Tutkimusten mukaan aviouskollisuus on nykyisin taas tiukempi sosiaalinen normi kuin 30 vuotta sitten, ja samoin suhtautuminen huumeisiin tuomitsevampaa.
Omana kouluaikanani tupakointi oli ensin kokonaan kiellettyä, ja siitä määrättiin jälki-istuntoa. Sitten se sallittiin erityisillä tupakkapaikoilla ja kiellettiin jälleen. Kaikki tämä tapahtui kahdeksan vuoden sisällä. Nykyisin tupakointia säätelevät paljon kieltoja asettava tupakkalaki sekä varsin tuomitsevat käyttäytymisnormit, joiden mukaan tupakointi on paheksuttavaa.
Sosiaaliset normit ohjaavat käyttäytymistä koko ajan. Tutkimukset osoittavat, että ihmisten mieli muuttuu, kun he tarkkailevat toistensa toimintaa. Ihmisillä on yleinen taipumus toimia samalla tavalla kuin muutkin. Tämä johtuu hyväksytyksi tulemisen tarpeesta sekä halusta kuulua joukkoon ja ylläpitää hyviä suhteita muihin.
Ihmisillä on myös halu pitää yllä positiivista kuvaa itsestään. Tästä syystä seuraamme tarkasti ympäristöämme ja pyrimme yhdenmukaisuuteen, mikä yleensä tarkoittaa norminmukaisuutta.
Tapasääntöjen rikkomisesta
Normijärjestelmät luovat ennustettavuutta sosiaaliselle toiminnalle. Tapasääntöjen erot eri paikoissa edellyttävät kuitenkin aina vähän oppimista. Jokainen työpaikkaa vaihtanut on joutunut ympäristöä tarkkailemalla huomaamaan käyttäytymisessä eroja. Minulla on Suomen lisäksi paljon kokemusta asumisesta Ranskassa. Erot esimerkiksi jalankulkijan toimimisesta liikennevaloissa ovat suuret. Suomalainen ylittää kadun vain vihreällä. Jos punainen valo palaa, hän odottaa. Ranskassa jalankulkija menee yli, kun tie on vapaa. Liikennevalot antavat vain ohjeen, eivät määräystä.
On paljon kansantapoja tai laajasti hyväksyttyjä hyviä tapoja, kuten ”naiset ensin” tai ”anna vanhemmalle ihmiselle istumapaikka”. Jotkut ennen ehdottomina pidetyt tavat tai normit ovat kuitenkin murenemassa. Tällainen on ainakin kehotus ”lakki päästä sisätiloissa”, jonka noudattamatta jättäminen häiritsee ainakin minua.
Tapasääntöjen rikkomisesta seuraa harvoin sen enempää kuin paheksuntaa tai pieniä nuhteita. Sen takia on niitä, jotka ovat melko piittaamattomia tuollaisista normeista. Silti tapasäännöt ovat osa normijärjestelmää, joka ohjaa toimintaa ihmisten yhteisöissä.
Onko normaali aina normi?
Television sketsiohjelma kauan sitten toisti ilmaisua ”normi päivä”. Siitä tuli hokema, joka toistui jatkuvasti sopivissa ja sopimattomissa tilanteissa. Vähitellen se alkoi muuttaa kieltä. Kysymys: ”Oliko hyvä päivä?” sai vastauksen: ”Ihan normi”.
Vitsin ensimmäiset toistajat tiesivät pilailevansa sanoilla. Vähitellen alettiin huomata, että normaali oli oikeasti muuttunut joissakin käyttöyhteyksissä normiksi. Sillä ei tarkoitettukaan yhteisön edellyttämää ja säätelemää käyttäytymisen tapaa, vaan se oli jotakin tavallista, ei mitään ihmeellistä.
En tiedä, miten paljon sketsinkirjoittajien luoma kielimuoto on edelleen käytössä. Se on kuitenkin hyvä esimerkki kielen muuttumisesta vaikkapa tällaisen manipulaation voimasta. Koska kieli on yleensä aika viisas, sanaleikki ei olisi tullut käyttöön, ellei se olisi sisältänyt oivallusta. Normaalin vaihtaminen normiksi johdattaa myös kysymyksiin siitä, missä määrin normi ja normaali voivat oikeasti olla synonyymeja.
Normit epäilemättä edustavat sellaista, joka on yhteisössä tavallista tai ainakin vallitsevan yleisen mielipiteen mukaista. Sanktiohan seuraa siitä, jos normista poiketaan.
Normaalilla on puolestaan paljon laajempi käyttöalue kuin sosiaalitutkimuksesta yleiskieleen tulleella normilla. Sen takia on vastattava, että kaikki normaali ei aikaansaa normeja. Jos on normaalia, että syksyllä sataa, se ei luo normeja eikä norminmukaista käyttäytymistä.
Ehkä monet normia normaalin sijasta tai sen synonyymina käyttävät pitävätkin sitä vain normaalin lyhempänä muotona eivätkä kuule sanan sääntöluonnetta lainkaan.
Normeja voisi tarkistaa
Sosiaaliset normit tarjoavat järjestyksen yhteiskunnassa. On vaikeaa kuvitella, miten yhteiskunta voisi toimia ilman sosiaalisia normeja. Useimmat hyväksyvät sen, että ihmiset tarvitsevat normeja ohjaamaan käyttäytymistään.
On kuitenkin runsaasti normeja, jotka kaipaisivat tarkistamista ja muuttamista. Yhteiskunnassamme on enenevästi niitä, joiden mielestä eri sukupuolilta odotettua käyttäytymistä tulee korjata, ja jotakin on jo korjattu. Esimerkki tästä on se, että aikaisemmin vain pojat tekivät koulussa teknisiä käsitöitä ja vain tytöt tekstiilitöitä.
Useimmat hyväksyvät sen, että ihmiset tarvitsevat normeja ohjaamaan käyttäytymistään.
Hyvin paljon on kuitenkin edelleen vallalla normeja, jotka osoittavat naisen paikaksi lopulta aina kodin piiriin ja ihmisten hoivaamiseen liittyvät asiat täysin siitä riippumatta, mikä on esimerkiksi naisen koulutus tai työpaikka. Tämä näkyy myös sosiaali- ja terveysalalla ja muutenkin työelämässä. Alan työntekijöistä suuri enemmistö on naisia. Naisten ja tyttöjen tiedetään kantavan suurimman vastuun kotitöistä, myös kodin hoivatyöstä.
Tällaisilla normeihin liittyvillä seikoilla on vaikutusta myös naisten ja miesten palkkaeroihin. Perhe-elämän perinteisten normien mukaan naiset kantavat vastuun lastenhoidosta ja lasten kanssa olemisesta, minkä on katsottu oikeuttavan naisten huonompaan palkkatasoon. Vaikka selitys olisi kuinka järjetön, yhteiskunnan normijärjestelmässä tämä hyväksytään, samoin se jatkuvasti toistettu tosiasia, että yhteiskunnassa vallitsevat normit muuttuvat hitaasti.
On paljon kulttuureja, joissa naisia ja tyttöjä pidetään miehiä vähempiarvoisina. Heillä on riski jäädä terveydenhoidon ulkopuolelle tai saada hoitoa liian myöhään. Jos naisen toimintakyky on rajoittunut esimerkiksi vamman takia, mahdollisuudet näissä maissa heikentyvät entisestään. Kaikkea tätä ohjaavat normit, jotka tulisi muuttaa. Syrjintä on kuitenkin syvällä rakenteissa.
Normikriittisyys
Normit ovat totuttuja toimintatapoja, mutta mitään absoluuttisia totuuksia siitä, kuinka olla ja elää, ne eivät ole. Joskus kuitenkin oman taustan normiohjaus on niin vahvaa, että ihminen havaitsee vasta vuosien kuluttua toimineensa valintatilanteissa jonkun muun kuin omien ajatustensa mukaisesti.
Viime aikoina on yleistynyt sana ”normikriittisyys”. Useimmiten sen kohtaa yhteyksissä, joissa puhutaan tasa-arvoisesta kohtelusta, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, mutta sen voi nähdä laajemminkin. Yhteiskunnassamme tunnistetaan enemmistöjen sanelemina esimerkiksi sukupuolinormit, valkoisuuden normi, vammattomuuden normi sekä yhteiskuntaluokkaan ja koulutukseen liittyvät normit.
Normit muodostavat hierarkioita, joissa toiset asiat ovat enemmän toivottavia kuin toiset. Samalla niitä usein pidetään suorastaan itsestäänselvyyksinä. Yhteiskunnan normeista monet luovat turvallisuutta ja edellytyksiä yhteistoiminnalle, ja sellaiset on usein kirjattu jopa lakiin. Monet normit ovat kuitenkin lähes näkymättömiä. Niitä vain noudatetaan ja ne huomataan vasta, kun joku rikkoo niitä. Sellaiset normit ovat usein yllättävän ahtaita. Jos joku ei tällaisiin normien rajaamiin muotteihin mahdu, hänet saatetaan eristää ulkopuolelle.
Normikriittisyys pyrkii purkamaan tällaista näkymätöntä valtaa. Ensin vallitsevat normit ja valtasuhteet on tunnistettava ja analysoitava, sitten haastettava. Erityisen tärkeää on puuttua syrjiviin normeihin. Se on nimenomaan yhdenvertaisuustyötä.
Normikriittisillä työtavoilla etsitään hienovaraisia ulossulkemisia tai räikeitä kiusaamisia, jotka voivat liittyä ihmisen taustaan, identiteettiin, sukupuolen ilmaisemiseen, ihonväriin tai luokkataustaan. Syrjinnän syyt on selvitettävä. Normikriittisyys kunnioittaa jokaisen yksilöllisyyttä ja oikeutta määritellä itsensä.
Normikriittisyys haastaa vääränlaiset normit.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230908121858