Miksi taloudellista arviointia tarvitaan?
Missäpä organisaatiossa ei oltaisi kiinnostuneita tavoitteista, resursseista, keinoista ja siitä, mitä toiminnalla saadaan aikaan (tulokset eli lopputuotokset)? Mutta miksi tarvitaan tarkastelua, jossa otetaan huomioon sekä resursseja koskevat kustannukset ja palvelun, intervention tai jonkin ohjelman vaikuttavuus?
Käytännön, kehittämisen ja tutkimuksen tarpeista esimerkiksi sosiaalityön korkeakoulutuksen suuntaa haettaessa on tuotu esiin sosiaalitalouden opetuksen tärkeyttä (Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta, 2007, s. 41; Valtonen & Vinni, 2007; Arene, 2017, s. 31). Taloudellinen arviointi on yksi olennainen sosiaali- ja terveystalouden sisältö. Kun taloudellisen arvioinnin pohjalta esimerkiksi palveluja ja tuen muotoja koskevia ratkaisuja tehdään, on päätökset tehtävät luotettavasti. Se ei ole mahdollista, ellei arvioinnissa ole hallittu menetelmiä ja niihin liittyviä ehtoja.
Sosiaaliturvan rahoitus puhuttaa – edelleen
Suomalaista poliittista sosiaaliturvakeskustelua on hallinnut varsin pitkään yksi teema: sosiaaliturvaan liittyvät kustannukset ja niiden rahoitus. Keskustelussa sosiaalipolitiikalla on keskeinen rooli, vaikka taloustieteilijät ovatkin menneinä vuosikymmeninä hallinneet taloudesta käytävää keskustelua.
Eino Kuusi (1931) totesi jo 1930-luvun alussa, että: ”Ei sosiaalipolitiikkakaan […] voi olla välinpitämätön kysymysten taloudellisesta puolesta. Sosiaalipolitiikan täytyy aina olla samalla jossain määrin myös talouspolitiikkaa, koska sen tutkimat ilmiöt ja sen suunnittelemat toimenpiteet mitä suurimmassa määrässä ovat taloudellisten edellytysten varassa.” Kuusen lause sosiaalipolitiikan taloudellisista lähtökohdista on varsin tuttu: ”sosiaalipolitiikka on kansantaloustieteen täysi-ikäiseksi kehittynyt tytär”. (Kuusi, 1931, s. 26.)
Näyttöön perustuvaa päätöksentekoa
Yksi taloudellisen arvioinnin perustelu liittyy näyttöön perustuvien käytäntöjen kehittämiseen ja näyttöön perustuvaan päätöksentekoon. Niistä molemmista puhutaan ja niitä vaaditaan enemmän kuin koskaan. Näyttöön perustuvaan päätöksentekoon liittyen taloudellisen arvioinnin tehtävänä on antaa vaihtoehtoisista palveluista tai interventioista sellainen selonteko, että päätöksentekijät kykenevät päätöksentekoon. Ydinkysymys tulosten osalta on, toimiiko juuri tämä interventio? Taloudellinen kysymys kuuluu, onko se sen arvoista?
Keskeisiä päätöksentekijöitä ovat yksityisellä sektorilla organisaatioiden hallitukset ja operatiivinen johto sekä julkisella sektorilla edustukselliseen demokratiaan perustuva poliittinen päätöksentekojärjestelmä toimeenpanomekanismeineen. Organisaatioiden hallinto on yleensä kiinnostunut millaisella strategialla ja mihin resurssit kohdistetaan: Mitä priorisoidaan ja mikä on asiakasvalikoinnin luonne? Ovatko johtamismallit ja johtamiseen liittyvät ajattelu- ja toimintatavat tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta tarkoituksenmukaisia hyvinvointia tuottavissa organisaatioissa?
Yksi taloudellisen arvioinnin perustelu liittyy näyttöön perustuvien käytäntöjen kehittämiseen ja näyttöön perustuvaan päätöksentekoon.
On hyvä kysyä, onko esimerkiksi johtaminen ja organisaatioiden toimintatapa luonteeltaan organisatorisiin prosesseihin perustuvaa vai verkostomaista. Verkostomainen ote on resurssien käytön osalta nykykäytäntöjen valtavirrasta poikkeavaa toimintatapaa ja sisältää ratkaistavia kysymyksiä, kuten miten irrottautua organisaation ydintehtävistä organisaatioiden väliseen yhteistyöhön ja keille irrottautumismahdollisuuksia suodaan.
Ratkaisuja tehtäessä on oltava mielessä ajatus siitä, millaisen toiminnan kautta resurssit otetaan käyttöön, mitkä ovat välituotoksia ja mitkä luetaan lopullisiksi tavoiteltaviksi hyvinvointia koskeviksi tuloksiksi (vaikutukset, vaikuttavuus). Myös kysymys läpinäkyvyydestä on tärkeä eli se, miten toimintaprosessien sujuvuuteen liittyvää tietoa ja vaikutustietoa tuotetaan sidosryhmien tarpeisiin.
Taloudellinen arviointi ei useinakaan avaa edellä mainittua palvelujen tuotannon sisäistä prosessia (”black box”), mutta se edellyttää sekä käsitystä resursseista laskettavissa kustannuksina että tietoa palvelun vaikutuksista. Kuitenkin resursseja eri tavoin välituotoksiin kohdentamalla palveluprosessin sisältö muuttuu.
Taloudelliseen arviointiin kuuluvan kustannusvaikuttavuuden varmistaminen kuuluu lainsäädäntötasolla sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen tavoitteisiin, mutta palvelujen järjestämisen ja tuottamisen kokonaisuus sekä arvioinnin toteuttaminen huomioon otettuna siinä on vielä runsaasti tehtävää. Asiakkaiden oikeuksienkin näkökulmasta informaation saaminen jo yksin palvelun odotettavissa olevista vaikutuksista on aivan olennaista. Myös muut kansalaisyhteiskunnan toimijat, kuten järjestöt voivat olla kiinnostuneita palvelujen vaikutuksista ja saadessaan rahoitusta julkiselta toimijalta, niidenkin edellytetään tuloksistaan kertovan.
Lähteet
Arene. (2017). Sosionomi tuottaa hyvinvointia läpi elämänkaaren. Ammattikorkeakoulutus sosiaalialan muutoksen edistäjänä. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n työryhmän selvitys sosiaalialan tilanteesta ja kehityksestä. https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_sosionomiselvitys_pitka_raportti_fin.pdf?_t=1526901428
Kuusi, E. (1931). Sosiaalipolitiikka. Kansantaloudellinen käsikirjasto. Kansantaloudellinen yhdistys. Werner Söderström Osakeyhtiö.
Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta. (2007). Opetusministeriön työryhmämuistioista ja selvityksiä 2007:43. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto. Opetusministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/79635
Valtonen, H. & Vinni, K. (2007). Suomessa tarvitaan sosiaalitalouden opetusta ja tutkimusta. Teoksessa Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelmatyöryhmän loppuraportti.Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 67. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki, s. 39–40. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/73531
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231110144651