Diakoninen hoitotyö kohtaa haavoittuvimpia

Ketkä ovat huono-osaisimpia ja haavoittuvimpia potilaita, joita hoitotyössä kohdataan? Tähän kysymykseen etsitään vastausta ja työstetään tehtäviä Diakonissan asiantuntijuus hoitotyössä -opinnoissa, jotka ovat osa sairaanhoitaja (AMK) -diakonissan koulutusta. Opinnot edeltävät syventävää diakonisen hoitotyön harjoittelua erilaisissa hoitotyön ympäristöissä.

Opintojakson osaamistavoitteina ovat haavoittuvimmassa asemassa olevien potilaiden ja heidän perheidensä auttaminen ja terveyden edistäminen, sielunhoidon ja hengellisen ohjauksen menetelmien oppiminen sekä diakonisen hoitotyön auttamismenetelmien tunnistaminen ja käyttäminen. Opiskelijat oppivat myös toimimaan diakonisen hoitotyön asiantuntijoina ja kehittäjinä omissa työympäristöissään ja monialaisissa verkostoissa.

Huono-osaisuuden äärellä

Huono-osaisuus määritellään usein hyvinvoinnin vajeiden kautta, joita ovat taloudellinen, sosiaalinen ja terveydellinen vaje. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Diakonia-ammattikorkeakoulun Sokra-hankkeessa huono-osaisuutta on määritelty myös inhimillisen vajeen kautta. Inhimillistä vajetta voidaan kuvata yksinäisyyden tai ulkopuolisuuden kokemukseksi.

Huono-osaisuustutkimusten mukaan yhteiskuntamme huono-osaisimpia ovat muun muassa mielenterveyspotilaat ja mielenterveyskuntoutujat, asunnottomat sekä päihderiippuvaiset. Leipäjonoistakin huono-osaisimpia löytyy. Osa on leipäjonoissa myös pelkästään inhimillisen vajeen takia. Leipäjono on muiden syiden sijasta monelle merkittävä sosiaalisten kontaktien paikka.

Uuden hallitusohjelman edessä moni kysyy: Mikä on hyvinvointivaltion kyky kantaa vastuuta kaikkein heikoimmassa asemassa olevista? Sama kysymys on toistunut jo monia vuosia. Nyt se on entistäkin ajankohtaisempi ja kipeämpi kysymys, josta on keskusteltu myös diakonissan opinnoissa.

Diakonissan asiantuntijuus hoitotyössä

Diakonissan asiantuntijuus hoitotyössä -opintojaksoon kuuluu menetelmätehtävä ja menetelmäseminaari, joiden tavoitteena on nostaa keskusteluun erilaisten asiakas- ja potilasryhmien tarpeita ja elämäntilanteita, selvittää diakonisen hoitotyön auttamismenetelmiä sekä pohtia toimenpiteitä diakonisen hoitotyön ja sielunhoidon kehittämiseksi erilaisissa hoitotyön toimintaympäristöissä.

Uuden hallitusohjelman edessä moni kysyy: Mikä on hyvinvointivaltion kyky kantaa vastuuta kaikkein heikoimmassa asemassa olevista?

Diakonisen hoitotyön auttamismenetelmiä voivat olla esimerkiksi hengellisten tarpeiden selvittäminen ja niissä tukeminen potilaan vakaumusta kunnioittaen, hengellisen työn välineiden käyttö (rukous, rukoushetket, hengellinen kirjallisuus, musiikki, sakramentit ja erilaiset symbolit) tai toivon ylläpitäminen ja voimavarojen vahvistaminen. Auttamismenetelmä voi myös olla karitatiivinen eli lähimmäisenrakkauteen perustuva hoitotyö, moniammatillisuus ja yhteistyö (esimerkiksi sairaalasielunhoidon kanssa) tai elämäntapa- ja elämänhallinnan ohjaus (katekeettinen työ).

Opiskelijoiden pohdintoja diakonisesta hoitotyöstä

Mielenterveyspotilaiden parissa tehtävässä hoitotyössä ihmisen häiriö tai sairaus ei saa häiritä sielunhoidon onnistumista. Ihmisen aktiivinen kohtaaminen ihmisenä ja tarpeisiin vastaaminen on hoitotyön ytimessä. Vakaumuksellisia tarpeita voi kartoittaa muun muassa terveystieteiden tohtori Ikali Karvisen väitöskirjasta löytyvää Avaus-mallia hyödyntämällä. Tämä malli sisältää viiteen teema-alueeseen liittyviä kysymyksiä ihmisen arvoista ja vakaumuksesta (A), voimavaroista (V), arvion henkisistä ja hengellisistä tarpeista (A), ulkopuolisesta tuesta (U) ja spiritualiteettia tukevasta hoitotyöstä (S). Hengellisten välineiden käyttöä voi myös rohkeasti tarjota ja kokeilla. Erityisesti rukous ja läsnäolo sielunhoidossa ja sielunhoitoon valmistautumisessa voivat olla niin potilasta kuin hoitajaakin helpottavaa ja hoitavaa.

Nuorten mielenterveyspotilaiden kohtaamisessa usein pelkällä kuuntelevalla ja välittävällä läsnäololla on suuri merkitys. Nuorten parissa toimimisessa myös ohjauksellinen ja opetuksellinen eli katekeettinen työote voi vahvistaa nuorten itsetuntoa ja sitä kautta elämänhallintaa. Elämänhallinta on yhteydessä myös henkiseen terveyteen, josta aiemmin on kirjoittanut muun muassa Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori Maija Kupsala.

Muistisairaiden ikäihmisten kohtaamisessa aito lähimmäisenrakkaus ihmistä kohtaan on lähtökohta hyvän hoidon toteutumiselle. Diakonisessa hoitotyössä toista ihmistä arvostava, auttava ja hoivaava kohtaaminen perustuu pohjimmiltaan lähimmäisenrakkaudelle. Tässä karitatiivisessa hoitotyössä rakkaus on kaiken huolenpidon ja hoivan perusedellytys. Rakkaus on välttämätöntä toisen hoivatessa toista.

Rakkaudelliseen hoitoon sisältyy huolenpito, välittäminen, toisen kunnioittaminen, palveleminen, auttaminen, sympatian osoittaminen, toisen ihmisen loukkaamattomuuden ja elämän sekä ihmisarvon kunnioittaminen. Karitatiivisen hoitotyön toteuttaminen on erityisen tärkeää muistisairaiden vanhusten parissa.

Ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien hoitotyössä ikäerityisyyden ja ikäeettisyyden huomioiminen tarkoittaa ihmisen arvoa kunnioittavaa hoitoa. Ikäihmisten hoitotyössä toivon ylläpitämisellä ja vahvistamisella on suuri merkitys, koska toivo on läsnä arvokkaissa hetkissä. Ikääntymisen tuomien muutosten huomioiminen on myös osa kokonaisvaltaista hoitotyötä.

Ikääntynyttä päihteidenkäyttäjää kannatellaan löytämään omia voimavaroja, joilla hän voi suunnata tekemisiä ja kiinnostuksen kohteita muualle kuin päihteisiin. Toivoa vahvistetaan kunnioittavalla kohtaamisella, tuomitsemattomalla puheella sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemisella. Toivon vahvistaminen on samalla ihmisen omien voimavarojen tukemista. Samaa voidaan soveltaa myös nuorten päihteidenkäyttäjien auttamisessa.

Diakonisen hoitotyön aarre

Kysymys siitä, ketkä ovat huono-osaisimpia ja haavoittuvimpia potilaita, joita hoitotyössä kohdataan, sisältää myös kristilliseen ihmiskäsitykseen liittyvän lähimmäisenrakkauden sanoman. Vakaumuksesta riippumatta sanoma on, että jokainen ihminen on arvokas ja tärkeä. Tämä viesti kuuluu erityisesti niille, joiden ääni on kaikkein hiljaisin ja haavoittuvin.

Sairaanhoitaja-diakonissat ovat diakonisen hoitotyön asiantuntijoina avainasemassa hoitotyön kentillä tunnistamassa tätä hiljaisuutta ja haavoittuvuutta sekä antamassa sille kasvot. Potilaan tai asiakkaan inhimilliseen vajeeseen vastaaminen muiden vajeiden rinnalla on diakonisen hoitotyön aarre.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230908121871