Rakenteet, muutos ja rutiineiden merkitys yhteiskunnassa

Arkisessa kielenkäytössä rakenteisiin voidaan viitata aivan kuin rakenteet olisivat pelkästään ihmisten käyttäytymistä ja toimintaa määrittäviä ehtoja. Samalla inhimilliseen toimintaan voidaan virittää paljon rakenteista riippumatonta käyttäytymiseen liittyvää odotusta. Näin on esimerkiksi silloin, kun organisaation henkilöstöresurssit, tila- ja välineelliset ratkaisut tai hallinnointitapa muuttuu, mutta ihmisten odotetaan saavuttavan työssään aivan samat tavoitteet kuin aikaisemminkin tekemättä kuitenkaan selkoa mitä esimerkin perustyöhön liittyvässä vuorovaikutuksessa voidaan muuttaa.

Rakenteet ja inhimillinen toiminta

Rakenteita ja toimintaa koskevassa teoreettisessa keskustelussa rakenteiden ja inhimillisen toiminnan suhdetta on pohtinut esimerkiksi sosiologi Anthony Giddens. Hän on tutkinut rakenteiden ja  inhimillisen toiminnan suhdetta muun muassa yhteiskunnallisen muutoksen edellytyksinä. Yksi näkökohta liittyy päivittäisiin rutiineihin.

Giddens määritteli rakenteet niin, että rakenteissa on kysymys erityisesti säännöistä ja käytettävissä olevista voimavaroista yhteiskunnallisten järjestelmien ominaisuuksiksi järjestäytyneinä: ”rakenteet ovat olemassa vain rakenteellisina ominaisuuksina” (1984, s. 112).

Kun yhteiskunnallisia toimintakäytäntöjä ylläpidetään säännöllisessä vuorovaikutuksessa eri toimijoiden ja ryhmien välillä, on kysymys järjestelmästä (esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmä, työmarkkinajärjestelmä). Toimintakäytännöt liittyvät keskeisesti valtaan. Valta voidaan nähdä määräysvaltana toisten käyttäytymisen suhteen, jonkin ryhmän ominaisuutena tai molemmat yhdistävästi hallinnan käsitteen avulla (esim. Giddens, 1984, s. 117).

Rationaalinen toiminta muutoksen  edellytyksenä

Kiinnostava kysymys on, millä ehdoilla rakenteet muuttuvat tai niitä voidaan muuttaa. Aivan olennaista on ymmärtää toimijoiden rationaalisuutta, toiminnan seurauksia ja mahdollisia ei-aiottuja seurauksia.

Rationaalisuus on yksilöiden valintojen kurinalaisuutta toiminnassa, tavoitteissa, arvoissa ja ensisijaisuusjärjestykseen laittamisessa ja niitä perusteltaessa (esim. Sen 2004, 4). Rationaalisuus edellyttää, että toiminnassa mukana olevat ymmärtävät niitä instituutioita (perhe, uskonto, koulutus, talous, politiikka, sosiaalipolitiikka ja hyvinvointivaltio), joiden jatkuvuutta he toimintakäytäntöihin osallistumalla ylläpitävät. Muutoksen aikaansaaminen siis edellyttää instituutioiden ymmärtämistä. Ymmärtäminen puolestaan edellyttää tietoa ja tieto läpinäkyvyyttä instituutioiden tehtävästä, tavoitteista, odotettavissa olevista vaikutuksista ja mahdollisista ei-tarkoitetuista vaikutuksista. Mikäli tietyillä ammattiryhmillä tai johtajilla on enemmän tietoa kuin maallikoilla, lisää se edellisten valtaa.

Yhteiskunnallisten toimintojen vakaus ja muutos eivät sulje toisiaan pois.

Käyttäytymisen rationalisointi eli perusteleminen ja suuntaaminen on kaiken inhimillisen vuorovaikutuksen yhteinen piirre (esim. Giddens, 1984). Yhteiskunnallisten toimintojen vakaus ja muutos eivät sulje toisiaan pois. Suomalainen yhteiskunta on vakaa, mutta silti meillä on käynnissä monia yhteiskunnallisia muutosprosesseja, joiden suunta ja seuraukset eivät ole täysin selviä.

Kehittämistä ja muutosta tapahtunee jatkossakin eri osa-alueilla vaiheittain ilman merkittäviä järjestelmämuutoksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi koulutuksen tason ylläpitäminen ja edistäminen, sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusvaikuttavuuden parantaminen ja yritysten tuottavuuden  kasvattaminen..

Rutiinien merkitys

Käyttäytymisen ja yhteiskuntien jatkuvuuden kannalta rutiinit ovat aivan olennaisia. Ne ovat voimakkaimmillaan silloin kun perinne palkitsee niiden ylläpitoa tai rankaisee ylläpidon laiminlyönneistä. Giddens (1984, s. 329) huomauttaa, että ”jokainen muutosvaatimus, joka rappeuttaa perittyjä käytäntöjä, tuo mukanaan kiihtyvän muutoksen mahdollisuuden.” Muutoksen käynnistäjinä voivat olla luonnonmullistukset ja sodat, yhteiskunnalliset liikkeet tai se, että tradition merkitys aletaan yhä voimakkaammin kieltää toimintojen legitimaation muotona. Erityisesti viimeksi mainittu koskettaa nyky-yhteiskuntia.

Yhteiskunnallisten instituutioiden ja järjestelmien resursseja, normeja ja toimintakäytäntöjä voidaan muuttaa ja ne voivat muuttua. Muutosta voi pohtia rutiineiden näkökulmasta, ja itse kukin voi tehdä siihen liittyvän ajatuskokeen. Kysy itseltäsi: Mitkä ovat juuri minun perustavimmat rutiinini ja mitä yhteistä niillä on esivanhempieni, vanhempieni, lasteni tai vaikkapa naapurini ja työtovereitteni rutiineihin verrattuna? Mitkä asiat tukevat tärkeäksi mieltämiäni rutiineita kotona, työssä ja vapaa-ajalla ja mitkä tekijät voivat asettua niitä vastahankaan? Entä mitkä tekijät ovat liittyneet rutiineiden kestävyyteen ja mitkä niiden muutokseen? Hetken tuumailun jälkeen moni huomannee eroja ja yhtäläisyyksiä. Moni huomaa muutoksia esimerkiksi vapaa-ajan ja työn luonteen muutoksissa, sosiaalisiin ryhmiin liittyvissä yhteenkuuluvuuden tunteissa ja toimintakäytännöissä, oli kyseessä sitten opiskelu- tai työyhteisö, naapurusto tai kotiseurakunta.

Kuinka monen rutiineihin vielä kuuluu kirkossa käyminen tai radiojumalapalveluksen kuunteleminen? Entä kuinka moni lähtee kotoaan arkisin työpaikalle omaan työhuoneeseen? Sosiaalisiin ryhmiin kohdistuvat säännöt ja voimavarat eivät järjesty ja toteudu aivan samoin kuin aikaisemmin, jos ajatellaan vaikkapa koululaitosta, kirkkoa tai perhettä. Taustalta voi löytää rakenteelliseksi nimettyjä muutoksia, kuten muutokset väestörakenteessa, sosiaalisessa rakenteessa, muuttoliikkeessä, yhteiskunnan taloudellis-sosiaalisissa kerrostumissa tai elinkeinorakenteessa. Moni löytää ehkä yhteyden rutiineiden muutoksen osalta äskettäiseen koronapandemiaan.

Rationaaliseen toiminnan, rutiineiden ja rakenteiden jatkuvuuden suhteen pätee totuus, joka voidaan muotoilla niin, että ”Kaikki mikä on tuttua ja tunnettua on rauhoittavaa” (Giddens 1984, s. 204). Giddensin (emt.) sanoin tuttu ja tunnettu on sitä, mitä toimijat toimissaan luovat. Sitoutumisen taso instituutioissa ja vaikkapa työssä voi vaihdella, mutta rutiinit ehkäisevät ahdistusta muutoksissa. Motivoitu sitoutuminen yhteiskunnallisiin toimintakäytäntöihin on käytäntöjen pohtivaa tarkkailua vuorovaikutuksessa, tuloksissa ja tulosten näkemisessä suhteessa kunkin yksilön perusturvallisuusjärjestelmään.

Lähteet

Giddens, Anthony (1984). Yhteiskuntateorian keskeisiä ongelmia. Toiminnan, rakenteen ja ristiriidan käsitteet yhteiskunta-analyysissä (Englanninkielinen alkuteos vuodelta 1979: Central Problems in Social Theory. Action, Structure and Contradiction in Social Analysis). Otava.

Sen, Amartya (2004). Rationality and Freedom. The Belknap Press of Harvard University Press.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231110144667